G: Oliko sinun oma äitisi kotiäiti vai työäiti? Minkä ikäisenä menit hoitoon? Mitä mieltä olet äitisi kotona/töissä

  • Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti
nellien
Työäiti. Yksinhuoltaja. Vauva-ajan jälkeen olen viettänyt työpäivät hoidossa. Äiti opetti omalla toiminnallaan, että töitä pitää tehdä ja työnteko on arvostettavaa. Minustakin tuli kova tekemään töitä, ja uskon taas omalla esimerkilläni kannustavani myös omia lapsiani ahkeriksi ja työmotivoituneiksi. Kun esikoiseni oli vauva, äitini sanoi kutakuinkin näin:

"Kun te olitte pieniä, olisin voinut jäädä lapsilisillä ja kotihoidontuella kotiin moneksi vuodeksi, koska synnyitte niin peräjälkeen, mutta pelkäsin, että se vääristää käsityksen elämästä." Tällä hän tarkoitti sitä, että olisimme sisäistäneet asian väärin. Sisäistäneet sen niin, että kotona olemallakin pärjää elämässä.

Tällä hetkellä minä ja kaksi veljeäni olemme kaikki töissä, vakituisessa työsuhteessa. Opiskelun jälkeen lähdimme rakentamaan työuraa välittömästi. Äitini esimerkki oli korvaamattoman tärkeä.
Joo no siinä ei oo mitään hienoo jos täytyy aina vaan suorittaa ja suoritta. ps.todennäköisesti oikea syy teidän hoitoon laittoon ja töihin menoon ol ise että töissä äitinne pääsi helpommalla!

monet tuttuni pisti lapsen aikasin hoitoon kun ei jaksanut olla kotona ja kuunnella marinaa.ei ne 0-3vuotiaat osaa vielä ajatella mitään äidin kotona olosta, tai rahasta tms. koulikäiset saattavat jo osata ajatellakkin asiaa. mutta eihän he ees tiedä että äiti on päivisin töissä,jos ei sitä erikseen korosteta lapsille.

Että mettään menee valitettavasti. Oon minäkin koulutautunut vaikka äitini ei ole... samaten sisaruksista suurinosa on kouluttautunut... juurikin siksi että saa paremman elintason, ei me haluttu alkaa laskee pennei... tai siis nykyään centtejä, että mitä kaupasta sa aja mitä ei. Mutta ei meillä kyllä toisaalta ollut välttämättömistä asioista puutetta, mutta ite halusin että rahaa on niin paljon ettei sitä tartte kaupassa miettii mitä voi ostaa ja mitä ei. Mutta olen mä silti omat lapseni hoitanut kotona 3v ikään asti. kun se raha ei oo kuitenkaan kaikkein tärkeintä elämässä.
 
"Jenis"
Työäiti, olin 3kk kun menin hoitoon. Eipä ole jäänyt traumoja, läheiset välit on edelleen - 70-luvulla tää oli vissiin normi, kun pelkästään minua varten ne tuskin ois pitänyt kokonaista päiväkotia ja sen seimeä pystyssä ;)

Itse tosin tein toisen valinnan, kun se mahdollista nykyään on - olen ollut molempien lasteni kanssa n. 2 vuotta kotona, ja edelleen teen osa-aikaista viikkoa (esikoinen on kohta 6).
 
En ollut hoidossa, aina oli joku kotona. Ensin vuorotöissä ja sitten maatilalla töissä yrittäjänä, jotta meitä ei tarvinnut viedä hoitoon. Joskus mummoni oli vahtimassa meitä.

Minusta ratkaisu oli erinomainen, vaikka omilleni en sitä järjestänyt.
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: astrolabe
Äiti oli yksinhuoltaja ja työäiti. Hoitoon menin varmaan siinä 8 kk ikäisenä. Olin suurimman osan ajasta päiväkodissa ja tykkäsin kovasti. Jossain vaiheessa olin veljen kanssa puolisen vuotta perhepäivähoitajalla, kun äiti ei saanut meitä molempia samaan päiväkotiin. Perhepäivähoitajalla oloa inhosin.

