Galluppi: Mikä tuli yllätyksenä raskausaikana?

Mulla nää alamahan kipeät vihlonnat.


Luulin että masu vaan kasvaa kasvamistaa ja jossain vaiheessa tuntuu potkut.

 

Liitoskivut ja se liikkumisen vaikeus niiden kautta. Oli ihan tuskaa yrittää pitää itseään missään kunnossa kun joka ikinen askel sattui niin pirun paljon. Ja silti sitä haluaisi kokea sen kaiken vielä uudelleen ja uudelleen

 

Että sikiön liikkeet näkyy niin selvästi ulospäin.
Että valkovuoto voi olla niin vetistä, väritöntä ja runsasta, että sitä luulee lapsevedeksi.

 

Se, että pahoinvointi voi oikeasti kestää alusta loppuun saakka. Loppuraskauden järrkyttävääkin järkyttävämmät liitos- ja hermokivut, kävelykään ei meinannut enää luonnistua kun sattui niin paljon ja poru tuli monena yönä kipujen keskellä, kun makaaminenkin sattui. Se että nukkumisesta ei viimeiseen kahteen kuukauteen tule mitään, kun sattui, kusetti ja vauva potki ja pyöri niin että kylkiluut oli ihan arkoina. Se, että pissiminen on loppuraskaudessa muutenkin aika taitolaji. Vauva majaili rakon päällä niin, että sitä ei saanut kerralla tyhjäksi vaan välillä piti monta kertaa tunnissa käydä vessassa. Ja se, että hormoonit voi tehdä susta ihan toisen ihmisen. Ja vaikka mitä muuta... Raskausaika oli yhtä helvettiä.

 

[QUOTE="Miiu";21939131]Se, että pahoinvointi voi oikeasti kestää alusta loppuun saakka. Loppuraskauden järrkyttävääkin järkyttävämmät liitos- ja hermokivut, kävelykään ei meinannut enää luonnistua kun sattui niin paljon ja poru tuli monena yönä kipujen keskellä, kun makaaminenkin sattui. Se että nukkumisesta ei viimeiseen kahteen kuukauteen tule mitään, kun sattui, kusetti ja vauva potki ja pyöri niin että kylkiluut oli ihan arkoina. Se, että pissiminen on loppuraskaudessa muutenkin aika taitolaji. Vauva majaili rakon päällä niin, että sitä ei saanut kerralla tyhjäksi vaan välillä piti monta kertaa tunnissa käydä vessassa. Ja se, että hormoonit voi tehdä susta ihan toisen ihmisen. Ja vaikka mitä muuta... Raskausaika oli yhtä helvettiä.[/QUOTE]

tähän vielä se ettei se raskaus todellakaan ole 'elämän ihanin aika' ja aika vaikea on 'nauttia nyt' kun olo oli ihan kamala

 

Liitoskivut ja se liikkumisen vaikeus niiden kautta. Oli ihan tuskaa yrittää pitää itseään missään kunnossa kun joka ikinen askel sattui niin pirun paljon. Ja silti sitä haluaisi kokea sen kaiken vielä uudelleen ja uudelleen

Mulla sama, ei ois halunnut edes liikkua puolen välin jälkeen kun sattu niin paljon. Mut uusinnan voisin minäkin ottaa:heart:

 

Että sikiön liikkeet näkyy niin selvästi ulospäin.
Että valkovuoto voi olla niin vetistä, väritöntä ja runsasta, että sitä luulee lapsevedeksi.

Mutta mistä tiesit, ettei nimenomaan ole lapsivettä?

 

Mä luulin ennen raskauksia tietäväni närästyksestä jo kaiken, mutta enpäs tiennytkään:kieh:

 

No se ettei ollut mitään oireita Ensimmäisessä raskaudessa ihmettelin muiden valittamista ja tuskailua. Mulla oli tyyliin just sellainen raskaus, etten olisi sitä itse hoksannut jos ei maha olisi alkanut kasvaa Mä rakastin raskausaikaa, oli ihanaa kantaa sellaista pallomahaa ylpeänä

 

[QUOTE="sas";21939168]Mutta mistä tiesit, ettei nimenomaan ole lapsivettä?[/QUOTE]

Kävin polilla sen takia.

 

tähän vielä se ettei se raskaus todellakaan ole 'elämän ihanin aika' ja aika vaikea on 'nauttia nyt' kun olo oli ihan kamala

Minusta se taas todellakin oli elämän ihaninta aikaa.

