Häpeä

"Yksi toimiva resepti lisää häpeää vastaan voisi siis olla opetella luopumaan täydellisyyden tavoittelusta. Mutta mistä tietää ja tunnistaa, mikä riittää? Miten määritellä riittävän hyvä?

Rajanveto ei aina ole helppoa, ja siinä on opeteltavaa varmasti loppuiäksi. Tämän olen silti jo huomannut: riittävän hyvä riisuu häpeän aseistaan. Onhan melkoista välinpitämättömyyttä häpeää kohtaan ajatella olevansa riittävä kaikessa epätäydellisyydessään. Tekee häpeälle hyvää huomata, ettei sekään ole niin erityinen kuin kuvitteli olevansa."

Lainaus: Kirjoittajalta Kuisma Eskola 13.2.2020 "Ei kovin ainutkertainen häpeä"

Laitoin Googleen hakusanaksi häpeä ja poimin sieltä edellisen lainaukseni.
Siellä puhutaan myös rahahäpeästä. Eilen aiheesta oli mediassa muutama uutinen.
Ruotsissa ihmisillä on vaikeuksia asuntolainalyhennysten kanssa. Suomessa moni perii omaisuutta ja keskiarvo on 40.000 €. Itä-Suomessa perityillä taloilla on vaatimaton rahallinen arvo. Uutisessa myös sanottiin ettei ihmisen tarvitse kuolla velattomana. Minua lause hätkäytti. Monelle suomalaiselle on kunnia-asia poistua iäisyyteen täysin velattomana ja nuhteettomana.
Ehkä tässä päästään suomalaisen häpeän ytimeen. Suomessa kilvoitellaan luterialiasen työn arvostuksen kanssa.
Vain ja mutta ovat liian yleisiä sanoja kirjoituksissa ja puheessa.

Alan olemaan riittävän hyvä.

 

Häpeä on geneettinen perinne. Jos kissa hyppää pieleen, sille ei saa nauraa, koska se voi vaikuttaa syvästi sen itsetuntoon. Häpeä auttaa eloonjäämisessä ja ehkä kansat, jotka ovat eläneet kovissa oloissa, tuntevat eniten häpeää. Minua hirvittää nettivideot, joissa kissojen kömmähdyksille nauretaan. Joka kerran kissan itsetunnosta katoaa palanen. Onhan se inhimillistä. Kissat näyttävät hassuilta, kun saalistaessaan lasersäteitä, juoksevat pää edellä seinään.
Kissani tuntee sanat hienoa ja anteeksi. Jos törmätään vahingossa, anteeksipyyntöä odotetaan. Törmäykset ovat varmasti aina minun vikani, mutta itsetuntoni kyllä kestää sen. Kissani luottaa minuun, kuin koira omistajaansa.

 

Häpeä on geneettinen perinne. Jos kissa hyppää pieleen, sille ei saa nauraa, koska se voi vaikuttaa syvästi sen itsetuntoon. Häpeä auttaa eloonjäämisessä ja ehkä kansat, jotka ovat eläneet kovissa oloissa, tuntevat eniten häpeää. Minua hirvittää nettivideot, joissa kissojen kömmähdyksille nauretaan. Joka kerran kissan itsetunnosta katoaa palanen. Onhan se inhimillistä. Kissat näyttävät hassuilta, kun saalistaessaan lasersäteitä, juoksevat pää edellä seinään.
Kissani tuntee sanat hienoa ja anteeksi. Jos törmätään vahingossa, anteeksipyyntöä odotetaan. Törmäykset ovat varmasti aina minun vikani, mutta itsetuntoni kyllä kestää sen. Kissani luottaa minuun, kuin koira omistajaansa.

 

Tanskalaisessa sarjassa Älä tee aviorikosta pappi Flemming Pless pohtii uskottomuutta. Hänen keskustelukumppaninsa ovat aiheuttaneet uskottomuudellaan läheisilleen surua ja vihan tunteita. Mitä kristinusko haluaa sanoa niille, jotka ovat rikkoneet kuudetta käskyä? Ensimmäisessä osassa keskustellaan kiusauksesta./Yle Areena

Kolmeosainen keskustelusarja aiheina kiusaus, synti ja anteeksianto.
Ohjelmassa puhutaan myös häpeästä.

 

Ulkonäkö, rahan käyttö, työpaikka, perhestatus jne....mitä kaikkea me hävetäänkään ja aika monesta asiasta aivan turhaan.

17 naista paljastaa, mitä he häpeävät – yksi asia hävettää suomalaisia selkeästi eniten

Sinkkuus, parisuhde, pienet tulot, isot sääret – mitä kaikkea me häpeämmekään! Tunteen todelliset syyt voivat löytyä kaukaa, jopa vauvaiästä. Silti elämää rajoittavasta häpeästä ei ole koskaan liian myöhäistä vapautua.

www.is.fi

 

Kiitos linkistä. Luin sattumalta äsken ko. artikkelin.
Joku jutussa sanoi häpeävänsä nauruaan.
Vävyni sanoi tyttärelleni, että hän pitää naurustani.
Minua on lähiaikoina kehuttu paljon ja tavallaan jo kaipaan hieman kritiikkiä.
Olen tämän ketjun ap. kuten arvasittekin rönsyilevästä tyylistäni.

 

Yle Areena, radio, Kulttuuriykkönen
Laura Kolbe kertoo oman kehonsa ja
ikääntymisen tarinan - miksi häpeämme itseämme?