Oikein positiivinen kuva mulla on lapsuudestani. En ole koskaan ajatellut, että olisiko kotihoito ollut parempi, koska sellaista vaihtoehtoa ei vaan ollut.
 
Joo no siinä ei oo mitään hienoo jos täytyy aina vaan suorittaa ja suoritta. ps.todennäköisesti oikea syy teidän hoitoon laittoon ja töihin menoon ol ise että töissä äitinne pääsi helpommalla!
Harvinaisen typerä kommentti. Millähän kuvittelet että yksinhuoltaja on aikoinaan sitä pöytää tuonut leipään, jos ei töissä käymällä? Pelkällä rakkaudella kun ei tunnetusti elä ja sitä taikaseinää ei ole vielä tähän päivään mennessä keksitty.

Ja tällä viittasin niihin aikoihin kun mitään kodinhoidontukia ei vielä ollut keksittykään. Saati että niillä olisi YH pärjännyt.
 
Viimeksi muokattu:
05
työssä käyvä. En muista kuinka vanhana jouduin hoitoon (mikä oli tapana -83 vuonna) mutta kiersin monet pph:jat kunnes päädyin tarhaan. Tarhassa tapahtuneen onnettomuuden takia jouduin kotiin ennen koulua. En muista hoitiko kukaan, ehkä isä kävi 2h välein (oli lähellä töissä) Kouluajat olin yksin kotona kun koululoppui klo12. Hvin on mieli pyyhkinyt muistot kun lyö oikeasti tyhjää!!!

joka tapauksessa kohta 3v kotona. Tammikuussa menevät hoitoon sitten myös nuorin päälle 1v
 
Oli molempia, kotiäiti ja pientilan emäntä mun syntymästäni siihen asti kun pikkusiskoni täytti 4 vuotta, siitä eteenpäin opiskelija ja lopulta palkkatyössä. Molemmat mallit olen siis nähnyt ja molempien tapojen edut.
 
Joo no siinä ei oo mitään hienoo jos täytyy aina vaan suorittaa ja suoritta. ps.todennäköisesti oikea syy teidän hoitoon laittoon ja töihin menoon ol ise että töissä äitinne pääsi helpommalla!
En oikein usko, että pääsi töissä helpommalla, mutta sai varmasti aivan erilaista älyllistä haastetta ja stimulanssia kuin olisi kotona ollessaan saanut.
Onnistui siis olemaan hyvä äiti suurperheelleen - VAIKKA teki uran eikä pitänyt äitiyslomia. On hyvä äiti, isoäiti ja isoisoäiti yhäkin. Tosin myös yhä töissäänkin arvostettu taitaja alallaan.

:)
 
Ihmettelen kysymystä. Mihinkäs ne isät unohtui??? Kaikkien äidit eivät asu samassa taloudessa lastensa kanssa eikä heidän työssäkäynnillään ole paljon merkitystä.

Kumpikin vanhempani teki töitä mutta en ollut hoidossa, vaan pyörin vanhempien mukana joko isän mukana hevosenkengityksessä tai äidin mukana tallihommissa ja istuin mukana hevoskärryissä ja kerran pari viikossa autossa ravireissuilla. Tosi pienestä kyllä olin yksin/pikkuveljen kanssa kotonakin sillä aikaa kun äiti oli tallihommissa.
 
Kotiäiti. Äitini meni töihin vasta sitten, kun olin teini-ikäinen. Oli ihanaa, kun äiti oli kotona! Aivan maailman parasta monella tapaa. Koen olevani onnekas.

Toisaalta: Olin lapsena ehkä vähän epäsosiaalinen. En oikein halunnut olla muiden lasten seurassa ja koulussa arastelin aina ryhmätöitä. En tiedä onko se yhteydessä siihen, etten ollut päivähoidossa. Toisaalta seurakunnan kerhoissa ja harrastuksissa kävin kuitenkin.
 