 

Lähestulkoon kaikki Teoriat toki hallussa, mutta käytännössä kaikki on niiiiin erilaista. Ja oireita/kokemuksia/kuvailuja yhtä monta kun raskaana ollutta maailmassa. Mukavaa aikaa kyllä ollut Peräti ihanaa

 

Eipä oo paljo vielä kokemusta, mut en osannu arvata että liha ja kananmuna erityisesti ois ällötysruokia. En nyt tiiä mitä sitte söisin ku ne on ollu jokapäiväisiä tähän asti. Pikkusen kyllä menee jos väkisin syö. Kaikkea makeaa voisin kyllä syödä niin paljo ku napa vetää...

 

Kävin polilla sen takia.

Miten ne sen tutki? Itsellä vähän epäilyttää, että kumpaa on..

 

Raskausaikana tuli koettua pieniä liitoskipuja, paha iskias, ennenaikaista supistelua ym. Nämä eivät yllättäneet, mutta todella suurena yllätyksenä tuli leukanivelen meno väärään asentoon. Hammaslääkäri sanoi, että on jopa aika yleistä raskaanaolevilla, jos on hiemankaan yliliikkuvuutta nivelissä. Itse, kun luulin, että nyt on lopullisesti mennyt leukanivel sijoiltaan.

Hampaita ei voinut purra yhteen, kun etuhampaat ottivat kiinni toisiinsa ennen purupintojen kohtaamista takahampaissa. Onneksi vaivaa kesti "vain" joitakin viikkoja, ja jo viikko synnytyksen jälkeen leuka oli palautunut oikeaan asentoonsa. Johtuu turvotuksista ym.

 

Että suklaakin voi maistua pahalle!! Onneksi nyt rv 30 lähestyessä fazerin sininen on taas hyvää!
Ja se, että en saanut vieläkään tietää, että mistä ne ihmiset keksii ne himonsa!?! :O Miten kenellekään tulee mieleen upottaa jotain suolakurkkua mansikkahilloon? Eli siis joo, kaikille ei tule mitään himoja..

 

Mä luulin ennen raskauksia tietäväni närästyksestä jo kaiken, mutta enpäs tiennytkään:kieh:

Mä taas nenän tukkoisuudesta :/ Oli ihan kamalaa kun tuntui että tukehtuu, nenä aivan täysin tukossa 24/7. Oisko kolme viimeistä kuukautta ollut. Toinen mikä yllätti oli alkuajan pahoinvoinnin rajuus, luulin että aamuisin saattaa vähän oksettaa, mutta että sekin oli ympärivuorokautista. Kamala nälkä koko ajan kun söi ja sit melkein heti oksensi vatsalaukun tyhjäksi. Ja sit olikin jo taas ihan hirmunälkä Loppui kyllä onneks neljännellä kuulla, muistaakseni.

 

Ensimmäisessä raskaudessa yllätti yöyskä. Pidin sitä raskausaikana moneen otteeseen ja pitkiä aikoja - astmaatikko kun olen. Toisessa raskaudessa yllätti vatsan kivut milloin milläkin puolella - ensimmäisessä kun ei ollut minkäänlaisia kipuja.

 

Tää nyt sivuaa aihetta jotenkin. Se tuli yllätyksenä että ihmiset tulivat, oudommatkin, kertomaan kauhutarinoita tuttavien ja sukulaisten vaikeista raskauksista, katstrofaalisista synnytyksistä, kätkytkuolemista ja muuta vähemmän mukavaa. Todella fiksua!

 

Raskauden raskaus.

 

Mä luulin, että valvominen alkaa sitten kun lapsi syntyy. Toisin kävi. Unettomuus oli raskaana tosi raskasta kun oli aivan poikki, mutta ei vaan pysytynyt nukahtamaan!

 

Olihan noita joitain vaivoja, jotka eivät yllättäneet mutta se yllätti, että maha ei koskaan kovin isoksi ole raskauksissa kasvanut ja käytännössä on voinut puuhata ihan kaikkea normaalisti synnytykseen asti, joskin toki rajoitetusti, ei sitä nyt ole mitään spurttilenkkejä viimeisillään vetänyt mutta muutoin kyllä maha ei ole ollut este millekään, vaikka olisi jotain rajoittanut hetkeksi.

 

se miten hyvin raskaanaolevaa naista voidaankaan kohdella

 

Seksi haluttomuus.. Ettei oikeesti tee yhtään mieli 8kk, pienet halaukset riittää... Vihjailukin saa olon epämukavaks....

 

se miten hyvin raskaanaolevaa naista voidaankaan kohdella

Hmmm. Ehkä Italiassa? Mä koin hyvin epämiellyttävää ja joskus jopa agressiivista käytöstä yllättäviltä tahoilta raskauden aikana. Tuossa aiemmin juuri kirjoitinkin. Olin hyvin yllättynyt.