 

Nojoo kyl mä taas omasta käytöksestä viikonloppuna koin häpeää perjantaina omi hauskaa. Lauantaina heräsin myöhään ja huomasin et oli tullut viestii et tarvis ja kysyin ja se onnistui. Mut sit se jätkä pyysi sinne ottaan muutaman kaljan sanoin et oon rahaton ettei oo varaa dokailla pyysi silti sinne noh menin. Ja homma oli ihan ok. Mut sit musta tuli tällä kertaa ihan idiootti ja käyttäydyin huonosti. Musta tulee välillä hemmoteltu kakara joka vaatii kännissä koko ajan lisää antamatta mitään takaisin. Eli olen hyväksikäyttäjä vaikka en niin ajattele mut muut saa sen käsityksen. Ja sitkun tilattiin ruokaa ni mul oli 20e tilillä ja sanoin et maksan sen jos sä maksat loput. Mut sitkun tuli maksun aika se kuski sanoi ettei se onnistu ja pyysin et kaveri maksaa kaiken. Mut siinäkyn syötiin näin kuinka vihainen se oli ja toinen sanoi et ku se on niin kiltti. Mut sanoista en tiedä mikä eniten vitutti ku kyl mulle voi sanoo et toi oli ilkeyttä et oppisin et noin ei voi siinä tehdä. Mä kasvoin ilman rajoja ni en ole hyvä oppilas siinä. Mut joo se on huono jos tutustuu ihmiseen kännissä kun se sotkee energia kenttiä ja sit nähdään vasn päihteissä. Mulla on esim vaikeuksia lukee toisen tunteita tai sit mä en luota niihin.
Mut käyttäydyin tosi huonosti ja menetin pari hyvää tyyppiä ja se on ihan oikein. Mut olin kunnon lokki. Mut sitä selittää vähän se et mulle lätkästiin takas edunvalvoja ja viikkoraha on mitätön. Mut enskuussa saan taas itte alkaa pitää kaikki rahat. Heitän sille jätkälle huomattavan summan kaikesta mitä kesällä tarjoili ni sillä ollaan saletit raha asioissa. Tarkoitukseni ei ollut hyväksikäyttää mulla oli vaan köyhä tilanne. Ja joo päihteissä musta tulee tosi itsekäs. Hävettää oma käytös. Anteeksi sikamaisuuteni. Yritän olla vaatimatta seuraavissa suhteissa. Tai sit jos en opi niin olen yksin etten aiheuta turhaa vaivaa tai jos käytös ei muutu ni parempi ollakkin yksin ettei syöpä leviä sen enempiä. Häpeä on monesti tosi lamauttava tunne mut silti mun jääräpää ei tajua tai tajuaa selvinpäin. Jotain hyvää pääsin salille ja siitä tuli kevyempi olo täytyy jatkaa harjoituksia ja myös niitä tunne harjoituksia.

 

Mä aloin viellä miettiin tota kun itellä se kiintymys ongelma ja se että tuntisi toisen paremmin tai et se tunne maailma kiinnittyisi toisen tunteeseen ja tunnistaisi toisen tunteen. Esim hymyilet mut sisälläsi olet vihainen mut tunteessa saisi oikean vastauksen. Koska olen paljon itsekeskeinen näköjään tunne maailmassa ni en koe sitä kunnolla kiinnittymistä ja asiat ja muut vaihtuu mun tunne ei syvemmin kiinnity toiseen. Vaan mun on "helppo" lähteä ja ihmiset on vaihtunut vai oonko mä vaan kulkyri jonka on tarkoituskin vain hetki olla ja sit vaihtaa paikkaa. Mut tää tunne elämän vajavaisuus on kyl iso ongelma.
Miten keskittyä sen toisen tuntemiseen? Siis tunne tasolla ettei kaikki vaan olisi. Mut mä en kiinnitä huomioo just toisten tapoihin ja opiskele sitä. Siis opiskkellaanko niitä tunteita niin et miten reagoi mihkin ja ne painetaan päähän? Mut jokaisella tapahtuu muutoksia mut tunteessa huomaa sen. Ja se tuntemisen riemu kun on kiinnittynyt johkin kunnolla no tyttöni poikkeus siinä on jo yritystä ja jotenkin paremmin huomaan niitä tunteita ja niistä voi rehellisesti jutella. Miten oppia näin muuten luottamaan tunteeseen tai tunteettomuuteen miks hitossa mä oon se apina jonka kaikki tuntee mut joka ei tunne takas. Tää varmaan johtuu lapsuudesta kun tuli isoi tunne konfliktei ja kaikki meni sekasin ja en kokenut kiintymys suhdetta kehenkään kunnolla joten se jäi vajavaiseksi tai sit se oli jo syntymässä.
Olin monissa eri kasvatuskodeissa joissa vain halusin päästä vapaaksi joten en sitten saannut opeteltua kun koko ajan halusin pois.
Mulla oli lapsena aina kova ikävä mut en saannut siihen vastakaikua ehkä sillä tavalla kun olisi pitänyt ja jotenkin mun ikävän kokemisen tunne lapsuudessa tuhoutui. Mut merkillistä kyl tapahtui kesällä tunsin ikävää kun yksi ihminen lähti pois. Ja oli tietty kun paras ystävä lähti pois. Vielläkin ajattelen sitä jätkää. Mut se ikävän tunne jotenkin on aika kuollutta. Noh lasta mut en mä sille joka päivä soittele noh oon ollut aina huono soitteleen puhelimella ehkä se johtuu siitä kun lapsuudessa siihen ei vastattu tai ainakin osa syy. Se on epämiellyttävää. Miten saada se hyvälle tolalle ja se että siitä ei tarvitsisi kenenkään enään kokea syyllisyyttä koska se syyllisyyden tunne täsdä asiassa saa vaan kaikkien hermot kireiksi.
Eli tietyissä tuntemisen ja tunne tasolla olen kehityshäiriöstä kärsivä pikku lapsi ja kiintymys suhteet on vaikeita koska ne jäi vajavaiseksi. Mut olin kova tsemppaan muita ja tunsin vahvasti sillä omalla tavallani ja kerroin niistä muille. Ja siksi mulle on ollut helppoa lähteä ehkä se täydellinen kiintymys johtaisi siihen ettei enään koskaan haluaisi lähteä minnekkään ja kun tuntisi toisen kunnolla. Mut miten rakentaa tätä tunne taitoa? Et meistä tulisi tunne tiimi tai niitä tulee vähän. Mut päihteet sotkee. Vai onko se niin että en luota siihen oikeeseen tunteeseen ja blokkaan sen ja siksi tunne maailmani on harhainen ja väärissä piireissä. Ku ottaa esim joku tykkää mustasta huumorista sieltä jotkut naurattaa jotkut ei ni en itse lukittaudu mihkään myt entä jos se toinen tykkää ni mun pitäisi tunteessa huomata se aitous toisesta ja et se jäisi mieleen. Mut ku ite en kategorisoi itteeni mihkään ni en ole laittanut muitakaan. Mutta se laiminlyö toisen tuntemista ehkä en tiedä? Ja joo eihän tunteita voi kopioida tai et tänään jutellaan näin huomenna toisin eikä toistoa ole.
Muutenkin luin et avioeroi ennätyspaljon ni onkohan monella muullakin tunne elämän vajavaisuuksia kun pitkästä suhteesta voidaan hypätä seuraavaan hetkessä eikä tunnu pahalta eli ei kiinnytä siihen toiseen tunteentasolla kovin syvin.1

