HelloShitty
hirveesti on tullu paskaa vastaan eikä oo anteeksipyyntöjä kuulunu joten en voi antaakaan. joillekin voisin ja joillekin ei.
SocialButterfly
mulle on sanottu niin paljon pahaa elämän aikana etten osaa luokitella sitä pahinta..
Yksi sanoi että "se ja se pitää sua rumana". En tiedä oliko totta.. mutta pikkutyttönä ihastuneena "se ja se:en" murruin ja menin ihan tolaltani. Ei sitä nähnyt varmaan ulospäin
Mutta auh että se sattui ja menin piiloon itkemään ja se kaijhersi mieltä ainakin vajaa pari vuotta.
Muuta ei niin pahaa ole.
Mutta auh että se sattui ja menin piiloon itkemään ja se kaijhersi mieltä ainakin vajaa pari vuotta.Muuta ei niin pahaa ole.
vieras
Peesaan jälkimmäistä lausetta. Äitini sanoi ollessani alle kouluikäinen, että olemme kaikki vahinkoja. Olipa kiva kuulla. En vielä aikuisenakaan ymmärrä, miten saattoi sanoa tuon ääneen pienille lapsille.Alkuperäinen kirjoittaja Phoebs:
repnoiu
Ehkä se kun mieheni sanoi... ekan yhteisen lapsemme syntymän jälkeen....Hänelle on ennestään yksi lapsi , samoin mulla..
Mies sanoi jotenkin tyyliin "KYllä se ekan lapsen syntymä on kuitenkin erityistä...."
Ihan "hienoa" sanoa noin juuri synnyttäneelle äidille... silloin hormoni mylläkässä oli sulattelemista asiassa... Ettäs kehtaskin... Toki se varmaan on totta...mutta olis ollut hiljaa...
Mies sanoi jotenkin tyyliin "KYllä se ekan lapsen syntymä on kuitenkin erityistä...."
Ihan "hienoa" sanoa noin juuri synnyttäneelle äidille... silloin hormoni mylläkässä oli sulattelemista asiassa... Ettäs kehtaskin... Toki se varmaan on totta...mutta olis ollut hiljaa...
Kun äiti sanoi toivovansa että ystäväni olisivat hänen lapsiaan. Ääneen ei sanonut että mun sijasta, mutta ei tarvinnut - monesti sanoi muutenkin että olisit sinäkin x ja z kaltainen.
16-vuotiaana myös silloinen ystävä tokaisi että "sussa täytyy olla jotain pahaa kun sua vihataan ensinäkemältä". Se vaikutti, sen jälkeen kun oli kuunnellut äiteenkin julistuksia mun pahuudestani syntymästä asti, tuo jäi ikävästi soimaan päähän ja varjostamaan.
16-vuotiaana myös silloinen ystävä tokaisi että "sussa täytyy olla jotain pahaa kun sua vihataan ensinäkemältä". Se vaikutti, sen jälkeen kun oli kuunnellut äiteenkin julistuksia mun pahuudestani syntymästä asti, tuo jäi ikävästi soimaan päähän ja varjostamaan.
Anteeksi olen antanut (vaikka ei ole pyydetty), mutta en ole lakannut pitämästä tiettyjä ihmisiä idiootteina. (ja niitä ovatkin)
Ei ole niinkään sanottu kuin vihjailtu ja puhuttu pahaa selän takana.
Ehkä joku sellainen, kun käytetään lyömäaseena sitä, että olen joskus hakenut apua mielialaläkityksestä on loukkaavinta. Asiat jotka on käsitelty on annettu anteeksi.
Ehkä joku sellainen, kun käytetään lyömäaseena sitä, että olen joskus hakenut apua mielialaläkityksestä on loukkaavinta. Asiat jotka on käsitelty on annettu anteeksi.
nin paljon pahaaolen kuullut ettäe n edes muista. ja en ole anteeksi antanu kiusaajilleni, vaikk olen yrittänyt unohtaa.
Myös se satutti kun sanotin että paremopi että lapsei kuoli,ku hän olisi ollut vammainen.Muta miksi on parempi kuolla kuin olla joleki rakas ja tärkeä, vaika sen kaksi tuntia edes
Myös se satutti kun sanotin että paremopi että lapsei kuoli,ku hän olisi ollut vammainen.Muta miksi on parempi kuolla kuin olla joleki rakas ja tärkeä, vaika sen kaksi tuntia edes
On 3 asiaa, joita en hevillä taida unohtaa.
Äitini sanoi minulle 7 vuotta sitten, että "voin elää ilman sinua ja voin elää ilman siskoasi, mutta en voi elää ilman miestäni".
Ei tuossa muutoin mitään, ollaan siskon kanssa ihan jo aikuisia ihmisiä (sisko tosin tuolloin vielä alaikäinen) ja meillä oli jo tuolloin omat elämämme, mutta tämä äidin mies oli vasta 3kk sitten tavattu ukko, eli aika vähän me systerin kanssa äidillemme merkitään.
Toinen oli, kun äitini isä sai kuulla raskaudestani esikon kohdalla. Hän kertoi tyynesti, että "elämäsi pilaat".
Ja nyt hän koittaa olla tuolle lapselle joka pilaa elämäni niin pappaa, niin pappaa, että :headwall: Mainittakoon, ettei minulla ole oikeastaan ikinä ollut normaaleja sukulaisvälejä pappaani, joten hän ei siis ole mikään minulle moista sanomaan.
