Nyt kesällä koittaisi se päivä jolloin meidän olisi tarkoitus sanoa toisillemme tahdon.Päivä jota on odotettu..Tämä uusioperhe homma on oman veronsa ottanut meidän suhteesta ja nyt olisi aika sitoutua siihen loppuelämäksi..Mutta nyt on ruvennut mietityttämään jaksaako tätä?..Loppuelämä edessä miehen ex-vaimon ja hänen suvun silmätikkuna ja lasten kiukkupussina..Meillä menee ihan hyvin mutta olosuhteet ovat vain niin #&%?$!* vaikeat..Normaalia hää jännitystä ja vai #&%?$!* alku..?Sitä ajattelee että olisiko sitä onnellisempi yksin..ei tarvitsisi jännittää koko ajan mitä on taas tehnyt tai sanonut ja kenet on suututtanut..Miestäni rakastan niin paljon niin hänkin varmaan minua ku kosi kerran..