city rules.
Olen pohtinut tätä asiaa tässä hetkittäin. Itse olen kasavanut suomalaisen kaupungin keskustassa,enkä ikinä ole asunut maalla. Tottakai olen kesällä ollut sukulaisten luona kokemassa maalaiselämää,mutta olen aina viihtynyt keskustassa. Kävin suuren ala- ja yläasteen joissa pystyimme harrastamaan monenlaisia harrastuksia esim. liikuntatunneilla kun paikat olivat ihan vieressä. Opettajat olivat ammattitaitoisia,vaikka saattoivatkin vaihtua. Kaverit löytyi aina ihan vierestä,naapurirapusta löytyi taatusti joku muksu jonka kanssa on voinnut leikkiä. En ole ikinä ajanut mopokorttia,ajokortin ajoin 18v mutta sitä ennen ajoin aina julkisilla ajoneuvoilla. En kärsi allergioista tai minusta ei ole kasvanut mitään hienostelijaa vaikka asuimmekin aina hienoilla ja siisteillä alueilla.
Mieheni on kertonut omasta lapsuudestaan. He asuivat pienellä paikkakunnalla missä kaikki tunsi kaikki. Lähin leikkikaveri oli kymmenien kilometrien päässä ja mieheni on pääosin leikkinyt aina yksin. Koulu jota hän kävi oli pieni,koulussa oli samat opettajat joista osa alkoholisoituneita ja piirit oli pienet. Mieheni ei osaa uida,kun kylillä ei ollu uimahallia jossa koulu olisi voinut opettaa. Kouluun oli aina kyyti kun koululle oli nin pitkä matka. Miehellä on hirveät allergiat ja astma vaikka on asunut heinäpeltojen keskellä ja varmaan altistunut kaikille allergeeneille. Olemma muutaman kerran keskustelleet siitä,miten tulevaisuudessa asumme. Minä voisin hyvin kuvitella asuvani keskustassa kerrostalossa tai rivitalossa. En koskaan tahdo asua omakotitalossa,mieheni taas tuntuu palvovan omakotitaloasumista ja hänen suurin haaveensa on rakentaa oma talo niin syvälle metsään että omalla pihalla voi tepastella alasti. En halua viedä lapsiani keskelle metsää missä heidät täytyy viedä kouluun,kavereille ja he ovat sulkeutuneen ympäristön uhreja..tahdon heistä tulevan urbaaneja kaupunkilapsia jotka pystyvät liikumaan ihmisten ilmoilla ja selviävän sosiaalisista haasteista..en sitten tiedä. Onko ihmisten mielestä lapsissa eroja lapsina ja myöhemmin aikusina jos toinen on kasvanut maalla ja toinen kaupungissa?
Mieheni on kertonut omasta lapsuudestaan. He asuivat pienellä paikkakunnalla missä kaikki tunsi kaikki. Lähin leikkikaveri oli kymmenien kilometrien päässä ja mieheni on pääosin leikkinyt aina yksin. Koulu jota hän kävi oli pieni,koulussa oli samat opettajat joista osa alkoholisoituneita ja piirit oli pienet. Mieheni ei osaa uida,kun kylillä ei ollu uimahallia jossa koulu olisi voinut opettaa. Kouluun oli aina kyyti kun koululle oli nin pitkä matka. Miehellä on hirveät allergiat ja astma vaikka on asunut heinäpeltojen keskellä ja varmaan altistunut kaikille allergeeneille. Olemma muutaman kerran keskustelleet siitä,miten tulevaisuudessa asumme. Minä voisin hyvin kuvitella asuvani keskustassa kerrostalossa tai rivitalossa. En koskaan tahdo asua omakotitalossa,mieheni taas tuntuu palvovan omakotitaloasumista ja hänen suurin haaveensa on rakentaa oma talo niin syvälle metsään että omalla pihalla voi tepastella alasti. En halua viedä lapsiani keskelle metsää missä heidät täytyy viedä kouluun,kavereille ja he ovat sulkeutuneen ympäristön uhreja..tahdon heistä tulevan urbaaneja kaupunkilapsia jotka pystyvät liikumaan ihmisten ilmoilla ja selviävän sosiaalisista haasteista..en sitten tiedä. Onko ihmisten mielestä lapsissa eroja lapsina ja myöhemmin aikusina jos toinen on kasvanut maalla ja toinen kaupungissa?