 

Heräsin varhain ja selasin hieman säikkynä aamun uutiset. Odotin viestiä miten matka sujui.
Minulla on liian vilkas mielikuvitus. Siksi olen usein uutispimennyksessä.
Sain hetki sitten viestin. Olivat ehtineet lentokoneeseen. Seuraava lento vasta viikon kuluttua.
Helsingin asemalla koronakoira oli tehnyt perusteellista nuuskintaa.
Nyt ongelma on mikä ruokakauppa on jo auki. Keskustassa on auki vain Sokos.
Mietin jo kipaisenko lähikaupassa ja hyppään ruokakassin kanssa taksiin.
Varhain aamulla häpeän tunne ei ole vielä aktivoitunut.
Vakiokirjoittaja tällä palstalla kirjoitti, että olen kuin potkut saanut tarkastusviraston Tytti.
Kaipa meissä on jotain yhteistä. Rakastamme molemmat kirjallisuutta.
Kirjan varauksen kanssa kävi köpelösti. En saanut viestiä ja kirja jäi saamatta.
Selvitin asian kirjastossa ja sakkomaksu annettiin anteeksi. Ostin kirjan Prismasta ja olen kohta sivulla 300. eli lähes kirjan puolessa välissä.
Hesarista luin kolumnin netissä avautumisesta. Harva toimittaja kirjoittaa somessa elämässä
sulkeutumisesta.
On paljon asioita, joista en ole hiiskunut sanaakaan pitkän nettikirjoitteluni aikana.
Miten olisinkaan voinut, jos ei ole ollut omakohtaista kokemusta.
Olenkin miettinyt joko voisin alkaa revitellä elämässäni. Sain tehosterokotuksen maanantaina.
Varaanko matkan, menenkö Tinderiin, alanko uuden harrastuksen ja sitä rataa.
Turvallista tietenkin olisi jatkaa entiseen malliin. Hipsutella lähikauppaan, ostaa hyvää lukemista ja naposteltavaa kohtuuden rajoissa. Käyttää maskia etten kanna elimistössäni kaikkia mahdollisia koronavariantteja kuten joku 90 v. belgialainen teki.
Nyt tärkeintä on, että tyttäreni perhe saa ostettua jääkaapin täyteen ruokaa.
Alepa-täti hahmo nosti taas päätään habituksessani. Touhukas täti, jolle pieni ja yksinkertainen elämä riittää. Tuttu ja turvallinen arjen tylsyys, vaikka kaikki maailman ihanuus on aina ollut käden ulottuvilla.
Eikö teitä hävetä sanoi kerran Sanna Marin. Ehkä joku päivä alan hävetä kirjoituksiani.

Kaivelen vanhoja sepustuksiani lokoisassa makuuasennossa.
Eikö teitä hävetä sanoi Sanna Marin aikoinaan. En nyt tältä makuultani heti muista minkä asian häpeämisestä oli kyse.
Nyt monella on syytä hävetä ja laittaa päänsä oensaaseen tai johonkin muuhun pensaan puuttuessa.
Kaikki Ukrainan sota ja koronapadot ovat murtuneet ja kansa on huutanut pahaa oloaan kurkku suorana.
Miten pm kehtaa juhlia ja nauttia elämästään?
Tulin aikoinaan Helsinkiin junalla ja villiinnyin vapaasta ilmapiiristä. Kävin paljon viihteellä ja aina oli hauskaa.
Tyhmyyttäni aloin seurustella ja samalla minulle paljastui elämän pimeitä puolia.
Perheenäitinä en ikinä halunnut lähteä minnekään humputtelemaan.
Avioeron jälkeen en edelleenkään kaivannut säpinää.
Mitä olen elämässäni jäänyt vaille elämällä
tasaista elämää? Ehkä tippuri ja joku muu ikävä seksitauti. Joutuminen Seiska-lehden raadeltavaksi. Muutama uusi avioero.
Silikonien ja ankkahuulien laitto ja niiden poistatusruljanssi.
Lista voi olla pitkä.
Mitäkö olen saanut tilalle? Mielenrauhaa, tasapainoa, huumorintajua ja äörettömän vapauden.
Kiitän sitä poliitikkoa, joka vietteli minut Helsingin humussa ja sai aikaan turbulenssin elämässäni.
Hän kysyi miksi haluan tulla elämässäni. Mietin hetken ja sanoin, että hyväksi ihmiseksi.
Sillä tiellä vielä olen.
Eikö minua mikään hävetä?
Eipä juuri mikään.
Aikani tietenkin olisin voinut käyttää viisaammin.
Vuonna 2021 huhtikuussa emme vielä tienneet Euroopassa käytävästä sodasta.
Kun sota alkoi, olin ulkomailla perhejuhlassa. Menin yläkertaan selaamaan kännykkää ja tyttäreni tykkäsi siitä huonoa.
Vaikka mitä tapahtuisi en enää ikinä sorry mokomaan paheeseen lasten läsnäollessa.
Siinäpä löytyi yksi iso syy häpeään eli somen tolkuton käyttö.
Toivon, että maanantain lööpissä lukee:
Suomi kieriskelee häpeässä.
Alepa-täti häpeää muidenkin puolesta.

