Haikea mieli

["Surullinen"]

Rankan, todellisuudessakin narsistisen ihmissuhteen ja sananmukaisesti helvetillisen elämän jälkeen tutustuin mieheen, joka on "normaalein", tasaisin ja vastuuntuntoisin koskaan tapaamistani. Vaikka olin seksuaalisestikin hyvin rikki ja kaltoin kohdeltu, sai hän minut kokemaan läheisyyden ja seksin ihanana asiana, sekin oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni.

Meillä on ollut hienoa aikaa ja olen kiitollinen ja onnellinen paljosta. Nyt kuitenkin tuntuu, että olen koukkuuntunut läheisyyteen tämän miehen kanssa ja tuntuu liian pinnalliselta jatkaa.
Uskon vahvasti, etten samanlaista seksielämää tule kokemaan enää koskaan, mutta henkisesti ja arvomaailmoiltamme olemme sittenkin liian kaukana toisistamme.

En ole rakastunut ja kyseessä on varmastikin lähinnä rankan suhteen jälkeinen laastarisuhde mutta nämä ajatukset tuntuvat kuitenkin kovin surullisilta. Osaisitteko/ jaksaisitteko tsemppailla?

 

[astrolabe]

Ihminen tekee elämästään ihan sitä mitä itse haluaa. Joku voisi ajatella, että on liikaa vaadittu yhdeltä ihmiseltä täyttää kaikki tarpeet. Jos sinä saat rakkauden, läheisyyden ja fyysisen seksuaalisuuden tältä ihmiseltä, eikö henkinen puoli voisi olla osaltaan kavereilta tulevaa? Toisaalta, miten voi olla rakastumatta ihmiseen, jolta saa noin paljon kuin sinä tältä ihmiseltä?

 

["..."]

No, ainakin sait hyviä läheisyyden kokemuksia.
Kuuntele kuitenkin sydäntäsi, äläkä luovu omista arvoistasi.