Toggle sidebar

G: Olitteko koulussa niitä suosittuja vai vähemmän suosittuja tyttöjä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Nessu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
N

Nessu

Vieras
Mä en ikinä kuulunut mihinkään suosittuun tyttöporukkaan ja ala-asteella viihdyinkin paremmin poikien parissa jalkapalloa pelaten, mutta ylä-asteella ja lukiossa mä koin jonkun ihme ruma ankanpoikanen -ilmiön ja yhtäkkiä koulun pojat pyysivät mua kilpaa treffreille. :p

Harmittaa kun vanhojentansseissakin olisin vissiin saanut parikseni sen koulun "cooleimman" kundin, mutta olin jo mennyt lupautumaan seurakaverilleni pariksi... :/ Ihan mukava poika sekin oli, ei siinä mitään, mutta olishan se ollut mukava tanssia sen kanssa jonka "kaikki" muutkin olisivat halunneet. ;) Kuulin vaan jälkeenpäin kuinka oli harmitellut et mä olinkin jo "varattu". :D Imarteli ihan sikana! Ja hienointahan tuohon aikaan oli, jos joku vuotta paria vanhempi poika oli susta kiinnostunut...Wau! ;)

Mukavia muistoja noi, onko teillä vastaavia? Nykyään en pahemmin tiedä, mitä koulun koviksille, pissiksille ja nynnyille jne. on tapahtunut, kun olen muuttanut kauas kotikaupungista, myutta parista tosi suositusta pojasta tiedän, että perustivat suht nuorina perheet ja ottivat vaimoikseen lopulta ne ihan "tavalliset" tytöt - kenen vaimoiksi lienee sitten päätyneetkään ne koulun pahimmat pissikset ja bimbot, olis kiva tietää... :p
 
olen aina ollut suhteellisen näkymätön. Yläasteella luokiteltiin ittemme huumorimielessä hylkiöiksi koska meidän luokalla ei ollut yhtäkään hörhöä, ongelmaoppilasta tai ns."hikipinkoa". oltiin aika tasapaksu ryhmä. lukiossa pyörin lähinnä niiden kanssa jotka oli välitunnit tupakkapaikalla, sain olla edelleen näkymätön. Nyt tässä koulussa, jossa olen vielä toistaiseksi, liittouduin poikien kanssa heti ekoina päivinä. En ole koskaan kuulunut kumpaankaan ryhmään, niihin suosittuihint ai epäsuosittuihin. olen ikuinen väliinputoaja, tykkään olla näkymätön, kasvoton opiskelija.
 
En edes muista että koulussa olisi ollut jotain "suosittuja"? Oli tietysti ne kovikset ja sitten ne tytöt joilla oli Levikset, mutta ei siihen aikaan ainakaan pyydetty treffeille niin kuin elokuvissa, vaan näillä Levis-tytöillä oli ne vakipoikaystävänsä melkein koko kouluajan.
 
Mä olin sellainen keskiverto, tulin kaikkien kans juttuun...
Yks meidän luokan pissis-bimbo on nykyään monen lapsen yh-mami :) Ja toinen kuulosti kans olevan melkein samassa jamassa..
 
9-v koulukiusattu..... itsertunto täysin nollassa.. joskus 17-vuotiaana ilmeisesti puhkesin kukkaan... kun nää kiusaajat olikin yhtä äkkii miusta kiinostuneita... katkera olin ja vedätin tyyppejä 5-0 se autto nyt ne olikin joita mä vedin naruista.... sen jälkeen taivas oli vaan rajana ... mä nautin elämästä täysillä ja vaikka itsetunto ei ollutkaan vielä sellasella tasolla kuin normaalisti mä pikku hiljaa keräsin sitä voittojen myötä takasin pala palalta ja tätä työtä teen edelleenkin... Enää en ole katkera tai muistele kouluaikoja kyyneleet silmissä mutta autavarjele jos jotain miun lasta alettas kiusaa niin tää mamma nousis just eikä sekunnin päästä takajaloilleen ja sitten alkas rattaat pyörii...
 
