Häpeän lapseni homoutta :(

 

http://intersukupuolisuus.fi/wp-content/uploads/2015/10/progradu_Pirskanen.pdf

 

Lapsesi homous ei ole mitenkään sinusta kiinni. Ihmiset vain löytävät jossakin elämänvaiheessaan seksuaalisen suuntautumisensa. Sinuna ajattelisin homoutta uutena asiana josta voit oppia. Älä pelkää homoutta

 

Löysin tämän keskustelun ja epäilen että äitini on kirjoittanut tämän aikoinaan. Sydän särkyy kun ei enää tiedä hyväksyykö äiti sittenkään minua sellaisena kun olen.

 

Mielestäni teimme vanhempina parhaamme. Yritimme kasvattaa lapsemme niin hyvin kuin osasimme. Olemme olleet mielestäni liberaaleja ja antaneet lapselle hyvät eväät elämään.

Nyt kuitenkin lapsemme (15v) kertoi olevansa homo

Emme mitenkään ole ilmaisseet lapselle pettymystämme. Mutta tunnen silti kauheaa epätoivoa ja pettymystä, mitä tein väärin, miksi lapsestani tuli homo. Miten kestän sen, että poikani tuo kotiin pian poikaystäviään

Miten kestän tämän häpeän, toivon kovasti, että tämä kuitenkin olisi vaan jokin teinin "kokeilu" ja hän lopulta huomaisi kuitenkin olevansa hetero.

Toivon, että lapseni ei huomaa ikinä, että en hyväksy homoutta. Mutta kyllä tulevaisuus pelottaa. Ja se, että lapseni huomaa, että en pidä -enkä hyväksy homoutta.

 

Miten ajattelet että homous olisi huono asia?! Sehän vain tarkoittaa että hän rakastaa poikia. Se on rakkautta, rakkaus on kaunista ja tärkeää.. Mun mielestä sun ei pitäis häpeä sun poikaas, vaan hävetä ittees. Sun poikasi oli tosi rohkee kun uskalsi kertoa tästä sulle.

 

Onhan tuo tosi ikävää. Toivottavasti ei tule omalle kohdalle. Oma rakas lapsi olisi tietysti silti. Nykyään homoutta ja leboutta oikein kannustetaan joka paikassa. Mut ei mun päässä. En todellakaan kasvata lapsiani miksikään foobikoiksi kun en ole sellainen itsekään mutta pyrin tuomaan esille mahdollisimman heteronormatiivista mallia, en ainakaan kannusta homoseksuaalisuuteen.

Ymmärrätkö että et voi kannustaa ketään homoseksuaalisuuteen. Ihminen vain on joko hetero, tai homo, tai mikä nyt sitten kokee olevansa.

 

Mielestäni teimme vanhempina parhaamme. Yritimme kasvattaa lapsemme niin hyvin kuin osasimme. Olemme olleet mielestäni liberaaleja ja antaneet lapselle hyvät eväät elämään.

Nyt kuitenkin lapsemme (15v) kertoi olevansa homo

Emme mitenkään ole ilmaisseet lapselle pettymystämme. Mutta tunnen silti kauheaa epätoivoa ja pettymystä, mitä tein väärin, miksi lapsestani tuli homo. Miten kestän sen, että poikani tuo kotiin pian poikaystäviään

Miten kestän tämän häpeän, toivon kovasti, että tämä kuitenkin olisi vaan jokin teinin "kokeilu" ja hän lopulta huomaisi kuitenkin olevansa hetero.

Toivon, että lapseni ei huomaa ikinä, että en hyväksy homoutta. Mutta kyllä tulevaisuus pelottaa. Ja se, että lapseni huomaa, että en pidä -enkä hyväksy homoutta.

Ihmiset ovat erilaisia sille kukaan ei voi mitään. Myönnän että oma äitini on edelleen hiukan outo asiasta kun astuin ulos kaapista. Siitä on jo kuitenkin jo kymmenen vuotta. Isä ei ollut moksiskaan vaan kaveerasi heti ns poikaystäväni kanssa. Siskon ja veljen käytös on jopa parantunut sen jälkeen. Ymmärrän hyvin äidin käytöksen kun hän kuitenkin jonkin lainen uskovainen.
Eniten ehkä yllätti isäni puolen isovanhemmat jotka eivät olleet asiasta moksiskaan kun kahvipöytään tuli yksi nuorimies lisää. Tosin olen kuullut jälkikäteen että he ovat olleet ennenkin vähemmistöjen kanssa

 

Kyllähän sitä moni miettii että saako lapsenlapsia lainkaan, nykyään moni valitsee lapsettomuuden ja miehet hankkii lapsia keskimäärin myöhemmin kuin naiset, jos vielä sattuu kohdalle homolapsi niin saa olla aika varma että jälkikasvua ei tule.. kahden pojan äitinä on kyllä käynyt mielessä nämä, että jos vaikka toisesta tulee homo ja toinen ei tee lapsia / lapsen äiti vie ne niin saan kyllä heittää hyvästit haaveille mummoudesta (joka minulla on ollut lapsesta asti). Eipä se tytärkään lapsen lasta takaa mutta on ehkä todennäköisempi, vaikka sattuisi lesbo.

 

Kannattaa muisttaa, että homoudesta voi paranuta ja eheytyä noormaaliksi ihmiseksi.

 

Mielestäni teimme vanhempina parhaamme. Yritimme kasvattaa lapsemme niin hyvin kuin osasimme. Olemme olleet mielestäni liberaaleja ja antaneet lapselle hyvät eväät elämään.

Nyt kuitenkin lapsemme (15v) kertoi olevansa homo

Emme mitenkään ole ilmaisseet lapselle pettymystämme. Mutta tunnen silti kauheaa epätoivoa ja pettymystä, mitä tein väärin, miksi lapsestani tuli homo. Miten kestän sen, että poikani tuo kotiin pian poikaystäviään

Miten kestän tämän häpeän, toivon kovasti, että tämä kuitenkin olisi vaan jokin teinin "kokeilu" ja hän lopulta huomaisi kuitenkin olevansa hetero.

Toivon, että lapseni ei huomaa ikinä, että en hyväksy homoutta. Mutta kyllä tulevaisuus pelottaa. Ja se, että lapseni huomaa, että en pidä -enkä hyväksy homoutta.

Sanoit että "olette olleet liberaaleja".
Nyt mun pitää vaan sanoa semmonen juttu että jos et hyväksy lastasi jos hän on homo, et ole liberaali.

 

Håmous on kammottavaa!

 

Minä ainakin uskon, että homoksi synnytään. Itse huomasin ensimmäiset merkit homoudestani niin pienenä, ettö olisin osannut valita olevani homo eli valinta se ei ainakaan voi olla. Minut myös kasvatettiin samalla tavalla kuin kaikki veljeni ja meistä vain minä olen homo eli en usko, että kyse olisi kasvatus. Sitäpaitsi jos saisin valita niin olisin mieluummin hetero kuin homo.

 

Hyväksyn homouden, mutta en sitä että oma lapsi on homo.
Kyllähän homot ovat "erilaisia", eivät ole niinkuin normaalit ihmiset yleensä.
On ikävää ettei saa lapselta sitä mitä haluais alunperin.
Kyllä odotan omalta lapselta jälkikasvua yms, jota homo/lesbopareilla harvoin on.
En halua mitään adoptiolasta katella, vaan sitä oikeaa biologista lasta.

sinä olet sekaisin