Piri Reisi
..jos halutaan huumerikollisuuden kukoistavan.
Aineiden Eurooppa näyttää nykysilmin kerrassaan villiltä.
1800-luvulla ei ollut buranaa. Oopiumi oli yleislääke, jota otettiin hammassärkyyn, unettomuuteen, jopa peräpukamiin.
Eikä liene sellaista tapaa käyttää huumeita, jota ei olisi jo parisataa vuotta sitten kokeiltu. Tyrmäystipat, kannabiskakut ja kokaiiniviini on jo nähty. Huumeet olivat halpoja ja helposti saatavilla.
1800-luvulla huumetilanne oli paljon parempi kuin nyt, toteaa professori Jaakko Hämeen-Anttila.
Hänellä on kanttia väittää näin, koska hän on perehtynyt pian ilmestyvää Trippi ihmemaahan -kirjaansa varten huumeiden kulttuurihistoriaan.
Huumeongelmaa sanan nykyisessä merkityksessä ei kuitenkaan ollut. Miten se oli mahdollista?
Esimerkiksi siksi, että sosiaalinen kontrolli toimi: viihdekäyttöä paheksuttiin. Koska huumeet olivat laillisia, huumeidenkäyttäjä ei joutunut tekemisiin rikollisten kanssa eikä syrjäytynyt yhteiskunnasta.
Myös kemia on niistä ajoista kehittynyt. Tilanne oli osittain sen takia hyvä, että raaka hamppu ja raaka oopium ovat suhteellisen mietoja aineita.
Paluuta 1800-luvun kohtuukäyttöön ei kuitenkaan ole. Huumeiden lisäksi yhteiskuntakin on muuttunut.
Mutta mitä sitten pitäisi tehdä? Professori toteaa olevansa siitä onnellisessa asemassa, että hänen ei tarvitse ehdottaa käytännön toimia huumepolitiikan parantamiseksi.
Sivustaseuraajana voin vain todeta, että nykyistä tiukkaa linjaa on kokeiltu 100 vuotta. Se on juuri oikea, jos halutaan, että huumerikollisuus toimii keskuudessamme ja kukoistaa.
Hämeen-Anttila muistuttaa myös alkoholiin liittyvästä kaksinaismoralismista. Tutkimuksen mukaan alkoholihaitat maksavat valtiolle miljardin vuodessa.
Jos alkoholi tulisi markkinoille nyt, kaikki vaatisivat moista paholaisen ainetta pois Suomesta.
Lue koko juttu torstain Aamulehdestä.
Kappas kehveliä!
Aineiden Eurooppa näyttää nykysilmin kerrassaan villiltä.
1800-luvulla ei ollut buranaa. Oopiumi oli yleislääke, jota otettiin hammassärkyyn, unettomuuteen, jopa peräpukamiin.
Eikä liene sellaista tapaa käyttää huumeita, jota ei olisi jo parisataa vuotta sitten kokeiltu. Tyrmäystipat, kannabiskakut ja kokaiiniviini on jo nähty. Huumeet olivat halpoja ja helposti saatavilla.
1800-luvulla huumetilanne oli paljon parempi kuin nyt, toteaa professori Jaakko Hämeen-Anttila.
Hänellä on kanttia väittää näin, koska hän on perehtynyt pian ilmestyvää Trippi ihmemaahan -kirjaansa varten huumeiden kulttuurihistoriaan.
Huumeongelmaa sanan nykyisessä merkityksessä ei kuitenkaan ollut. Miten se oli mahdollista?
Esimerkiksi siksi, että sosiaalinen kontrolli toimi: viihdekäyttöä paheksuttiin. Koska huumeet olivat laillisia, huumeidenkäyttäjä ei joutunut tekemisiin rikollisten kanssa eikä syrjäytynyt yhteiskunnasta.
Myös kemia on niistä ajoista kehittynyt. Tilanne oli osittain sen takia hyvä, että raaka hamppu ja raaka oopium ovat suhteellisen mietoja aineita.
Paluuta 1800-luvun kohtuukäyttöön ei kuitenkaan ole. Huumeiden lisäksi yhteiskuntakin on muuttunut.
Mutta mitä sitten pitäisi tehdä? Professori toteaa olevansa siitä onnellisessa asemassa, että hänen ei tarvitse ehdottaa käytännön toimia huumepolitiikan parantamiseksi.
Sivustaseuraajana voin vain todeta, että nykyistä tiukkaa linjaa on kokeiltu 100 vuotta. Se on juuri oikea, jos halutaan, että huumerikollisuus toimii keskuudessamme ja kukoistaa.
Hämeen-Anttila muistuttaa myös alkoholiin liittyvästä kaksinaismoralismista. Tutkimuksen mukaan alkoholihaitat maksavat valtiolle miljardin vuodessa.
Jos alkoholi tulisi markkinoille nyt, kaikki vaatisivat moista paholaisen ainetta pois Suomesta.
Lue koko juttu torstain Aamulehdestä.
Kappas kehveliä!