G: Perhepeti vai oma sänky?

[mielenkiinnosta]

Tällä palstalla on monen monta keskustelua vauvojemme yöheräilystä, nukkumattomuudesta jne. Osa on tarjonnut vastaukseksi perhepedissä nukkumista.

Siispä kysynkin: Kumman puoleen kallistut, perhepedin vaiko vauva omassa sängyssä?

Meillä poikamme on 8kk:n ikäinen ja nukkunut alusta asti omassa sängyssään. Enää en imetä häntä, mutta silloinkin, kun imetin, nostin hänet viereeni syömään ja sitten takaisin omaan sänkyyn. Meidän poikamme on niin kova heilumaan nukkuessaan, ettei meidän vanhempien nukkumisesta tulisi yhtään mitään. Joinakin öinä saatamme hänet ottaa viereemme aamuyöllä ja silloin kyllä meidän vanhempiemme nukkuminen on niin ja näin.

Joten miten teillä, kumpi parempi ja miksi?

 

[sally]

en ikinä olisi lähtenyt perhepeti systeemiin. 2 viikoisesta asti tyttö nukkunut omassa sängyssään, omassa huoneessaan ja toimii erinomaisesti. Nukkunyt yöt ilman heräilyjä 6kk lähtien. Joskus kipeänä ollessaan nukkunut meidän välissä sillä tuloksella että kukaan ei nuku hyvin, yhtä varomista ettei herätä vauvaa taikka sitten vauva potkiin ja huitoo nyrkeillään unissaan, aivan kamala systeemi.

 

[SannaA]

Meillä on tarkoitus nukuttaa vauvaa alusta pitäen omassa sängyssä ja omassa huoneessa (minä nukun sitten samassa huoneessa niin kuin tarve vaatii, eli aluksi ainakin).
Perhepeti ei kyllä sopisi meille...en saisi sitä vähääkään nukuttua kun pitäisi varoa vauvaa yms.

Joillekkin se ihmeellisesti kyllä sopii!

 

[Kaura]

Meillä nukuttiin perhepedissä n. 2,5kk, koska en kyennyt nostelee vauvaa jatkuvasti. Vauva ei myöskään nukkunut muualla vaikka kuin yritettiin. Aluksi tosiaan oli oikea sylirotta. Jossain vaiheessa alkoi antaa nostaa itsensä omaan sänkyyn, joka oli kiinni meidän sängyssä. Siinnä nukkui sitten 5,5kk asti, jolloin siirsimme omaan huoneeseen. Syy siirtoon oli, että hän heräili vanhempien kääntyilyihin yms. ääniin. Nyt heräilee yhä 3-7krt yössä, mutta ei aina vaadi toimenpiteitä. Olen siis itsekkin tosi herkkäkuuloinen, kun havahdun hänen kyljen kääntämiseen.

Eli aluksi perhepeti oli meille ehdoton vaihtoehto ja nyt omassa huoneessa nukkuminen.

 

[Perhepeti!]

Mä olin päättänyt ennen vauvan syntymää, että meidän vauva ei takuulla nuku perhepedissä, kauhistelin, miten kaverit nukutti vauvaa vieressään... no, arvata saattaa, miten siinä sitten kävi. Sairaalassa jo opettivat, että ""älä nosta vauvaa vierestäsi kylmään sänkyyn, herää turhaan"", kun vauva nukahti tissille ja kotonakin sitten vauva jäi viereen nukkumaan. Mies pelkäsi aluksi, että kierisi vauvan päälle ja nukkui muutaman yön sohvalla. Nyt vauva on jo 8,5kk, edelleen nukutaan kaikki 3 samassa sängyssä ja hyvin saadaan kaikki nukuttua. Tosin vauvaa ollaan nyt opettamassa omaan sänkyynsä, tulee vasta aamuyöstä viereen. Meille perhepeti oli oikea ratkaisu, sujui imettämiset helposti ja pääsi itsekin heti nukkumaan -> oli pirteämpi päivällä, mitä jos oisin lähteny vauvaa viemään omaan sänkyyn.