"äiti79"
Kotiäiti oli äitini :) Olin perheemme toiseksi vanhin 11 lapsesta. Mukavat muistot ja jäänyt. En koskaan ole ollut päiväkodissa. Oli ihana tulla kotiin, kun siellä oli äiti oottamassa, usein oli leiponu jotain tai tehny pannaria tms. Oli hienoa kun oli aina kotona joku kuuntelija, jolle sai heti koulusta tullessa hölpötellä kuulumisiaan. Nyt äiti on ollu noin 10 v jo työelämässä, kuopus meni päiväkotiin ollessaan noin 3 v. Ihana rakas reipas mun äitini! Tuli kyllä nyt niin ikävä....
 
Työäidin lapsi
Työäiti. Olen ollut hoidossa isovanhemmilla ekan kerran 3 viikkoisena äitini auskultoinnin takia. Perhepäivähoitajalle menin jossain vaiheessa en tiedä tarkalleen kuinka vanhana ja 3 v kunnalliseen päiväkotiin kun muutimme Helsinkiin.
En kyllä olisi voinut kuvitella äitiä kotiäidiksi. Eipä minulle siitä mitään traumoja jäänyt vaikka olen nuorena hoitoon mennyt.
 
Olin kotona ensimmäiset noin viisi vuotta. Meillä oli hoitolapsiakin välillä. Hyvä ratkaisu näin ehdottomasti.

Mies laitettiin jo vauvana hoitoon, ihan normaali ihminen siitäkin on tullut ellei jopa itseä "normaalimpi". (Ihan näin vertailun vuoksi ettei joku taas revi näistä jotain mustavalkoisia analyysejaan)
 
katatsu
Työäiti. Olen ollut kolmea päivää vaille 9kk, kun äiti palasi töihin. Mutta olen ollut aina kotihoidossa, sillä isä teki työnsä kotona (maanviljelijä). Puinti, viljely yms. ajat kun isä teki enemmän töitä, olin mummolassa tai sitte äiti piti lomansa niihin aikoihin. 5-vuotiaana olin hetken aikaa perhepäivähoitajalla hoidossa, en muista miksi, mutta veikkaan sen olleen ns. virikehoitoa. Kovasti siellä tykkäsin olla.
 
storm
Minun äitini oli kotiäiti (ja on edelleenkin vaikka kuopus jo 16-vuotias) mutta silti olin tarhassa puolipäiväisenä pari-kolme vuotta. Inhosin tarhaa koska olin niin ujo ja arka ja otin kaiken kiusaamisena. Toisaalta myös toivoin esim. ala- ja varsinkin yläasteella ettei äiti aina olisi kotona kun tulen koulusta kotiin. En osannut arvostaa hänen kotiäitiyttään, ehkä siksi ettei tultu kauhean hyvin toimeen. Nyt arvostan ehkä enemmänkin koska en itse pystyisi samaan.
 
reee
Äitini meni töihin kun olin 1v. Minä menin hoitoon mummolaan. Olin kyllä jossain vaiheessa päivähoidossakin joskus 5-6-vuotiaana. Muistan vain sen etten viihtynyt päiväkodissa ollenkaan. Lopetinkin sen sitten kun äitini alkoi odottamaan veljeäni ja jäi äitiyslomalle.

Veljeni on taas ollut kotona hoidettu siihen asti että meni esikouluun. Äitini meni kyllä töihin kun veljeni oli 3v mutta meille tuli kotiin hoitaja.

Ihan ok valintoja mielestäni. Voisin itsekin tehdä niin kuin äitini. Harmi vaan minulla ei ole mahdollisuutta laittaa lastani esim mummollensa eli äitini luo hoidettavaksi koska äitini on vielä työelämässä. Eikä minulla ole varaa palkata hoitajaa kotiini. Joten lapseni on ovat menneet päiväkoitiin siinä 2,5-3v iässä.
 
"vieras"
Työäiti.
Oli kotona kahden lapsen vuoksi putkeen 6v.

