Mulla on ollut sekä sellainen koira, joka puri 100% varmasti, että sellainen, joka pyrki suunnilleen syliin istumaan ja koitti tunkea kielen korvaan, nenään jne.
Tuon ekan yksilön kanssa elettiin siten, että koitimme kaikin mahdollisin tavoin välttää vaaratilanteita ja ennakoida, jottei koira joudu tilanteeseen, jossa se puree. Melko hyvin siihen kykenimmekin, sillä ainoat ihmiset joita koira puri, oli tutut jotka ihan omalla vastuullaan halusivat kokeilla pureeko koira tai lähinnä ajattelivat että ei koira heitä pure, jos menevät koira lähelle. Kyllä puri.
Tämä toinen oli tosiaan sellainen lapanen, joka siis pyrkii syliin, sen häntä heiluu niin, että koko koira kieppuu ja se tunkee kielensä nenään, korvaan, silmään jne. Eli siis sellainen ns. maailman kiltein koira. Tämä maailman kiltein koira kuitenkin on paljon pahempi, sillä se on pistänyt totaali hajalle yhden nenän...nenä meni niin osiin, että se jouduttiin leikkaamaan.
Eli paljon riippuu riskitsiitä, miten koira pidetään.
Purevan koiran kanssa saimme aina ennakoitua tilanteet, mutta koskaan emme uskoneet että tämä kiltti yksilö saisi mitään pahaa aikaan, emmekä sitten hänen kohdallaan olleet niin varovaisia. Ja kuinkas sitten kävikään...