 

[Siru]

Meillä vähän sekä että.. Pääasiassa siis nukkuu omassa sängyssään meidän makkarissa mutta yöllä kun herää syömään niin itse aina nukahdan ja vaavi jää viereen Useimpina öinä myös isosisko kömpii meidän väliin joten sitten köllötellään kaikki neljä yhdessä..

 

[peppi]

Meillä vauva nukkunut alusta asti omassa pinnasängyssä parisängyn vieressä, josta nostan yöllä viereen syömään ja sitten takaisin. Välillä kyllä itsekin nukahdan syötölle ja vauva saa koisia pari tuntia vieressä. Usein nostan myös aamulla klo 6 aikoihin vauvan viereen niin saa neidin vielä vähäksi aikaa nukkumaan.

 

[näin meillä]

Olin päättänyt, että vauva nukkuu alusta asti omassa sängyssä eikä ollenkaan perhepedissä. Ekan kuukauden suunnilleen nukkui pääasiassa omassa sängyssä meidän sängyn vieressä. No kuinkas ollakkaan, perhepeti alkoi näyttää hyvältä vaihtoehdolta jossain vaiheessa öisten imetyssessioiden aikaan. Monesti on käynyt niin, että imettäessä olen itsekin nukahtanut ja antanut vauvan nukkua vieressä.
Meillä poika 4kk nukkuu sekä perhepedissä, että omassa sängyssä. Nukahtaminen käy yhtä helposti kumpaankin. Eikä meillä kenelläkään yöuni häiriinny vaikka kolmestaan nukumme.

 

[Oona]

Meillä myös sekä että. Pääasiassa nukkuu omassa sängyssään samassa huoneessa meidän kanssa, mutta ajoittain meidän välissä. Mieluiten pidän kyllä omassa sängyssään, oma nukkumiseni on vähän niin ja näin, kun vauva vierellä. Mutta yösyötöllä joskus nukahdan ja siihenhän tuo viereen jää.. ja aamusella miehen lähdettyä töihin olen usein ottanut viereen, kun tilaa on sängyssä enemmän.

 

[Milla Magia]

Varmasti tuossa perhepedissä on huonot ja hyvät puolensa. Alkumetreillä kun äiti on väsynyt on varmaan helpompaa pitää vieressä kun pitää syöttää monta kertaa yössä. Myöhemmin taas tulee se eteen että vauva ei suostu nukkumaan enään yksin sängyssään kun on tottunut nukkumaan vanhempien välissä....tuttava perheessä nukutaan vielä 2 vuoden iässä vanhempien sängyssä mikä ei mahdu mun kaaliin, mutta ei kai sen tartte mahtuakkaan kun en itse siinä sängyssä (onneksi) nuku. Toisaalta taas voisin provokoida että äiti on laiska kun ei jaksa nousta sängystä ylös syöttääkseen lastaan, vaan mielummin makaa vain ja heittää tissin suuhun. äideillä joilla taas imetys ei ottanut onnistuakseen on asiaan varmaan oma sanottavansa sekä myös niillä joilla on koliikki vauva joka huutaa yöt läpeensä eikä isukki saakkaan nukuttua eikä yksiössä ole toista huonetta minne painua nukkumaan edes pari tuntia...asioilla on monta eri puolta.

 

[levoton lumikki]

Minä olen niin levoton nukkuja, etten uskalla ottaa vauvaa samaan sänkyyn. Mieheni osaa jo varoa liikkeitäni, suojaa mm. perhekalleutensa polvellaan etten potki. olen myös usein unissani kierinyt isojenkin pehmolelujen (hehe) päälle ja usein myös tuuppinut ne pois sängystä. En tiedä osaisinko olla varovaisempi vauvan kanssa.

