GALLUP: Oletko pettänyt? Miksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Gallupoija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ensirakkauttani (yhdessä reilut 2v) petin. Silloin oli rakkaus jo muuttunut kaveruudeksi eikä tilanne tuntunut sillä tavalla "pettämiseltä", vaikka sitä tottakai olikin. En ollut siitä kuitenkaan ylpeä. Kerroin pettämisestä ja katkaisin itse suhteen. Ikää oli silloin 17 v :)

Sen jälkeen en ole ketään pettänyt. Aviomiehen kanssa olemme olleet yhdessä yli 16 vuotta eikä ole kertaakaan tullut mieleenkään. Olen onnellinen parisuhteessa ja oma mieheni täyttää kaikki tarpeeni. Ja jos jotain toivomisen varaa on joskus ollut, on asiasta voitu keskustella yhdessä.
 
Olen pettänyt avioliitossa.

Syitä oli pitkään jatkunut seksittömyys ja sisällöttömyys parisuhteessa, puolison jatkuva passiivisuus, vihamielisyys ja mielenkiinnottomuus mitään kohtaan, suhteen ajautuminen tilaan jossa eroaminen on vain yhden lauseen päässä.
Rakastuin toiseen ja hän minuun, ja meille syntyi vuosien kiertelyn ja kaartelun jälkeen suhde.

Jostakin syystä olen naimisissa edelleen, ja olen laittanut tämän "toisenkin" suhteen jäihin.
En silti usko avioliittomme tulevaisuuteen, mutta olemme jotenkin "jumissa" ns. turvallisessa ja hyvässä arjessa lasten ympärillä.
 
olen. ensirakkauttani. seurusteltiin melkein 5 vuotta (osa siitä kylläkin on-off suhdetta) en tiedä miksi. entinen oli todella mustasukkainen, aina painosti että olen pettänyt häntä (vaikken sillon vielä ollutkaan) suhde oli muutenkin huono. petin häntä monesti eri henkilöiden kanssa. silti on häntä jotenkin ikävä.. mutta semmosia ne ensirakkaudet on. ne ei unohdu
 
Petin exää pitkään ja harkitusti. Syynä oli se, että asumuseromme aikana (exä kärähti ja muutti tyttöystävänsä luokse...) tapasin mukavan miehen ja kun exä muuttikin takaisin kotiin (eikä mulla ollut siinä vaiheessa voimavaroja erota, pitkä juttu) niin en halunnut päättää suhdetta siihen toiseen koska en ollut vuosiin kokenut sellaista luottamusta ja ystävyyttä kenenkään kanssa. Ystäviä me olimme, tiesimme kumpikin ettei meistä paria tulisi.

Suhde kesti pari vuotta ja jatkui hetken myös lopullisen eron jälkeen. Uskon tuon suhteen olleen minulle se tervehdyttävä voimavara, jolla itsetuntoni nousi ja minulla oli vihdoin ja viimein rohkeutta erota todella huonosta parisuhteesta.

Yhteydenpito katkesi siinä vaiheessa kun tapasin nykyisen puolisoni. Hänelle olen ollut, ja toivottavasti tulen aina olemaankin, uskollinen.
 
  • Tykkää
Reactions: Lex
olen, ja kaikkia kumppaneitani.
syynä oli todella huono itsetunto, huomionkipeys, tunne siitä ettei kukaan välitä. toisaalta myös se se ettei ne poikaystävätkään oo mitään prinssejä olleet, oon vaan halunnu seurustella koska tarviin huomiota.

Nykyistäni petin suhteemme ihan alussa halailemalla ja suutelemalla toista. pettämisestä oli kai jo tullu tapa ja itsetunto oli vielä sillonkin suhteen alussa tosi huono. kerroin asiasta ja kyllä mies siitä suuttu. kuitenkin yritin ihan tosissani muuttua, sillä tämä mies oli eka johon myös rakastuin. enkä ole sen alun jälkeen enää muihin koskenut, rakastan liikaa miestäni ja arvostan liikaa itseäni.
 
Viimeksi muokattu:
Petin ensimmäistä seurustelukumppaniani. Olin hieman ihastunut toisen ja kun omassa suhteessa ei ollut tarpeeksi fyysistä läheisyyttä, menin sänkyyn ihastuksen kanssa. Muutaman kerran. Seurustelusuhde viileni, mutta olin liian naiivi enkä osannut pistää sitä ajoissa poikki. No lopulta se päättyi, pettämistä en paljastanut koskaan. Ihastuskin laimeni, kun tajusin ettei se halunnut kuin seksiä.

Nykyistä en aio pettää. Toivon, että olen parempi ihminen, joka näkee enemmän vaivaa toimivan suhteen eteen tai sitten päättää suhteen ajallaan.
 
Kyllä olen pettänyt, monestikin. Minun itsetuntoni oli aivan nollassa, ex mieheni ei koskaan kehunut minua, piti minua itsestään selvyytenä ja saattoi jopa haukkua minua jos laittauduin vähän. Mutta kaikesta huolimatta oli järjettömän mustasukkainen. Puhui jatkuvasti, päivästä toiseen että jaa, katsoit jotain toista miestä, ootko käyny panemassa tota, varmaan oot toltakin ottanu poskeen jne jne... Noh, tätä kun oli jatkunut tarpeeksi kauan, tapasin kerran baarissa miehen joka kehui minua, oli kiinnostunut ja vaikutti jopa ihastuneelta. Petin exääni tämän miehen kanssa, olihan se pakko kokeilla että no, miltäs se sit tuntuu panna toista miestä kun sellaisesta on toitotettu monta vuotta. Paska fiilis siitä jäi, mutta pönkitti hieman omaa itsetuntoani. En ollutkaan muiden silmissä aivan kauhea akka, ruma kuin saapas, niinkuin exäni mielestä. Minua pidettiin kauniina ja kehuttiin!

