Meillä on tänään 12-vuotishääpäivä, ja oon tässä tänään muutamaan otteeseen miettinyt meidän häitä.
Mie olin, ja oon yhä, tyytyväinen häihin, jotka pidettiin sellaisessa pienessä kivassa, vanhassa, idyllisessä miljöössä.
Häissä oli ruoka, perinteinen juhlapöytä. Alkoholia ei ollut varsinaisesti tarjolla, mutta sitäkin sai tiskiltä ostaa.
Ajatuksena oli perhehäät... mukana oli lapsia ja raskaanaolevia. Mitään ryyppyjuhlaa emme siis halunneet järjestää.
Musiikkina oli karaokea (mun ja miehen yhteinen harrastus) ja sit musiikkia levyltä.
Mitään polttareita ei ollut, yhdessä miehen kanssa istuttiin kerran iltaa ennen häitä yhden kaveripariskunnan kanssa.
Ei ollut kaasoja eikä bestmanejä, morsiustytön ja -pojan virkaa hoiti 2 vanhinta lasta, jotka silloin oli olemassa.
Ei ollut hääkarkkeja, koristelu kuului tilavuokraan ja oli tosi nätti.
Mun "hääkampaus" oli äitini tekemä, ihan kotona ja kotikonstein, meikin tein itse... sen vähän, mitä meikkiä ylipäätään käytän.
Äitini ompeli mulle mekon, ja miehelle vuokrattiin puku. Samoin vuokrattiin pikkupojalle puku ja tytölle löysin unelma-hörhelön kirpparilta.
Nyt mie oon vaan miettinyt, että meillä ei ollut mitään isompaa "häästressiä", ei kamalan isoja valmisteluita, eikä unettomia öitä häiden takia.
Mutta nykyään kun kuuntelee, niin tuntuu, että se "häästressi" kuuluu asiaan. Kuuluuko se?
Eli oonko mie "missannut" jotain suurta, kun olen mennyt vihille ilman stressiä, ilman koekampauksia ja -meikkejä, ilman varsinaisia kampaajia ja meikkaajia, ilman kaasoja, karkkien vääntöä, koristeiden väsäämistä jne?
Ja kun tuo ei ollut edes pahan hintaista "valmiina" ostaa ruoka, paikan koristelu ja siivous. Ei stressiä, vaan mukava päivä kaikenkaikkiaan, lähimpien sukulaisten ja ystävien kanssa. Vieraita oli suunnilleen 70.
Mie olin, ja oon yhä, tyytyväinen häihin, jotka pidettiin sellaisessa pienessä kivassa, vanhassa, idyllisessä miljöössä.
Häissä oli ruoka, perinteinen juhlapöytä. Alkoholia ei ollut varsinaisesti tarjolla, mutta sitäkin sai tiskiltä ostaa.
Ajatuksena oli perhehäät... mukana oli lapsia ja raskaanaolevia. Mitään ryyppyjuhlaa emme siis halunneet järjestää.
Musiikkina oli karaokea (mun ja miehen yhteinen harrastus) ja sit musiikkia levyltä.
Mitään polttareita ei ollut, yhdessä miehen kanssa istuttiin kerran iltaa ennen häitä yhden kaveripariskunnan kanssa.
Ei ollut kaasoja eikä bestmanejä, morsiustytön ja -pojan virkaa hoiti 2 vanhinta lasta, jotka silloin oli olemassa.
Ei ollut hääkarkkeja, koristelu kuului tilavuokraan ja oli tosi nätti.
Mun "hääkampaus" oli äitini tekemä, ihan kotona ja kotikonstein, meikin tein itse... sen vähän, mitä meikkiä ylipäätään käytän.
Äitini ompeli mulle mekon, ja miehelle vuokrattiin puku. Samoin vuokrattiin pikkupojalle puku ja tytölle löysin unelma-hörhelön kirpparilta.
Nyt mie oon vaan miettinyt, että meillä ei ollut mitään isompaa "häästressiä", ei kamalan isoja valmisteluita, eikä unettomia öitä häiden takia.
Mutta nykyään kun kuuntelee, niin tuntuu, että se "häästressi" kuuluu asiaan. Kuuluuko se?
Eli oonko mie "missannut" jotain suurta, kun olen mennyt vihille ilman stressiä, ilman koekampauksia ja -meikkejä, ilman varsinaisia kampaajia ja meikkaajia, ilman kaasoja, karkkien vääntöä, koristeiden väsäämistä jne?
Ja kun tuo ei ollut edes pahan hintaista "valmiina" ostaa ruoka, paikan koristelu ja siivous. Ei stressiä, vaan mukava päivä kaikenkaikkiaan, lähimpien sukulaisten ja ystävien kanssa. Vieraita oli suunnilleen 70.