 

[anya]

Meidän kaikki viisi lasta ovat nukkuneet perhepedissä niin kauan kuin olen heitä öisinkin syöttänyt eli reilun vuoden ikäiseksi. Minulle ja koko perheelle se on ollut kaikkein helpoin vaihtoehto - olkoon sitten vaikka laiskuutta. Itse olen saanut nukuttua sängyssä hyvin eikä ole väsymystä ollut, ei edes viidennen lapsen ollessa vauva, vaikka sain hänet yli nelikymppisenä. Mieskin tottui oikein hyvin nukkumaan perhepedissä, eikä isompien lasten yöuni ole koskaan häiriintynyt ainakaan vauvan itkun takia. Perhepedistä on helposti käynyt siirtyminen omaan sänkyyn, joka on ollut meidän sängyn vieressä. Omaan huoneeseen lapset ovat siirtyneet vasta n. 3-vuotiaana.

 

[Pahvi]

Meillä perhepeti, tyttö kohta 5kk...
Kissoja 3 kpl, ne viettävät yönsä myös makkarissa, siitä syystä ei laitettu tytön sänkyä makkariin. Pelkäsin, että kissat nukkuvat tytön sängyssä myös yöllä. Juu, kissat olisi voinut häätää makkarista, mutta sitä en halunnut.

Laiska äiti, en jaksa (enkä viitsi) nousta sängystä lapsen takia yöllä jos voin hoitaa saman asian kylkeä kääntämällä.

Pinnis ei mahdu parisängyn viereen. Siksi tyttö nukkui alussa välissä ja sitten reunalla. Sänky on seinässä kiinni.

Illalla pitää tuttia tarjota muutama kerta nukahtamisen jälkeen ja ehkä myös aamulla. Tämä on helpointa toteuttaa kun tyttö nukkuu vieressä.

Meidän tyttö nukkuu todella rauhallisesti. Ei siis häiritse vieressä. Toisaalta sänky on myös niin leveä, että minulla ja lapsella on 30 cm väliä!

Miehelle en ole kertonut, mutta suunnitelmissa on häätää tyttö omaan sänkyyn, omaan huoneeseen ehkä vuodenvaihteen tienoilla...

Meillä tuo perhepeti varmaan jäi siksi, kun äiti on niin laiska!
Toisaalta, nyt tyttö nukkuu helposti kolmella tutituksella yön läpeensä 11 tuntia... Tullut laiskaan äitiinsä siinäkin suhteessa. Päivällä sitten riittää virtaa ja vaatimuksia

 

[rento mama]

Vauva nukkui vieressämme ne kuukaudet kun imetin. En juurikaan liiku öisin, joten en pelännyt kieriväni vauvan päälle. Imetys oli helpompaa ja sain enemmän unta (tämä oli tärkein syy!).

""Toisaalta taas voisin provokoida että äiti on laiska kun ei jaksa nousta sängystä ylös syöttääkseen lastaan.""

Ja mä tunnustan sen ihan reilusti ILMAN SYYLLISYYDEN HÄIVÄÄKÄÄN! Olin/olen sitten laiska tai mitä vaan, mutta en tee vauvanhoidosta yhtään sen raskaampaa kuin se jo muutenkin on.

Mä olen koko ajan laittanut _oman jaksamiseni_ etusijalle. Kun mä jaksan hyvin, on kaikilla mukavampaa. Se, ettei tarvinnut öisin nousta monta kertaa ylös imetyksen takia, auttoi minua jaksamaan tosi hyvin. Kaveritikin aina ihmetteli, että näytän niin pirteältä ja hyvinvoivalta.

Mieluummin paremmin nukkunut, rento ja hymyilevä äiti kuin väsynyt kärttyisä, mutta täydellisesti suorittanut äiti.

 

[Oma sänky paras...]

Meillä on molemmat lapset nukkuneet omassa pinnasängyssään niin kauan kuin ovat siellä pysyneet. Ongelmaksi molemmilla muodostui siirtyminen tavalliseen lastensänkyyn, josta on helppo kipittää vanhempien väliin. Pinnasängyssä ei enää uskallettu pitää, kun molemmat ovat kiivenneet laidan yli ja poika aikoinaan kaatuikin sängyn kanssa.

