Hei kanssasisaret. Äitivanhuksen testailut on testattu, sain plussan sofiin ja predictoriin, vihdoin. Nyt alkaa piinailusta pelkoilu. Täyttä totuutta en ole siis kehdannut kertoa, tää tarina on niin kummllinen, kummitustarina suorastaan. Olen oikeasti vanhempi kuin olen kehdannut kertoa 53-v, mulla oli jossain vaiheessa vähän aikaa hormonikorvaushoito jonka sain lähinnä masentuneisuuteen. Lopetin sen noin 3 kuukautta sitten, olin ihan sinkkuna täällä Espanjassa, ja halusin kokeilla tuleeko oireita, ei tullut. Sitten tapasin suomalaisen miehen ja siitä tää sitten lähti. Mulle oli gynegologi (espanjalainen) sanonut etten tarvi enää ehkäisyä, joten aika huolettomasti sen jätin pois, vaikka niitä vaihtarioireita ei todellakaan ollut. Mulla on oikeasti 7 lasta, joista vnhin 36 ja nuorin 10, keskenmeno oli pari vuotta sitten. Tää on noloa, toivottavasti kestätte lukea. Onneksi täällä on espanjalais-suomalainen naistentautien/lapsettomuushoitojen klinikka, jonne jossain vaiheessa pyyhällän. Keskenmenon mahdollisuus on noin 90%, eli pelko on aiheellistakin. Sikiötutkimuksen toki haluan, mielummin istukkabiopsian, että tulos selviäisi mahdollisen nopeasti. Toivon teille kaikille paljon plussia ja vähän haamuja. Teillä tosin useimmilla on aikaa vaikka kuinka. Tämä oli tämän äitivanhuksen tarina täältä Espanjan aurinkorannikolta. Töissä pitäis jaksaa käydä mutta oireet lyö yllättävän rankasti päälle ja masu on valtavan turvoksissa, toi lämpö on ja pirullinen asia, väsyttävä ja uuvutava. Eilen ihan yhtäkkiä oksensinkin kaksi kertaa. Kiitos että jaksoitte tiirailla mun testejä, olette supertyyppejä. Tukekaahan toisianne.