 

Kommentti: Marinin ”Eikö teitä hävetä” -heitto oli pääministeriltä riman alitus

Pääministeri Sanna Marin oli oikeassa puolustaessaan oikeusvaltiota, mutta löi samaan hengenvetoon märällä rätillä parlamentarismia, kirjoittaa Ilta-Sanomien politiikan toimituksen tuottaja Hanna Vesala.

www.is.fi

Get over it!
Hyvä Sanna!
t. Ap.

 

Katsoin eilen monta tuntia eduskunnan sotekeskustelua. Joku kansanedustaja otti puheeksi pelottelun.
Lapsuudessani pelottelua käytettiin suruttomasti lasten kasvatuksessa. Susillakin peloteltiin.
Nukuin pitkään ja avasin sitten radion. Vega kertoi monta hyvää uutista eikä uutisissa ollut yhtäkään pelottavaa juttua. Sitten joku kuulija halusi kuulla Tapio Rautavaaran laulaman laulun Yölinjalla.
Tiskasin astiat ja suljin radion.
Ulkomaisissa suosikkisarjoissani ei tapahtunut mitään erikoista. Ylen ranskalainen tv-sarja Sekaisin vaikutti lupaavalta. Aihepiiri on kuitenkin niin raskas, että jätän loput 9 osaa katsomatta.
Odotan innolla varaamaani kirjaa kirjastosta. Maailmankuulu naiskirjailija menehtyi reilu viikko sitten. Onneksi hän ehti kirjoittaa paljon luettavaa.
Häpeämisen aiheita ei nyt tule mieleen. Alan seuraavaksi valmistaa smoothien Prsiman sinkkubanaanista. Niitä on kätevä ostaa erillisestä pahvilaatikosta.

Katsoin eilen monta tuntia eduskunnan sotekeskustelua. Joku kansanedustaja otti puheeksi pelottelun.
Lapsuudessani pelottelua käytettiin suruttomasti lasten kasvatuksessa. Susillakin peloteltiin.
Nukuin pitkään ja avasin sitten radion. Vega kertoi monta hyvää uutista eikä uutisissa ollut yhtäkään pelottavaa juttua. Sitten joku kuulija halusi kuulla Tapio Rautavaaran laulaman laulun Yölinjalla.
Tiskasin astiat ja suljin radion.
Ulkomaisissa suosikkisarjoissani ei tapahtunut mitään erikoista. Ylen ranskalainen tv-sarja Sekaisin vaikutti lupaavalta. Aihepiiri on kuitenkin niin raskas, että jätän loput 9 osaa katsomatta.
Odotan innolla varaamaani kirjaa kirjastosta. Maailmankuulu naiskirjailija menehtyi reilu viikko sitten. Onneksi hän ehti kirjoittaa paljon luettavaa.
Häpeämisen aiheita ei nyt tule mieleen. Alan seuraavaksi valmistaa smoothien
sinkkubanaanista. Niitä on kätevä ostaa erillisestä pahvilaatikosta.

Katsoin iltauutisten jälkeen Adelen konsertin LA:ssa. Ohjelmassa laulajaa haastattelee Oprah aiheena mm. häpeä.
Olen saanut tällä palstalla ikävää palautetta mieshenkilöltä, jonka monet lukijani arvaavatkin.
Asiaton viesti-toiminto ei aina toimi ja viestit jäävät siivoamatta.
Adele on oikeassa. Itseään pitää rakastaa ensin.
Sade ropisee ikkunaruutuun. Mukava viikko on takana ja nautin sunnuntain rauhasta.
Anna.fi sivulla käyn enää harvoin tai luen irtonumeroa. ADHD:ta minulla ei ole todettu ja pidän pupuista. Rusakko juoksi puistossa kovaa vauhtia, kun menimme sukujuhlamme pitopaikkaan. Vävyni otti videon juoksevasta pupusta.
Elämässäni olisi paljon ihanaa kerrottavaa, mutta tämän palstan tyly ja loukkaava ilmapiiri ei innosta kirjoittamaan.
Somemaailma on raaka, ja kirjoittajat haluavat satuttaa lukijaansa.
Paperille painettu teksti on paras.
Tänään tartun kesällä ostettuun ruotsinkieliseen kirjaan. Tarina kertoo hiljattain parisuhteestaan eronneesta miehestä, joka huolehtii pojastaan vuorollaan. Mies viihtyy kirjastoissa kuten minäkin. Esikoiskirjailija, jonka kirjan tapahtumapaikoilla liikuin viikko sitten.
Elämä on ihmeellistä ainakin minulla.
Korjasin kirjoitusvirheeni keskittyneesti.
Voimia lukijoille, joilla on todettu neurologinen vaiva. Meistä kukaan ei ole täydellinen ja se on elämän suurin rikkaus.

