G: Montako kaveria/ystävää sinulla on?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap

Vieras
Ja saatko helposti uusia kavereita? Millaisia ihmisiä kelpuutat ystäviksesi?

Ihmettelin vaan tänään kun eräs melko uusi ystäväni kertoi että hänellä on useita kymmeniä kavereita ja toistakymmentä hyvää ystävää. Onko monella teistä yhtä paljon?

Omasta mielestäni minulla on suht paljon kavereita ja ystäviä, noin 10, joista varsinaisesti ystäviksi lasken 5 hlöä. Eikä minulla missään nimessä olisi edes aikaa ylläpitää enempää kaverisuhteita.

En ystävysty kovin helposti. Tutustun kyllä todella helposti koska olen puhelias ja avoin, mutta olen aika "nirso" ihmisten suhteen, siksi minulla ehkä laatu korva määrän. Haluan että ystäväni ovat ystävällisiä, positiivisia, empaattisia ja hyväntahtoisia, mukavia ja huumorintajuisia tyyppejä. Lisäksi täytyy olla lojaali, luotettava ja rehellinen. Ja ystäväni ovat kaikki sellaisia. Ulkonäöllä, koulutuksella, varallisuudella tms. ei ole mitään merkitystä minulle, ainoastaan sisäisellä kauneudella, joka on siis ihan ehdoton edellytys ystäviltäni.
 
Ystäviä 5, hyviä kavereita kymmenkunta, kavereita useampi kymmen ja tuttuja todella paljon.

Uusia kavereita en missään nimessä etsi, sillä harmittaa etten ehdi olla yhteyksissä olemassa oleviinkaan niin paljon ku haluisin.
Tutustun helposti; oon sosiaalinen ja vilkas.
 
Tutustun uusiin ihmisiin helposti, jutunjuurta saan aikaiseksi koiran kanssa ulkoillessakin. Mutta todellisia ystäviä mulla on neljä. Mulla on monia työkavereita, joita voisin hyvin tavata vapaa-ajallakin eli siinä mielessä enemmän kuin työkavereita. Yksi kouluaikainen kaveri, pari äitiä, joihin olen tutustunut mites muutenkaan kuin lasten kautta.... Mutta siis nuo neljä on ihan ehdottoman tärkeitä ihmisiä mulle. Mä en kaipaa mitään faniklubia, vaan muutama ystävä ja kaveri riittää.
 
Tuo huono yhteydenpito itseä myös harmittaa, mutta minkäs teet. Itsellä tuntuu, että tulee vain lisää tuttuja ja kavereita eikä vanhoihin edes pidä yhteyttä. Luultavasti joku pitää mulkkuna kun en soittele.
 
Ystäviä kaksi-kolme, joiden kanssa oikeesti ehdin jotain joskus tekemäänkin. Lisää en kaipaa. Kavereita on sitten kymmeniä ja tutustun helposti uusiin ihmisiin, vaikkapa siihen kaupan kassaan :laugh:
 
Nolla. Onhan noita ollu vuosien varrella, lapsuudenaikaset on kadonnut maisemista syystä tai toisesta ja aikuisiällä oli noita hyväksikäyttäjiä liikaa, joten nyt ei ole kavereita. Yksi miespuolinen oli alkuvuodesta, mut mulla tuli tunteet ja se loppu sit siihen.

Olen ujo luonteeltani enkä kovinkaan sosiaalinen, joten jos mua ei lähestytä niin en ystävysty helposti. Toisaalta noi hyväksikäyttäjät kasvatti mulle sellasen muurin, että vaikea luottaa ihmisiin enään.

Ulkonäkö yms ei vaikuta siihen voiko joku olla mun ystävä, vaan luonne. Nykyään tutustun luonteeseen vieläkin paremmin ennenkun päästä ihmisen lähelle.
 
1 bestis ja olisiko 5 "kaveria". Tuntuu, ettei nykyään voi luottaa keneenkään... 17vuoden ystävyys ex-bestiksen kanssa päättyi tosi katkerasti ja mulla oli todella selkään puukotettu olo, joten kai tuosta jäi jotkut traumat enkä tutustu ihmisiin sen takia helposti...
 
Jos miestä ei lasketa ni ei yhtään. Muutama tuttava, lähinnä fb:ssä silloin tällöin hieman juttua.
En saa helposti kavereita, en todellakaan. Mä oon liian hiljanen, tylsä ja useimmiten en osaa luottaa heti, ni kukaan ei jaksa...Eipä silti, itekään en jaksais mitään pinnallista kaveruutta, väkisin pitää yhteyttä.
 
Ystäviä on neljä. Siis sellaisia, joiden kanssa voin puhua ihan mistä tahansa maan ja taivaan välillä. Kavereita sitten on enemmän.