Olen kiitollinen äidille että hän nuoruudessaan opiskeli paljon ja näin sai hyvän työpaikan ja työajat joten pystyi olemaan paljon kotona,käytännössä aina kun lapsetkin olivat ja silti sai kohtuullisen korvauksen.
 
Työäiti.
Olin 6kk kun mun isä kuoli ja aika pian sen jälkeen äiti meni töihin.
Aluksi mua hoiti hoitaja kotona ja isovanhemmat.
Sitten menin tarhaan ( ehkä n. 2v) ja olin puolipäiväinen eskariin asti.
Äidit työajat ja isovanhemmat mahdollisti puolipvähoidon.

En osaa olla mitään mieltä; en tiedä muuta vaihtoehtoa kohdalleni.
70-luvulla tosi pienet oli hoidossa, muistan hyvin vauvojen seimi-ryhmän jossa vauvat nukku vaunoissa tarhan seinustalla.
 
Äiti oli työäiti. Minun kanssa oli kotona pisimpään eli sen äitiysloman ajan, olin jo melkein vuoden kun menin hoitoon. Veljeä hoiti aikoinaan samassa talossa asunut vanhempi nainen ja siskolla pari vuotta myöhemmin oli lastenhoitaja, joka tosin oli niin epäluotettava, että samassa talossa asunut isänäiti sitten hoiti siskoa minkä pystyi reumaltaan. Toisen siskon kanssa oltiin kotona se 3 kk ja sitäkin tais sitten mummo hoitaa, vaikka silloin niillä oli jo oma asunto. Toista siskoa kysyttiin päiväkotiin, mutta äiti naurettiin pihalle sieltä. Äiti myöhemmin sanonut että olisi silloin kannattanut jäädä kotiin, kun lastenhoitaminen+bussikkortti oli niin kallista että palkasta ei paljon jäänyt. Minä menin ensin perhepäivähoitoon hetkeksi ja kesäloman jälkeen tarhaan ja viihdyin siellä aina todella hyvin ja tykkäsin olla. Minun kohdallani oli varmasti hyvä ratkaisu mennä hoitoon, jotta perheelle saatiin kahdet tulot. Vanhemmat osti kesämökin kun mä synnyin ja sieltä on rakkaimmat lapsuusmuistot minulla. En ole koskaan osannut kaivata kotiin äidin kanssa, vaikka meillä onkin läheiset välit edelleen.
 
Viimeksi muokattu:
Työäiti 2-vuorotyössä, olin 2,5kk kun menin yksityiselle henkilölle hoitoon, sieltä tarhaan parivuotiaana. Äitiysloma oli tuolloin muistaakseni 2-3kk.
Antaisin mitä vaan jos saisin vielä äidin takaisin elämääni :heart:
 
"eppis"
Vähän molempia. Äiti oli kotona siihen asti, että täystin kolme ja sisareni kaksi. Siitä saakka olimme päiväkodissa ja ainakaan minulla ei asiasta ole huonoja kokemuksia. Pidin päiväkodista ja kavereista.
 
Punaiset kynnet
[QUOTE="minttu";27635163]Menin perhepäivähoitoon ollessani n. 7kk, kun äitini palasi töihin. Äitiysloma + vanhempainvapaa taisi olla 70-luvun lopulla just tuon 7kk. Äitini oli taloudellisista syistä pakko palata töihin, ja mun mielestäni hänen ratkaisunsa oli täysin ok. Itselläni on pelkästään mukavat ja lämpimät muistot päivähoidosta ja äitini kanssa mulla tosi läheiset ja hyvät välit. Muistan ajatelleeni joskus lapsena, etten edes haluaisi, että äitini olisi kotiäiti.[/QUOTE]

Minulla ihan sama homma. Äiti palasi töihin, kun minä ja veljeni olimme 7kk. Siitä lähtien olin hoidossa aina koulun penkille asti. Hienot muistot on eikä ole ikinä ollut mitenkään hyljätty olo.
 

Yhteistyössä