 

Palasin häpeämään Häpeä-ketjuuni.
Ylen klo 20:30 uutisissa annettiin lukuvinkki yle.fi sivulle.
Joku askeettistä elämää viettävä kolmikymppinen nainen oli kertonut juovansa kahvinsa kylmänä. veden hän nostaa kaivosta ja tykkää olla kotona hämärässä ilman sähkövaloa. juttu oli poikinut käsittämättömän someraivon, jonka juutisyitä perkaa jutussa äsyytymistä tutkiva asiantuntija.
Alan olla loppusuoralla somemaailmassa kuten moni muukin pitkään somessa pyöriskellyt persoona.Kirjoittamisestani on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Kävin tänään kirjakaupassa varaamassa englanninkielisen bestsellerelämänkerran.
Varaaminen ei onnistunut kotona netissä. Kirjatoukkana kääriydyn viltteihin, luen paksua kirjaa ja hörpin laatuteetä. Some saa jatkossa revetä, raivota tai vaikka kadota mustaan aukkoon. Minulle asia on EVVK. kun kirja on luettu lisää luettavaa löytyy. Kuulun pöllökerhoon ja uskollisena asuakkaana saan yhden ilmaisen kirjan kupongillani.
Kukapa tietää jos poikkean tavoistani ja pistäydyn alepan pullahyllyllä.
Joku lukija väitti minun lipittävän alepan keppanaa.
En suosittele sellaista elämäntapaa kenellekään. pienestäkin tissuttelusta voi kehittyä iso ongelma.
Kommentista huomasin miten turhaa nettikirjoittelu on. Hyvin harva lukija käsittää, että perheen ongelmajuoja sairastuttaa koko perheen. olen kääntänyt kaikki kivet ja männyn kävyt aiheesta alkoholismi. Netti on aiheesta pullollaan tietoa. Niin ei ollut asia, kun painiskelin asian kanssa 1990-luvulla eli kivikaudella. sain vastaukset kysymyksiini ja tietoa on tullutvaltavasti myöhempinä vuosina.
En ole ikinä tuntenyt häpeää puhuessani ja kirjoittaessani avoimesti ex-puolisoni viinanhuuruisesta elämästä.
Jotain kai kuitenkin häpeän kun siitä olen perustanut oikein erillisen viestiketjun.
Joku ampui ulkona ilotulitusraketin. Toinen perään. paukuttelija tuskin tuntee häpeää
tekosestaan. Vielä kolmas. Jokainen hetki on ilon ja uuden alku.
Kohta vuorokausi vaihtuu kolmoseksi. klikkaan Lähetä ilman oikolukua, että saamme jotain hävettävää.

 

Palasin häpeämään Häpeä-ketjuuni.
Ylen klo 20:30 uutisissa annettiin lukuvinkki yle.fi sivulle.
Joku askeettistä elämää viettävä kolmikymppinen nainen oli kertonut juovansa kahvinsa kylmänä. veden hän nostaa kaivosta ja tykkää olla kotona hämärässä ilman sähkövaloa. juttu oli poikinut käsittämättömän someraivon, jonka juutisyitä perkaa jutussa äsyytymistä tutkiva asiantuntija.
Alan olla loppusuoralla somemaailmassa kuten moni muukin pitkään somessa pyöriskellyt persoona.Kirjoittamisestani on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Kävin tänään kirjakaupassa varaamassa englanninkielisen bestsellerelämänkerran.
Varaaminen ei onnistunut kotona netissä. Kirjatoukkana kääriydyn viltteihin, luen paksua kirjaa ja hörpin laatuteetä. Some saa jatkossa revetä, raivota tai vaikka kadota mustaan aukkoon. Minulle asia on EVVK. kun kirja on luettu lisää luettavaa löytyy. Kuulun pöllökerhoon ja uskollisena asuakkaana saan yhden ilmaisen kirjan kupongillani.
Kukapa tietää jos poikkean tavoistani ja pistäydyn alepan pullahyllyllä.
Joku lukija väitti minun lipittävän alepan keppanaa.
En suosittele sellaista elämäntapaa kenellekään. pienestäkin tissuttelusta voi kehittyä iso ongelma.
Kommentista huomasin miten turhaa nettikirjoittelu on. Hyvin harva lukija käsittää, että perheen ongelmajuoja sairastuttaa koko perheen. olen kääntänyt kaikki kivet ja männyn kävyt aiheesta alkoholismi. Netti on aiheesta pullollaan tietoa. Niin ei ollut asia, kun painiskelin asian kanssa 1990-luvulla eli kivikaudella. sain vastaukset kysymyksiini ja tietoa on tullutvaltavasti myöhempinä vuosina.
En ole ikinä tuntenyt häpeää puhuessani ja kirjoittaessani avoimesti ex-puolisoni viinanhuuruisesta elämästä.
Jotain kai kuitenkin häpeän kun siitä olen perustanut oikein erillisen viestiketjun.
Joku ampui ulkona ilotulitusraketin. Toinen perään. paukuttelija tuskin tuntee häpeää
tekosestaan. Vielä kolmas. Jokainen hetki on ilon ja uuden alku.
Kohta vuorokausi vaihtuu kolmoseksi. klikkaan Lähetä ilman oikolukua, että saamme jotain hävettävää.

Minäkin häpeän täällä hämärässä kodissani, en edes pidä kirkkaista valoista. Erityistä häpeää koen varmaankin tuosta hypnoottisesta liekistä joka lähtee aidosta kynttilästä, jota en ole suosituksista huolimatta vaihtanut led-malliseen.

Some on ihmisille niin uusi asia, että eivät he osaa vielä toimia somessa.
Mikä potentiaali jääkään käyttämättä!
Mutta, niin kauan on öyhöttäjiä, trolleja ja someraivoajia kun heidät huomioidaan. Trollit kuolevat ilman huomiota. Hiljaisuus ei tarkoita, että trolli on voittanut vaan sitä, että trolli on ignoorattu. Trendinä pitäisi olla: ”ole hyvä toiselle kanssasomelaiselle - älä loukkaa - auta/tue jne.” Näin maailma olisi parempi paikka.

