Joo no siinä ei oo mitään hienoo jos täytyy aina vaan suorittaa ja suoritta. ps.todennäköisesti oikea syy teidän hoitoon laittoon ja töihin menoon ol ise että töissä äitinne pääsi helpommalla!
monet tuttuni pisti lapsen aikasin hoitoon kun ei jaksanut olla kotona ja kuunnella marinaa.ei ne 0-3vuotiaat osaa vielä ajatella mitään äidin kotona olosta, tai rahasta tms. koulikäiset saattavat jo osata ajatellakkin asiaa. mutta eihän he ees tiedä että äiti on päivisin töissä,jos ei sitä erikseen korosteta lapsille.
Että mettään menee valitettavasti. Oon minäkin koulutautunut vaikka äitini ei ole... samaten sisaruksista suurinosa on kouluttautunut... juurikin siksi että saa paremman elintason, ei me haluttu alkaa laskee pennei... tai siis nykyään centtejä, että mitä kaupasta sa aja mitä ei. Mutta ei meillä kyllä toisaalta ollut välttämättömistä asioista puutetta, mutta ite halusin että rahaa on niin paljon ettei sitä tartte kaupassa miettii mitä voi ostaa ja mitä ei. Mutta olen mä silti omat lapseni hoitanut kotona 3v ikään asti. kun se raha ei oo kuitenkaan kaikkein tärkeintä elämässä.
Minusta meidän lapsuudessa oli paljonkin hienoa. Meillä oli äiti, joka JAKSOI käydä töissä ja JAKSOI hoitaa lapsensa kunniakkaasti. Jaksoi halata ja leikkiä, käyttää lomilla reissussa ja kannustaa luovuuteen vielä senkin jälkeen, kun paiskoi rankkaa duunia 8h/pv viitenä päivänä viikossa. Meillä ei vain "suoritettu". Eikä suoriteta omassa perheessänikään, kun minä olen nyt äiti. Meillä lauletaan, leikitään, tehdään omia satukirjoja, esitetään näytelmiä jne. Meillä arvostetaan vapaa-aikaa ja osataan myös nauttia pelkästä olemisesta, koska arki on täynnä toimintaa. Vapaistakin osaa nauttia täysillä, koska tuntee ansainneensa loman. Eikä muuten takuulla päässyt äitini helpommalla menemällä töihin! Hoiti samat kotityöt ja lastenhoidon raskaan työpäivän jälkeen kuin kuka tahansa äiti. Vielä yksinhuoltajana.
Minulla oli tässä mielessä mahtava lapsuus, vaikka lapsuuteeni liittyykin paljon ikäviä asioita, jotka eivät mitenkään liity äitiini tai hänen työntekoonsa. Tunnen olevani etuoikeutettu. Samanlaisen esimerkin ja yhtä hienoja elämyksiä tahdon minäkin omille lapsilleni antaa. Miksi joidenkin kotiäitien on niin vaikea hyväksyä sitä faktaa, että työtä tekevän äidin lapsistakin kasvaa yhtä tasapainoisia ja terveitä kuin hyvien kotiäitienkin? Hyvä äiti on hyvä äiti, kävi töissä tai ei. Ja huono äiti on huono äiti, teki kuinka vain. Eihän tässä pitäisi olla kyse siitä, kumpi on raskaampaa, vaan siitä, osaako ne lapsensa hoitaa vai ei. Ja siinä hommassa voi epäonnistua aivan yhtä hyvin myös kotiäidit.