Yläasteella koitin sulautuu seiniin mahd hyvin ja en tulin kyl juttuun monen kans mut sit oli ne pari tyyppiä jotka saa kiittää onneensa et ei asuta samassa kaupungissa - mä saatan lyödä jos satun näkemään.
Lukiossa meillä oli oma porukka mut muidenkin kans tulin juttuun. Nykyisessä koulussa voin höpötellä kaikkien kans - suosittuvuudesta en osaa sanoo
 
Alkuperäinen kirjoittaja karoline76:
9-v koulukiusattu..... itsertunto täysin nollassa.. joskus 17-vuotiaana ilmeisesti puhkesin kukkaan... kun nää kiusaajat olikin yhtä äkkii miusta kiinostuneita... katkera olin ja vedätin tyyppejä 5-0 se autto nyt ne olikin joita mä vedin naruista.... sen jälkeen taivas oli vaan rajana...
Click to expand...

No kai sä kostit noille kaikille kiusaajille niin, että susta tuli kaunis, menestyvä ja rikas, jolla on ihana perhe? :)

 
Ylä-asteella kuuluin siihen näkymättömään jengiin, amiskassa meidän luokalla ei ollut kuin tyttöjä mutta kyllä silleen vientiä riitti, en nyt ehkä ihan mahdottoman suosittu ollut, mutta kuitenkin en se hylkiö ainakaan
 
ei meidän koulussa ollu niitä ns suosittuja tai vastaavia siihen aikaan kun olin ylä-asteella

ite olin ehkä tavallinen lähinnä vihainen/tuntui että koko maailma potki päähän/kapinallinen en suosittu mutten hyljeksittykkään vai olisinko mä ollu se levis tyttö vaikkei mulla samaa poikaystävää ollukkaan koko koulu aikaa ;)
 
Ala-asteelta lukioon asti (samat luokkakaverit alaluokilta--yhdeksänteen) olin kiusattu..Liian laiha, liian lauta, liian sitä liian tätä..

Nykyään olen naimisissa oleva perheen äiti, ja eräskin facebookkiin kaveripyynnön lähettänyt ex-suosittu tyttö ja kiusaajani on tätänykyä ylipainoinen, melko ruma, perheetön tapaus. Teki tietyllä tapaa hyvää nähdä tämä henkilö (edes netin kautta).Ihan kuin olisin saanut jotain hyvitystä kaikista niistä vuosista kun pilkkaamista jouduin kuuntelemaan.
 
En ollut sen enempää suosittu kuin syrjitty.
Mutta seurani oli useimmiten pojat,niiden kanssa voi jutella asioista suoraan eikä tarvitse joka sanaa varoa (ettei vain loukkaa ketään) ja huumori sopi paremmin.
Karski huumori uppoaa eikä naiselliset kikatukset ja kihitykset.
 
olin luokkani suosituin tyttö "joka pojan unelma" niinkuin yhdeksännenluokan lehdessä luki. nykyään naimisissa kolmen lapsen äiti ollut jo kakskymppisestä. en myöskään ollut mikään kiusaaja
 
Oman tien kulkija, lähinnä kiusasin kiusaajia eli puolustin kun toisia kiusattiin.
Kuitenkin suosittu olin ja poikia kyllä riitti ja tapasinkin nykyisen mieheni kun olin 15v.
 
Ala-asteella ei ollut sen kummemmin suosittuja tai ei-suosittuja tyttöjä. Meitä taisi koko koulussa (1.-6. luokka) vähän toista kymmentä tyttöä:)

Yläasteella en missään nimessä edes olisi halunnut niiden "suosittujen" kanojen joukkoon. Mulla oli ihan omat kuviot ja omat kaverit, joita mä arvostin ja jotka arvosti mua. Mä en edes muista niiden suosittujen tyttöjen nimiä, koska ne ei todellakaan merkinny mulle mitään.
 
Lukioaikoina koulunkäynti kiinnosti, ei pojat. Peruskoulussa en nyt ihan se pahiten kiusattu, mutta melkeinpä siitä sitten seuraava. Mutta nyt on sormessa kaksi sormusta, kotona mies ja kaksi lasta. Ja ne, jotka kouluaikoina vain poikia katselivat, taitavat olla samoissa etsikelypuuhissa edelleen.
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Uusimmat

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa