Pitkästä aikaa täältä taustalta. Käyn lukemassa juttuja melkein päivittäin, mutta en sitten ehdi itse mitään kirjoittelemaan. Nyt pieni välimietintä pakko kirjoittaa ja lähinnä omaa napaa.
Yritys siis aloitettu maaliskuussa tai sanoisinko "yritys". Tavallaan tjot meininkiä ja paljon ollaan työreissujen vuoksi erossa miehen kanssa tai sit ei vaan löydy teinien ja pienten lasten "täyttämästä" talosta mahdollisuutta puuhailulle. Itsellähän oli iän vuoksi ajatuksena puolen vuoden yritysaika ja sitten stoppi. Mutta nyt mennyt jo 8kk, enkä ehkäisyä ole osannut aloittaa. On niitä puuhailuja osunut dpo -2 ja -1 päiville tai sitten ovispäivälle tai vähän sen jälkeen. Ei tärppiä. Ovulaatio on sen verran kivulias, että ei voi jäädä huomaamatta, mikä tässä kohtaa tavallaan tylsääkin, kun ei pysty sitten kokonaan unohtamaan raskauden mahdollisuutta. Haluaisin siis vain nyt olla tjot ja tavallaan unohtaa koko jutun. Mutta nyt tässäkin kierrossa, yllärinä oviskivut jo kp 10 ja kyllähän mä sitten muistin meidän parin päivän takaiset puuhailut ja mieli sitten kehittää sen "josko nyt oliskim tärpännyt". Nyt menossa kp 13 ja se oviksen jälkeinen ärtyisyys ja menkat tulossa- kivut on jo alkaneet. Ja huomaan miten se ärsyttää itseä. Olispa vaan tasaista ja ilman kipuja ja tuntemuksia, niin pystyis olemaan miettimättä koko raskautumisasiaa. Mutta kun kroppa nyt kaikkea aina viestittää, niin minkäs sille sitten voi.
Tällä mennään. Ens vuonna ikää 44v. Josko sitten se sterilisaatio , niin ei tarvi pohtia ja elätellä toiveita . Oviskivut varmaan silti jatkuu vaihdevuosiin asti.
Pahoittelut omanapaviestistä.
-untuva