Kolmas on tuorein, mutta tästäkin on aikaa jo 6 vuotta. Esikko oli 2kk ikäinen ja oli joulu, jolloin minut ja muksu oltiin kutsuttu äitipuoleni sukuun juhlimaan joulua.
Eräs naikkonen sitten päätti suureen ääneen ruveta paasaamaan minulle siitä, että lapsia saisi tehdä vain vakaviin, avioliitolla siunattuihin suhteisiin ja jos vaikka mitä. Olin siis yh, nuori yms. jotka tämä naikkonen katsoi pahalla. En oikeastaan enää muista sana tarkasti mistä kaikesta tuo naikkonen paasasi, mutta koko muun porukan se kyllä veti hiljaiseksi törkeydellään.
Ei siinä mitään...näin 6 vuotta myöhemmin on tilanne se, että tuo nainen solmi avioliiton, tuli raskaaksi ja mies vaihtoi hänet toiseen naiseen. Lapsen isä ei tapaa lastaan. Nyt tämä nainen siis elelee yh:na siinä missä minäkin aikoinaan elin. Lapselle en tätä tietenkään olisi toivonut, mutta kyllä olen vahingoniloinen, että kopsahti tuota naista omaan nilkkaan ja pahasti
Eli eipä mulle mitenkään hirmu pahasti ole kukaan sanonut, mutta nämä 3 asiaa on sellaisia, joita en kyllä tietyllä tapaa tule varmaan ikinä unohtamaan.
Äitini sanoi minulle 7 vuotta sitten, että "voin elää ilman sinua ja voin elää ilman siskoasi, mutta en voi elää ilman miestäni".
Ei tuossa muutoin mitään, ollaan siskon kanssa ihan jo aikuisia ihmisiä (sisko tosin tuolloin vielä alaikäinen) ja meillä oli jo tuolloin omat elämämme, mutta tämä äidin mies oli vasta 3kk sitten tavattu ukko, eli aika vähän me systerin kanssa äidillemme merkitään.
Toinen oli, kun äitini isä sai kuulla raskaudestani esikon kohdalla. Hän kertoi tyynesti, että "elämäsi pilaat".
Ja nyt hän koittaa olla tuolle lapselle joka pilaa elämäni niin pappaa, niin pappaa, että :headwall: Mainittakoon, ettei minulla ole oikeastaan ikinä ollut normaaleja sukulaisvälejä pappaani, joten hän ei siis ole mikään minulle moista sanomaan.
Kolmas on tuorein, mutta tästäkin on aikaa jo 6 vuotta. Esikko oli 2kk ikäinen ja oli joulu, jolloin minut ja muksu oltiin kutsuttu äitipuoleni sukuun juhlimaan joulua.
Eräs naikkonen sitten päätti suureen ääneen ruveta paasaamaan minulle siitä, että lapsia saisi tehdä vain vakaviin, avioliitolla siunattuihin suhteisiin ja jos vaikka mitä. Olin siis yh, nuori yms. jotka tämä naikkonen katsoi pahalla. En oikeastaan enää muista sana tarkasti mistä kaikesta tuo naikkonen paasasi, mutta koko muun porukan se kyllä veti hiljaiseksi törkeydellään.
Ei siinä mitään...näin 6 vuotta myöhemmin on tilanne se, että tuo nainen solmi avioliiton, tuli raskaaksi ja mies vaihtoi hänet toiseen naiseen. Lapsen isä ei tapaa lastaan. Nyt tämä nainen siis elelee yh:na siinä missä minäkin aikoinaan elin. Lapselle en tätä tietenkään olisi toivonut, mutta kyllä olen vahingoniloinen, että kopsahti tuota naista omaan nilkkaan ja pahasti
Eli eipä mulle mitenkään hirmu pahasti ole kukaan sanonut, mutta nämä 3 asiaa on sellaisia, joita en kyllä tietyllä tapaa tule varmaan ikinä unohtamaan.
v
pahinta mikä on jäänyt kaihertamaan on se kun ilmoitin anopille toisesta raskaudesta: "toivottovasti saat keskenmenon"
vaikea on unohtaa.
vaikea on unohtaa.
öö..varmaan se kun baarissa joku kundi sanoi että kalasteletko kohteliaisuuksia kaveris kustannuksella..
ne kehui kaverin silmiä ja sanoin että ne on kyllä tosi kauniit,niinkun onkin.
en ois heti odottanut tuomoista.
ne kehui kaverin silmiä ja sanoin että ne on kyllä tosi kauniit,niinkun onkin.
en ois heti odottanut tuomoista.
Joo, se pullollinen jallua päivässä kostautuiAlkuperäinen kirjoittaja ?:
:headwall: :headwall: :headwall:
JONSERED Karhunkantaja
No onhan se. Vai eikö ole? Ainakin, jos syyttävästi sanotaan.Alkuperäinen kirjoittaja Nyynä:onko se pahasti sanottu? :ashamed:Alkuperäinen kirjoittaja JONSERED Baroness of Bastardia:"Sä olet just sellainen ihminen, johon rakastutaan..."
Olisin ollut valmis rakastumisen kohteeksi, mutta... No, en tiedä. Saattoihan tuo ollakin rakastunut
Kaupallinen yhteistyö: Storytel