Kyllä mä tutustun aika helposti uusiin ihmisiin, mulle tullaan aika usein juttelemaan. Harva vaan noista tuttavuuksista päätyy ystävyys-tasolle asti, nuo mun ystävät hyvin pitkäaikaisia.
 
Ystäviä yks. Kavereita ei yhtään. Jos kaverilla tarkotetaan sellasta ihmistä jolle lähettää hyvää ystävänpäivää/joulua/jussia viestin niin ei perheen lisäksi ketään. Esim isoveljeni ex joka joskus tullessaan käymään paikkakunnalla tulee mieheni(ovat kavereita veljeni kanssa) kutsumana käymään niin meneehän se. Mut en mä sitä ite kutsuis.
Tää ystävä on ainut henkilö jonka kutsuisin kylään ja jonka luona kyläilen.

Oon outo.
 
Eipä mullakaan oikeen oo perheen lisäksi ketään, paitsi 1 kaveri. Oon aika samanlainen kuin moni muukin joilla ei oo kavereita tai ystäviä. Siis hiljainen, ujo ja tylsä. Miten se lapsena oli niin paljon helpompaa tutustua toisiin?
 
4 ystävää, melko paljon kavereita. Tutustun ihmisiin suht helposti, mutta mulla on käynyt hyvä tuuri, kun 3 noista ystävistäni on kulkenut mukana lapsesta asti. :) Aikuisiällä on vaikeampi muodostaa syvällisiä ystävyyssuhteita.
 
ei yhtään. Siis oikeasti mun elämässä ei ole ku mun mieheni. Kyllähän sitä joskus viettäis mielellään aikaa jonkun muunkin kanssa.

Mulla nykyään vähän sama tilanne. Kaikki kaveri- ja ystävyyssuhteet on vuosien saatossa kadonnet, mikä kieltämättä ajoittain hirmittaa :( Ainakin osittain se kyllä on omaakin syytäni, kun olen ollut niin huono pitämään heihin yhteyttä... Mä en jotenkin vaan osaa/uskalla ottaa yhteyttä, kun ajattelen ettei sitä toista kuitenkaan kiinnosta aikaansa muhun tuhlata...
 
[QUOTE="vieras";21984827]Mulla nykyään vähän sama tilanne. Kaikki kaveri- ja ystävyyssuhteet on vuosien saatossa kadonnet, mikä kieltämättä ajoittain hirmittaa :( Ainakin osittain se kyllä on omaakin syytäni, kun olen ollut niin huono pitämään heihin yhteyttä... Mä en jotenkin vaan osaa/uskalla ottaa yhteyttä, kun ajattelen ettei sitä toista kuitenkaan kiinnosta aikaansa muhun tuhlata...[/QUOTE]

Mä ajattelen täsmälleen samanlailla. Sen takia aina odotan että kaveri textais eka kun mietin että en mä viittii textata tai soittaa kun kuitenkin mä häiritsen...
 
[QUOTE="nimetön";21984840]Mä ajattelen täsmälleen samanlailla. Sen takia aina odotan että kaveri textais eka kun mietin että en mä viittii textata tai soittaa kun kuitenkin mä häiritsen...[/QUOTE]

laittakaa kaveripyyntö fb:n kautta.Mulla löytyi monta jo unohtunutta ystävää sieltä.
 
En välitä oikein kavereistani, joten aika huonosti ollaan pidetty yhteyttä. En myös käykää paljon missään, joten ei niitä kavereita kotiovellekaan tule koputtelemaan. Minä en vain oikein kaipaakaan hirveästi kavereiden seuraa. Joskus on kiva nähdä ja puhua kuulumisia ihan vaan puhelimitsekin. :) Minulla on oikeastaan vain yksi kaveri, josta oikeasti välitän eniten. Häneen en ole joutunut pahemmin pettymään. Hän myös jakaa paljon mietteitäni, vaikka onkin muuten hyvinkin erilainen ja aivan erilaisessa vaiheessa elämäänsä. Olen kyllä aika onnellinen, että olen saanut häneen tutustua. :)
 
[QUOTE="wii";21984852]laittakaa kaveripyyntö fb:n kautta.Mulla löytyi monta jo unohtunutta ystävää sieltä.[/QUOTE]

No mä en ole enään fb:ssä, tää ihan hyvä idea niille jotka tahtoo yhteyden vanhoihin kavereihin.

Itse en halua sellasia hyväksikäyttäjiä enään elämääni. Yhden koulukaverin kanssa siellä juttelin aikoinaan, mut se oli vaan kuulumisten vaihtoa. Mikä oli ihan kivaakin :)
 

Yhteistyössä