Joten perhepetiä meillä on ollut siitä lähtien, kun lapset ovat olleet noin 1,5 -vuotiaita. Pojan kanssa yritettiin aikoinaan saada häntä nukahtamaan ja pysymään omassa sängyssä, mutta se tiesi tuntien huudatusta iltaisin. Nuoremman kanssa olemme olleet mukavuudenhaluisempia ja antaneet hänen suosiolla nukkua välissämme. Raskasta välillä, mutta kyllä hän siitä jossain vaiheessa tulee siirtymään omaan sänkyyn. Niinhän se isovelikin teki. Ja onhan se selkään yöllä liimautuva pikku-prinsessa niin ihana!

 

[aino]

Meillä vauva on vasta 5,5 viikkoa vanha ja nukkuu omassa sängyssään nyt ja tulevaisuudessa.

Yösyöttöihin en koe joutuvani heräämään sen enempää kun nostan vauvan peittonsa (jonka päällä nukkuu) kanssa pois omasta sängystään kuin että nukkuisi vieressä.
Itse en nukahda imetykseen koska meillä poika röyhtäytetään myös yöllä, mikäli ei ole ihan unessa (tällöin ei röyhtäise). Sitten nostetaan oman lämpimän peiton kanssa takaisin sänkyyn ja aamuun asti nukutaan kaikki hyvin.

Meillä onni tietysti siinä, että poika ei herää varsinaiseen yöaikaan kuin kerran. Aamusyötön (n.7.00) jälkeen tietysti minä ja poika jatkamme uniamme.

Ja vielä, minä nukun niin sikeästi, että pelkäisin pyörähtäväni vauvan päälle.
Yösyöttöjen loputtua vauva siirretään omaan huoneeseen ja uskon myös sen käyvän helpommin kun poika on tottunut nukkumaan alusta alkaen omassa sängyssään.

Tämä on paras vaihtoehto meille mutta toisille toinen käy paremmin

 

[Riina]

Kuulostaa oikein tutulta, Aino, tuo sinun tapasi. Tuo peittosysteemi oli kyllä uutta, olisi pitänyt itselläkin hokasta se silloin kun vauva oli pienempi, nyt ei enää onnistu, kun vauva liikkuu jo niin paljon, ettei pýsy peiton mutkassa. Itsellä vaan kävi niin, että vaikka alku näytti niin hyvältä ja vauva nukkui hyvin siellä missä hänen haluttiin nukkuvan ja vaikka suunnitelmat oli tosi hyvät nukuttaa omassa sängyssä aina ja iäti, ei kaikki mennytkään sitten niin. Nyt on yöt viikon verran olleet tosi levottomia (ilmeisesti lisäruuan tarvista jo) ja vauva ei kertakaikkiaan ole suostunut olemaan omassa sängyssä! Viereen on pitänyt ottaa ja siinä on parilla tissinlutkutuksella nukkunut 9 asti aamulla. En tiedä miten jatkossa, mutta toistaiseksi ilmeisesti pitää mennä näin. Eli haluan vaan varoittaa, että elä sitten pety, jos kaikki ei mene hyvien suunnitelmien mukaan.

 

[aino]

totta, kaikki pitää sitten ottaa vastaan mitä vastaan tulee ja liikaa ei pidä suunnitella.

Mutta mahdollisimman pitkälle yritetään näillä eväillä ja vauva omassa sängyssä koska pelkään ihan oikeasti että pyörähtäisin vauvan päälle. Nukun tosi sikeästi ja hmm.. liikkuvaisesti

 

[myrsky]

Koska tämä keskustelu on käyty täällä kymmeniä kertoja, täytyy vaan ihmetellä samaa kuviota. Ne jotka onnistuvat nukuttamaan lapsensa omassa sängyssä, omassa huoneessa heti, pitävät toisia äitejä jotenkin huonompina. Miksi ihmeessä? Me kaikki olemme erilaisia, toiset osaavat nukkua vaikka kivikasan päällä, toiset eivät nuku hyvin missään. Samanlaisia me olemme jo vauvoina. Jos jotkut vauvat tykkäävät nukkua omassa sängyssä, hyvä, jos jotkut äidin kainalossa, hyvä! Pääasia, että nukkuu hyvin ja turvallisesti.

