Mies ei ottanut kauppaan mukaan kun säikähti kamalasti eilen autossa alkanutta, tosi pitkää ja kipeää supistusta, ja tässä nyt istun ja mietin keksinkö vielä täksi päiväksi jotain tekemistä. Uhkasin kyllä lähteä yksin keräämään vadelmia, mutta mies meni niin vaikean näköiseksi, että lupasin odottaa hänet mukaan.
Kaikki tutut ovat sanoneet, että nuku ja huilaa, nyt kun vielä hetken saat nukkua ja huilata kun haluat. Yksi asia tuossa odottaa tekemistään: irrottelin ja pesin eilen vauvan turvakaukalon pehmusteet. Ne voisin kohta kiinnittää paikalleen. Ilma on onneksi vähän viilentynyt.
Ja tässä minun ei tarvitse miettiä huomisaamun käynnistystä ja lääkityksiä ja istukan irrotuksia etukäteen, vaan voin pohtia vaikka suhdettani Irakin ulko/sisäpolittiseen tilanteeseen.
Piika-äiti