Otetaan vaihteeksi muutama ”aiheellinen” häpeä:

Yritin etsiä tähän erittäin koskettavaa videota jonka joskus bongasin You Tubesta. Siinä ihmiset tuomitsivat toisiaan tietämättä mitä näiden ihmisten elämässä oli meneillään. Esim. mies möllötti keskellä katua lamaantuneena tuijottaen tyhjyyteen, hän puristi kassia rintaansa vasten. Ohi käveli mies joka törmäsi häneen. Ohikävelijä raivostui tuijottavalle miehelle.
Kassissa jota mies puristi rintaansa vasten oli hänen tapaturmassa kuolleen pienen lapsensa tavarat, jotka hän oli ottanut mukaan sairaalasta.
Somessakin tulisi muistaa, että ihmisillä on tunteet ja emme tiedä toistemme elämästä oikeastaan mitään. Joku toiselle suunnattu lause voi satuttaa paljonkin.
Tässä on tekemisen paikka meille kaikille.

 

Palasin häpeämään Häpeä-ketjuuni.
Ylen klo 20:30 uutisissa annettiin lukuvinkki yle.fi sivulle.
Joku askeettistä elämää viettävä kolmikymppinen nainen oli kertonut juovansa kahvinsa kylmänä. Veden hän nostaa kaivosta ja tykkää olla kotona hämärässä ilman sähkövaloa. Juttu oli poikinut käsittämättömän someraivon, jonka juuristitä perkaa jutussa ärsyyntymistä tutkiva asiantuntija.
Alan olla loppusuoralla somemaailmassa kuten moni muukin pitkään somessa pyöriskellyt persoona. Kirjoittamisestani on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Kävin tänään kirjakaupassa varaamassa englanninkielisen bestsellerelämänkerran.
Varaaminen ei onnistunut kotona netissä. Kirjatoukkana kääriydyn viltteihin, luen paksua kirjaa ja hörpin laatuteetä. Some saa jatkossa revetä, raivota tai vaikka kadota mustaan aukkoon. Minulle asia on EVVK. Kun kirja on luettu, lisää luettavaa löytyy. Kuulun pöllökerhoon ja uskollisena asuakkaana saan yhden ilmaisen kirjan kupongillani.
Kukapa tietää jos poikkean tavoistani ja pistäydyn alepan pullahyllyllä.
Joku lukija väitti minun lipittävän alepan keppanaa.
En suosittele sellaista elämäntapaa kenellekään. Pienestäkin tissuttelusta voi kehittyä iso ongelma.
Kommentista huomasin miten turhaa nettikirjoitteluni on. Hyvin harva lukija käsittää, että perheen ongelmajuoja sairastuttaa koko perheen. Olen kääntänyt kaikki kivet ja männyn kävyt aiheesta alkoholismi. Netti on teemasta pullollaan tietoa. Niin ei ollut, kun painiskelin asian kanssa 1990-luvulla eli kivikaudella. Sain vastaukset kysymyksiini ja tietoa on tullut runsaasti myöhempinä vuosina.
En ole ikinä tuntenyt häpeää puhuessani ja kirjoittaessani avoimesti ex-puolisoni viinanhuuruisesta elämästä.
Jotain kai kuitenkin häpeän kun siitä olen perustanut erillisen viestiketjun.
Joku ampui ulkona ilotulitusraketin. Toinen perään. Paukuttelija tuskin tuntee häpeää
tekosestaan. Vielä kolmas. Jokainen hetki on ilon ja uuden alku.
Kohta vuorokausi vaihtuu kolmoseksi. Klikkaan Lähetä-palkkia ilman oikolukua, että saamme jotain hävettävää.

Kello 0:00 viime yönä kiireellä kirjoittamani pakina kaipasi siistimistä ja isoja kirjaimia.
Nukuin pitkään hyvät unet. Ei nettimaailma ole vielä koskaan häirinnyt yöuniani ja mielenrauhaani.

 

juuristitä, syitä (Kielikellon suositus)

Sain varaamani kirjan heti seuraavana päivänä.
Kirjassa pohditaan pelkoa, joka estää tarttumasta hyviin haasteisiin.
Nimimerkittömänä kirjoittaminen sisältää riskinsä.
Silloin saattaa saada osakseen syytöksiä kirjoituksista, joita ei ole koskaan kirjoittanut.
Sain lukea tältä palstalta olevani lahna. Kesämökkivuosinamme lasteni isä kalasti lähijärvestä runsaasti kyseisiä kaloja. En silloin vielä olisi osannut kuvitella, että vuosikymmenien päästä muutun somemaailmassa lahnaksi.
Some on ihmeellinen maailma, jonka pyörteisiin koukutuin aikoinaan kuin kala pyydykseen.
Irti pääseminen otti aikansa. Olen nykyään mielestäni kelpo netin käyttäjä.

 

Kirjassa kertoja sanoo kysyvänsä itseltään joka kerta netin ääressä reagoinko kirjoitukseen vai vastaanko kysymykseen.
Ihmettelin miten amerikanenglannissa viha sanalle on niin monta eri sanaa. Hate-
sana ei esiintynyt kirjassa kertaakaan.
Heräsin uneen, jossa minun piti välittömästi lähteä matkalle. Ehkä uni johtui kirjan tarinasta lentomatkasta, jossa lentokone joutui turbulenssiin lähellä laskeutumispaikkaa.
Seuraavaksi luen ratkiriemukkaan dekkarin.