Eikä se tee kenestäkään parempaa tai huonompaa vauvaa, jos on johonkin tottunut nukkumaan. Lapsi kehittyy ja tavat muuttuvat. Perhepedissä nukkuva vauva oppii kyllä vallan mainiosti omaan sängyynsä joko itse tai vanhempien avustuksella - silloin kun kaikista siltä tuntuu. Enkä tiedä, ovatko sitten ne vauvat jotenkin ihanampia, tyytyväisempiä tasapainoisempia ym., jotak ovat omassa sängyssään nukkuneet. Eiköhän siihen vaikuta monta muutakin seikkaa. Turvallisia ja hyviä yöunia kaikille!

 

[aino]

Anteeksi mutta, koska kohdistit viestisi minulle, haluaisin kysyä pidinkö viestissäni itseäni muita parempana tai jotain?

 

[mira]

ensimmäinen lapsi: vieressä ensimmäiset 6kk - sitten omassa sängyssä, koska tuntui luontevalta ja toimi hyvin

toinen lapsi: aina omassa sängyssä, koska ei osannut nukkua muualla

kolmas lapsi: ensimmäisen vuoden vieressä, sitten siskon vieressä 1v ja sitten omassa sängyssä omassa huoneessa, selitys edelleeenkin että koimme tämän tavan luontevimmaksi ja toimivimmaksi tämän lapsen kohdallla.

neljäs lapsi: 1v4kk nukkuu vain ja ainoastaan nenä äidin rintaa vasten, näin saa äitikin edes vähän yöllä nukuttua!

Omituinen muuten tuo termi perhepeti, eikö se ole aika luontevaa että äiti ottaa itkevän lapsen yöllä viereen. Sen enempää miettimättä missä petissä meillä nukutaan.

 

[**]

Tyttö on kohta puolivuotias ja alusta asti on nukkunut omassa sängyssään, myös päikkärit. Jokainen tekee itselleen sopivalla tavalla ja tämä tapa on toiminut meillä.

 

[Milla Magialle]

""Toisaalta taas voisin provokoida että äiti on laiska kun ei jaksa nousta sängystä ylös syöttääkseen lastaan, vaan mielummin makaa vain ja heittää tissin suuhun"".

Tähän on pakko sanoa että mulle ei laiskuus ainakaan ole tähän syynä vaan se että jos nousen keskellä yötä esim vessaan (tai nostan vauvan omasta sängystä omaamme) niin en saa enää unta heti vaan valvon useita tunteja tai jos tämä herääminen tapahtuu yöllä klo 3 jälkeen niin en nukahda enää ollenkaan ja kiva olla koko ajan silmät ristissä tämän takia. Kadehdin niitä jotka käy vaikka keskellä yötä viemässä maidonkerääjän jääkaappiin ja silti nukahtavat helposti tämänkin jälkeen, itselläni nuo unenlahjat on ikvä kyllä äidiltä peritty=huonot!

 

[Lina]

Ensimmäiset kaksi kuukautta vauva nukkui milloin missäkin eli omassa sängyssään (vähän) tai minun vieressäni (enimmäkseen). Tuttia hän ei aluksi huolinut ja oli todella kovasti tississä kiinni. En yksinkertaisesti jaksanut yöllä hyppiä nostelemassa häntä vähän väliä, varsinkin kun synnytyksen jälkeen olin niin surkeassa kunnossa (sekä maha että persaus leikeltynä).

Parin kuukauden iässä aloin opettamaan poikaa omaan sänkyynsä, tässä oli tutti apuna. Oppi meni perille melko nopeasti. Puolivuotiaana siirsimme hänet omaan huoneeseen nukkumaan, kun hän luopui yösyömisestä.
Sen jälkeen olemme nukuttaneet ipanaa välissä vain satunnaisesti aamu-unia tai lapsen ollessa sairaana.

Oma sänky vanhemmille ja lapselle käy meille parhaiten. Mutta noin yleisesti olen sitä mieltä, että on ihan sama missä kukin perhe nukkuu. Pääasia, että jokainen saa tarpeeksi unta. Muuten ei jaksa.

Saapi muuten nähdä, miten käy, kun lapsi ei enää mahdu pinnikseen... apuva.