Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen

Onks täällä sellasia ihmisiä, joiden ongelma olis jollain tavalla häiriintynyt syömiskäyttäytyminen? Mä en tarkota nyt pelkästään selkeitä syömishäiriöitä, kuten anoreksiaa tai bulimiaa. Ihmisellä kun voi olla paljonkin probleemaa syömisen kanssa, vaikka ei se näkyis päällepäin esim. Sairaalloisena laihuutena tai lihavuutena.

Mä sairistin teininä anoreksiaa. Periaatteessa parannuin, mut syöminen on ikuinen peikko kuitenkin. Olen jo reippaasti päälle kolmenkympin, mut en edelleenkään kykene ruokaan täysin normaalisti suhtautumaan.

Mä en esimerkiksi syö koskaan aamiaista, silloin mun päivä olis pilalla. Lounasta syön hyvin harvoin, mikä aiheuttaa kummastusta työpaikalla. Päivän eka ateria on päivällinen ja sit joku iltapala myöhemmin. Olen hyvin hoikka, mutta en silmiinpistävän laiha. Terapiat on käyty, en jaksa enää mennä. Näinkin pärjään. Mieskin on iltapainotteinen syöjä, joten sen puoleenkin kaikki ok.

En pysty syömään kaikkia ruokia, koska jotkut sapuskat ahdistaa. Syön mitään viljatuotteita hyvin vähän, max kerran viikossa. Sitä vastoin taas lihan, kalan tai broilerin syönti ei tuota ongelmia. Vihanneksia ja hedelmiä toki menee paljon.

 

Joo, en mä varmaan ihan normaali ole itsekään. Mut ajattelen sitä niin, että kukapa olis? En tiedä montaakaan...

Mä sairastin teininä anoreksian, ja paranemisvaiheessa kärsin sitten toisesta ääripäästä eli ahmimishäiriöstä ilman oksentamista. Näitä jatkui, vähän vaihtelevasti mutta koko ajan parempaan päin mennen, ikävuodet 14-23. Sen jälkeen ei ole ollut yhtään anorektista kautta. Välillä maistuu makea liian hyvin (syön tälläkin hetkellä esim. suklaata joka päivä), mutta en ota sitä niin raskaasti.

En ole ollut koskaan ylipainoinen, mun "normaalipainossa" mun BMI on välillä 19,5-20, yli 20,5 se ei ole ollut koskaan. Vähiten painoin 16-vuotiaana anorektikkona, silloin mun BMI oli alle 17.

Mä syön monta kertaa päivässä, pieniä annoskokoja, mutta olen pienikokoinen muutenkin. Esim. työpäivän aikana syön monta kertaa täysjyvää, hedelmää, jugurttia jne., kotona aina lämpimän ruuan salaatteineen. Mutta ilta-aika, kun lapsi on mennyt nukkumaan, on mun herkutteluaikaa: silloin kaivan esiin sen suklaan tai karkkipussin ja helposti korvaan sillä terveellisen iltapalan. Ei vaikuta mun painoon pahemmin kun liikunkin aika paljon, mutta kyllä sen huomaa tokkuraisesta olosta, että tulee syötyä paljon sokeria.

Mutta aikuisiällä mä olen tullut sinuiksi omien syömisongelmieni takia, en häpeile niitä enkä peittele, ennemminkin puolustan. Teen parhaani, mutta tämän parempaan en pysty. Enkä halua välittää lapselleni sellaista syömisen mallia, että jotkut ruuat olisivat "kiellettyjä" tai huonoja tai muuta... Itse elin niiden rajoitteiden kanssa 10 vuotta enkä halua siirtää sitä lapselle!

Työpaikallani mä kyllä olen siitä normaalimmasta päästä. Mun työkavereista löytyy esim. tyyppi, joka juurikin syö ensimmäisen kerran vasta kotona klo 17 jälkeen; tyyppi joka syö lähinnä pelkkiä hedelmiä ja kasviksia ja on oikeasti liian laihassa kunnossa; vahvasti ylipainoinen aikuisiän diabeetikko jolla käy koko ajan käsi karkkipussilla työpisteellään; intohimoinen karppaaja joka kärsii vaalean leivän ja sokerin himosta, sortuu välillä ja sit on hirveä morkkis... Että joo, kukin tavallaan. Musta naisten syöminen on jo niin kompleksista ja vaarallisen avointa riistaa arvostelijoille muutenkin, että itse syön just niin kuin musta hyvältä tuntuu ja mielelläni vielä kailotan sen maailmalle julki.

 

kuulostaa jotenkin pakkoneuroottisen suuntaiselta. kouluttaisin itteäni jos olisin ap. miksi se päivä pilaantuisi aamiaisesta?