 

https://www.duodecimlehti.fi/duo98674

Luin eilen anna.fi sivulta jutun mökkielämän
tunnelmista. Tänä aamuna juttu on luettavissa vain kirjautuneille.
Kesti tovin kunnes sain palautettua mieleeni sanan mentalisaatio.
Katsoin eilen Il-netissä Sannan puheenvuoron.
Ehkä Sokoksen kassan nousu pm:ksi on vaikea pala kansalaisille. Suutarin pitäisi edelleen pysyä lestissään.
Ostin eilen Lidlin pita-leipää. Ostan toistekin.
Kirsi Piha ihmettelee kolumnissaan miksi Suomessa ei voi saada Finlandia-palkintoa novelleista.
Kirjoitin kauan elämästäni Annan palstoilla. Jotkut lukijat ehdottivat, että jutuistani kasataan kirja.
En välitä julkisuudesta ja palkinnoista.
Ville Ranta piirsi hauskan kuvan Alepan kassajonosta. En olisi ikipäivinä uskonut ruuhkavuosinani, että Suomessa syntyy joutava suukopu kauppareissuista.
Asuimme nollaluvulla asunnossa, jossa kadun toisella puolella olivat Alepa ja Esso.
Nuorempi tytär ei halunnut asioida kaupassa.
Tulin kotiin monivaiheisen työmatkan jälkeen ja raahustin kauppakassin kanssa kotiin.
Jos tietokone oli vapaa kirjoittelin elämästäni chatpalstalla.
Työpaikalla viihdyin parhaiten työhuoneessani, jossa kärpäset tallustelivat ruudulla. Laboratoriossa oli multaa, jossa siivekkäät viihtyivät. Laitos tutkii luontoa.
Voisin hyvin elää jättämällä täysin kotimaan uutiset väliin. Voisin myös muuttaa mikä päivä tahansa lopullisesti toiseen maahan. Ei minua täällä enää kukaan kaipaisi.
Tänä aamuna minua ei hävetä yhtään mikään. Tulossa on lämmin kesäpäivä.
Käyn kirjastossa katsomassa olisiko siellä jotain hyvää luettavaa.

Aika kuluu siivillä kuin kärpäsillä kahden vuoden takaisessa viestissäni.
Ostin eilen Anna-lehden Pekka Haavisto-jutun takia. Pekan infossa Iltalehden toimittaja mainitsi Annan kansijutusta.
Mietin hövettääkö minua joku asia tänä aamuna. Kai edes joku pieni asia olisi syytä lakaista maton alle.
Kuuntelin aamun uutiset ja vilkaisin nettilehtiä. Siellä muisteltiin vuonna 1986 menehtynyttä rallikuskia. Muistan hyvin tuon tapauksen. Jutun mies kertoi ikääntyessään vain nuorentuvansa mieleltään.
Siltä minustakin tuntuu. Ihminen ikäänkuin uudistuu ja näkee asiat kirkkaammin.
Olen itselleni armollinen ja iloitsen siitä mitä on.
Annan toimittaja oli kirjoittanut Haavisto-jutun taitavasti. Repesin monesti iloiseen nauruun lukiessani juttua. Pekalla on melko samanlainen luonne kuin minulla.
Fiksu mies joka ei tee numeroa itsestään.
Annan kirjoittajat ja lukijat ovat luettavissa yhden käden sormilla tällä palstalla.
Läsnäoloani ei tällä palstalla kaivata. Se asia on tullut harvinaisen selväksi jo vuosia sitten, kun Anna siirsi palstansa tälle sivulle.
Paljon olisi ollut mukavaa kirjoitettavaa, mitta en näin ikävälle palstalle halua kirjoittaa ihanista asioista. Ne on parasta pitää tiukasti omana tietonaan.
Minua hävettää kun haksahdin kirjoittamaan tälle palstalle. Sitä asiaa en pysty lakaisemaan maton alle.

 

Tänään puoli seitsemän - ohjelmassa aiheena Häpeä.

 

Tänään puoli seitsemän - ohjelmassa aiheena Häpeä.

Kiitos katseluvinkistä!
T. Ap.

 

Tuloksesi: 14 / 14
Täysi kymppi!
Ohhoh! Taidat olla melkoisen noheva tyyppi. Ainakin sinulla on loistava sanavarasto, sillä tunnistit visan sanat erinomaisen hyvin. Tähän suoritukseen voit olla tyytyväinen.
Kaipaatko lisää haastetta? Tee seuraavaksi suomen kielen visa, joka voi tuottaa vaikeuksia jopa kielen ammattilaisille!

Sain testistä täydet pisteet. T. häpeästä helakanpunainen aapee

 

”Kertoo enemmän puhujasta, kuin kohteesta, mitkä sanat ja ajatukset valitsee julkaistavaksi.”

Kirjoitan ns. tajunnanvirtaa, joka ärsyttää tiettyä määrää lukijoista.
Selasin tänään Prismassa lehtihyllyn lehteä.
Tunnettu kirjailija sanoo terveysaiheisessa lehdessä ettei jossakin elämänsä vaiheessa saanut kirjoitettua mitään. Hän vain ajeli ratikalla ja latasi akkuaan.
Minulla ei ole mitään kirjoittamisen hinkua koskaan ollutkaan. Höpisen vain niitä näitä kaalin päitä. Suurimmaksi osaksi naureskelen itseni kustannuksella.
Helle on ottanut voimille. Olen aina ollut viileän sään ystävä.
Katsoin netistä viime sunnuntain lähetyksen Kauhavan kirkosta ja lauloin laulujen mukana.
Minkä sille voin, että synnyin körttipitäjään. Omat lapset ovat monta kertaa tuumanneet, että näytän usein hurskaalta. Minua juttu huvittaa.
Körtit osaavat naureskella asioille.
Ei maailmasta ikinä tule valmista.
Ihmiset tulevat aina olemaan ilkeitä toisilleen.
Pappi puhui täydellisyydestä.
Törmään usein tuohon sanaan.
Täytyy myöntää hyvin nöyrästi, että kyllä minä olin täydellinen. Lasten isä oli täysin oikeassa. Siksipä olen myös opiskellut kolikon toista puolta.
Oli outoa saada täystyrmäys tällä palstalla.
Minulle jopa perustettiin oma viestiketju anna palaa toivotuksella.
Moderointi täällä on heikoissa kantimissa.
Luin Annan sivulta Juha Itkosen kolumnin.
Hän osasi hyvin kiteyttää ihmisten tunnot ilmastonmuutoksesta.
Isoäitinä minun pitää olla vakaa ja viisas.
Niin piti myös olla yh-vuosina.
Onneksi sentään saan kyynelehtiä sanan äärellä. ”Kirkon meiningeissä” tulee tuttu ja turvallinen olo.