Petin myös toisen kerran, se ei tuntunut miltään, sain taas kehuja ja mua pidettiin ihanana, tuntuihan ne kehut hyviltä, ei siinä mitään.
Sitten ihastuin yhteen mieheen, petin exääni tämän miehen kanssa useasti ja melkein oltiin jo aloittamassa suhdetta. Sitten se juttu loppui, sydämeni särkyi.
Löysin uuden ihastuksen, tämä mies oli aivan rakastunut minuun, minä kaipasin sydänsuruilleni paikkaajaa. Vähän niinkuin laastaria, vaikka olin parisuhteessa exäni kanssa. Sitten tämä mies joka oli aivan rakastunut minuun muutti ulkomaille töittensä perässä ja sinne jäi. Sydämeni särkyi taas.

Sitten tapasin taas ensimäisen ihastukseni jonka kanssa meinattiin tehdä jo suhdetta ja sain siitä voimat erota exästäni. En halunnut edes ajatella suhdetta tuon ihastuksen kanssa, se antoi vain minulle voimia päästä eroon tuosta parisuhteesta. Nykyään tämä mies on minulle oikein hyvä kaveri ja ystävä jonka kanssa pystyn puhumaan kaikesta :)

Nyt olen rakastunut, olen löytänyt vierelleni miehen joka rakastaa mua, pitää hyvänä ja kehuu. Huomioi minua ja tahtoo että minulla on hyvä olla. JA minulla on niin hyvä ja levollinen olla. Tämän miehen kanssa haluan viettää loppuelämäni, tiedän että hän se on :) Kaiken paskan läpi on tarvinnut rämpiä, elää ahdistavassa suhteessa josta ei osannut päästää irti koska kaikki oli kuitenkin niin tuttua ja turvallista, myös ne haukut ja huudot. Kaikesta paskassa rämpimisestä huolimatta olen kasvanut ihmisenä ja löytänyt vierelleni aivan ihanan miehen. Ihanaa olla vihdoin onnellinen :) Minä kelpaan tälläisena kuin olen, tiedän sen.
 
Olen aina rakastanut aviomiestäni ja tavallaan tiedän tekeväni edelleen, mutta en tunne sitä. En aio erota, aviomies on kaikin puolin sopiva minulle. Mutta en ole kertonut että osittain petin häntä, ei seksiä mutta muuta. En ole koskaan vastaavaa tehnyt, enkä varmaan tulekaan. En edes kadu asiaa, tapaamani mies oli melkeinpä täydellinen kaikin puolin. En tule häntä koskaan enää näkemään, mutta hän vei minulta järjen ja veisi jos näkisin taas. Minulla ollut joskus masennusta, pelkään että tunneongelmalla on tekemistä masennuksen kanssa vaikka pystyn täysin normaalisti toimimaan.
 
Taidan ollakin vähän erilainen.. Minä olen pettänyt kaikkia entisiä poikaystäviäni. Syynä ei ole ollut huono suhde, huono itsetunto tai rakastumiset. Minä vain kertakaikkiaan rakastan sitä uuden ihmisen tuomaa huumaa, seksin intohimoa ja sitä mieletöntä tunnetta, kun uusi ihana ihminen koskeen käsillään, suullaan..

Aikaisemmin olin myös hyvin välinpitämätön ja keskityin omaan elämääni enemmän kuin niihin parisuhteisiin, opiskeluun, ystäviin, harrastuksiin ja uran luomiseen jne. Toki näihin keskityn edelleenkin ja pidän ne elämässäni tiukasti, mutta nyt olen uuden mieheni kanssa menossa naimisiin näin yli komlekymppisenä. Nyt tunnen olevani siihen valmis ja uskon, että pystyn olla jopa uskollinen. Koskaan en tulevaisuudesta tiedä, mutta jo asenteen muutos vaikuttaa omalla kohdallani paljon. Plus, että onpahan paljon muistoja ihanista rakastajista, joita voi sitten huonoina hetkinä vähän muistella ;)
 
  • Tykkää
Reactions: moekoe
Olen pettänyt avioliitossa.

Syitä oli pitkään jatkunut seksittömyys ja sisällöttömyys parisuhteessa, puolison jatkuva passiivisuus, vihamielisyys ja mielenkiinnottomuus mitään kohtaan, suhteen ajautuminen tilaan jossa eroaminen on vain yhden lauseen päässä.
Rakastuin toiseen ja hän minuun, ja meille syntyi vuosien kiertelyn ja kaartelun jälkeen suhde.

Jostakin syystä olen naimisissa edelleen, ja olen laittanut tämän "toisenkin" suhteen jäihin.
En silti usko avioliittomme tulevaisuuteen, mutta olemme jotenkin "jumissa" ns. turvallisessa ja hyvässä arjessa lasten ympärillä.

Halveksin sinua.
 

Similar threads

Yhteistyössä