P
Paha nainen
Vieras
Olen ollut mieheni kanssa vasta 4 vuotta, mutta meillä on vaikeaa yhdessä. Pahinta ovat riitelymme, mieheni tyyli riidellä on ensin asettua puolustuskannalla, sitten alkaa arvostella minua ja lopuksi olla välinpitämätön. Välinpitämätön asenne ja kyvyttömyys riidellä rakentavasti tekevät minusta aggressiivisen. Kerran tunsin niin syvää epätoivoa, että otin lääkkeitä. Mieheni säikähti ja laittoi minut oksentamaan. Seuraavana päivänä kaikki oli mukamas taas hyvin.
Joskus tulen aggressiiviseksi auton ratissa. Mieheni riitelee taas, ja yhtäkkiä syvä viha ja epätoivo saa vallan, menetän kontrollin.
Jokin mieheni asenteessa ja tavassa puhua minulle saa minut raivon valtaan. Tunnen itseni niin avuttomaksi. Miehelleni tämä on eka suhde, minulle toinen. Edellisessä suhteessani minulla ei ollut mitään tällaisia ongelmia.
Mieheni ei puhu paljon, töksäyttelee asiat ja riidellessä puolustelee itseään. Hän ei kuuntele mitä sanon, vaan poimii epäolennaisia asioita ja kääntää ne minua vastaan. Hän ei ole kovin syvällinen eikä keskustele muusta kuin päivän asioista. Riidoissa hän ottaa esille asiat joita olen sanonut monta vuotta sitten.
Olen alkanut katselemaan muita miehiä. Tunnen erään todella älykkään ja kouluttautuneen miehen, ja olen alkanut tuntea vetoa tätä kohtaan. En missään nimessä ole aloittellinen, koska mies on naimissa ja huomattavasti vanhempi. Näemme töissä joka päivä. Tunnen että olemme henkisesti samalla aaltopituudella. Olen alkanut nähdä hänestä unia.
Onko tämä vakava merkki suhteessani? Mieheni ei kertakaikkiaan kuuntele minua. Tunnen niin syvää epätoivoa, kun hän kääntää kaiken sanomani minua vastaan, ymmärtää kaiken väärin joko tahallaan tai tyhmyyttään, ja kääntää minulle selän.
Sopiminen hoidetaan halimalla, anteeksipyytelemällä ja joskus seksillä. Mieleni ei kuitenkaan pääse riidoista yli. Kaipaan keskusteluja ja elämän jakamista.
Joskus tulen aggressiiviseksi auton ratissa. Mieheni riitelee taas, ja yhtäkkiä syvä viha ja epätoivo saa vallan, menetän kontrollin.
Jokin mieheni asenteessa ja tavassa puhua minulle saa minut raivon valtaan. Tunnen itseni niin avuttomaksi. Miehelleni tämä on eka suhde, minulle toinen. Edellisessä suhteessani minulla ei ollut mitään tällaisia ongelmia.
Mieheni ei puhu paljon, töksäyttelee asiat ja riidellessä puolustelee itseään. Hän ei kuuntele mitä sanon, vaan poimii epäolennaisia asioita ja kääntää ne minua vastaan. Hän ei ole kovin syvällinen eikä keskustele muusta kuin päivän asioista. Riidoissa hän ottaa esille asiat joita olen sanonut monta vuotta sitten.
Olen alkanut katselemaan muita miehiä. Tunnen erään todella älykkään ja kouluttautuneen miehen, ja olen alkanut tuntea vetoa tätä kohtaan. En missään nimessä ole aloittellinen, koska mies on naimissa ja huomattavasti vanhempi. Näemme töissä joka päivä. Tunnen että olemme henkisesti samalla aaltopituudella. Olen alkanut nähdä hänestä unia.
Onko tämä vakava merkki suhteessani? Mieheni ei kertakaikkiaan kuuntele minua. Tunnen niin syvää epätoivoa, kun hän kääntää kaiken sanomani minua vastaan, ymmärtää kaiken väärin joko tahallaan tai tyhmyyttään, ja kääntää minulle selän.
Sopiminen hoidetaan halimalla, anteeksipyytelemällä ja joskus seksillä. Mieleni ei kuitenkaan pääse riidoista yli. Kaipaan keskusteluja ja elämän jakamista.