Pidän tästä viestistäni. Olen oppinut pitämään puoleni tällä rosoisella keskustelupalstalla. Viestissäni vuodelta 2021 kaipaan viilempää säätä. Tämän vuoden alussa olemme hytisseet paukkuvassa pakkasessa, ja lisää kylmää luvattiin Ylen aamussa.
Kävin eilen postissa ja palasin takaisin postilähetykseni kanssa..
Googletin osoitetietoa ja sain tänään osoitteeseen uudet ohjeet. Meitä Suomessa asuvia boomereita on paljon, joiden lapset asuvat ulkomailla. Kun yhteen maahan jo tottuu, onkin taas yllättäen uuden kulttuurin edessä. Ehkä siinä on hyviäkin puolia. Joutuessaan uuden eteen mieli säilyy uteliaana ja virkeänä.
Luen parhaillaan ostamaani kirjaa Syksystä syksyyn, Merete Mazzarella. Harvinaisen osuvaa ja koskettavaa tarinaa ikääntymisestä.
Göteborgin kirjallisuusmessusta kirjan sivulta palautui mieleeni äidinkielen opettajani, jota ennen tituleerattiin Suomen Agatha Christieksi. Hän latisti kirjoitusintoni. Edellinen opettajani oli toista maata. Joskus ainekirjoitukseni luettiin luokassa ääneen.
Ihanaa, että Ylen sivuilla kolumnit ym. Kirjoitukset luetaan nykyään ääneen. Tällä palstalla on jatkuvasti rajua Yle kritiikkiä täysin aiheetta.

 

”mahkatakissani”
n ja m ovat vierekkäin näppäimistöllä.

Täytyy jättää menneiden asioideni muistelu ja keskittyä nykyhetkeen ja tulevaisuuteen.
Kuuntelin radiouutiset ja luin sitten yhden kappaleen kirjasta. Nainen lemppasi kirjassa tylsän poikaystävänsä ja keskittyy jatkossa dekkareiden kirjoittamiseen. Hän kirjoittaa miehen salanimellä.
Löysin kirjan kirjaston kierrätyshyllystä. Aikamoista huttua bestsellerkirjailijalta. Onneksi en tarvinnut maksaa kirjasta senttiäkään.

Tästä kirjoituksestani sain hihityskohtauksen.. Muutama päivä sitten haahuillessani Prisman käytävillä ämyrissä soi Dingon Nahkatakkinen tyttö.
Ykkösaamussa puhuttiin sähkön hinnan vaihteluista. Tällä palstalla on ihmeen hiljaista. Kriitikkoni nimimerkki m1es on taas linkittänyt itämaisen tytön kuvan.
Kilttimiehen kondimien puhkomispaljastukset kuohuttavat palstalaisia. Persut lyttäävät vasemmistoa ja vihreitä. Kukaan ei enää vaahtoa koronarokotteista.
Monta vuotta on vierähtänyt tämän palstan seurassa.
Seuraan edelleen Youtubessa Amerikan ajassa Bold and Beautiful-sarjaa. Eric in vielä sairaalassa ja toipumaan päin. Sarjan nettisivun mukaan hän on tehnyt sarjaan kolmen vuoden jatkosopimuksen. Parta oli eilen siistimpi kuin yleensä.
Näillä pienillä ihanuuksilla elämäni rullaa päivästä toiseen.
Kello raksuttaa ja vatsa jo kurnii.
Edessä on reissu paikalliseen ruokakauppaan. En enää halua olla 1990-luvun nahkatakkinen raivopää.
Olen happy kuten lapsenlapseni sanoi itsensä olevan viime marraskuussa. En ole ikinä nähnyt elämässäni niin iloista lasta. Se oli yksi elämäni tähtihetkistä, ja lisää on tulossa.
Perustan joskus uuden ketjun nimeltään Happy.
Sitä odotellessa voikaa hyvin ja pitäkää huivistanne kiinni kuten Tatjana Aki Kaurismäen elokuvassa.

 

Tästä kirjoituksestani sain hihityskohtauksen.. Muutama päivä sitten haahuillessani Prisman käytävillä ämyrissä soi Dingon Nahkatakkinen tyttö.
Ykkösaamussa puhuttiin sähkön hinnan vaihteluista. Tällä palstalla on ihmeen hiljaista. Kriitikkoni nimimerkki m1es on taas linkittänyt itämaisen tytön kuvan.
Kilttimiehen kondomien puhkomispaljastukset kuohuttavat palstalaisia. Persut lyttäävät vasemmistoa ja vihreitä. Kukaan ei enää vaahtoa koronarokotteista.
Monta vuotta on vierähtänyt tämän palstan seurassa.
Seuraan edelleen Youtubessa Amerikan ajassa Bold and Beautiful-sarjaa. Eric on vielä sairaalassa ja toipumaan päin. Sarjan nettisivun mukaan hän on tehnyt sarjaan kolmen vuoden jatkosopimuksen. Parta oli eilen siistimpi kuin yleensä.
Näillä pienillä ihanuuksilla elämäni rullaa päivästä toiseen.
Kello raksuttaa ja vatsa jo kurnii.
Edessä on reissu paikalliseen ruokakauppaan. En enää halua olla 1990-luvun nahkatakkinen raivopää.
Olen happy kuten lapsenlapseni sanoi itsensä olevan viime marraskuussa. En ole ikinä nähnyt elämässäni niin iloista lasta. Se oli yksi elämäni tähtihetkistä, ja lisää on tulossa.
Perustan joskus uuden ketjun nimeltään Happy.
Sitä odotellessa voikaa hyvin ja pitäkää huivistanne kiinni kuten Tatjana Aki Kaurismäen elokuvassa.

Korjasin kaksi kirjoitusvirhettäni saaden syyn hävetä.