G: Miten oisit halunnut elää lapsena?

Mitä sä nyt tällä pyrit todistamaan?

On mielestäni pöyristyttävää väittää, ettei isä ja äiti saman katon alla, onnellisessa parisuhteessa, ole lapselle paras mahdollinen perhe.

No varmaan kaksi täydellistä vanhempaa on parempi kuin yksi täydellinen vanhempi. Sitä en tiedä, pitääkö vanhempien sukupuolen olla jotain tiettyä.

Oikeassa elämässä täydellisiä vanhempia ei ole olemassakaan. ihmisiä kaikki vaan ollaan.

 

Mitä sä nyt tällä pyrit todistamaan?

On mielestäni pöyristyttävää väittää, ettei isä ja äiti saman katon alla, onnellisessa parisuhteessa, ole lapselle paras mahdollinen perhe.

No varmaan kaksi täydellistä vanhempaa on parempi kuin yksi täydellinen vanhempi. Sitä en tiedä, pitääkö vanhempien sukupuolen olla jotain tiettyä.

Oikeassa elämässä täydellisiä vanhempia ei ole olemassakaan. ihmisiä kaikki vaan ollaan.

Juuri tätä minäkin tuumin, enkä vieläkään ymmärrä, miksi lapsi ajattelisi tuollaista enkä voi itsestäni sanoa, miten olisin lapsena ajatellut. Kun en ajatellut.

 

Jos sulla ois ollu mahdollisuus elää lapsuutesi onnellisena hyvässä ja turvallisessa kodissa, niin olisitko tehnyt sen mieluummin

a) niin että molemmat vanhemmat (isä ja äiti) asuu saman katon alla

vai

b ) jomman kumman vanhemman luona.

Painotan tähänkin vielä, että esimerkeissä isä on tasavertainen vanhempi joka on läsnä lastensa kasvattamisessa ja elämässä. Parisuhde äidin kanssa on hyvä.

Ihan omalle kohdalles ajateltuna.

en osaa sanoa. isompana lapsena voisi olla kivakin jos olisi 2 eri paikkaa, jos toisessa alkaisi ottaa päähän toinen vanhempi, voisi mennä toiseen. jos siis olisi kaksi hienoa tavallista aikuista, jotka välittäisiviät minusta pyyteettömästi. ihan pienenä alle koululaisena olisi yksi koti paras. sen sijaan koululaisena en usko, että olisi haitannut, jos olisi saanut eri virikkeitä. eri tavat eri paikoissa tai vaihtelua. meillä 2 koululaista ja suurimman osan ajasta tosi tylsistyneitä. ei jaksa kehitellä vaihtelua tapeeksi heille.

olen itse eroperheen lapsi. mutta isä alkoholisti, joten tottakai ero oli parasta, mitä minulle on tapahtunut.

 

En voi vastata kysymykseen kunnolla, koska sellaisata tilannetta, että vanhempani olisivat tulleet toimeen keskenään tai molemmat osallistuneet lasten kasvatukseen positiivisella tavalla, ei ole ollut.

En lapsena ymmärtänyt mikä isän tehtävä perheessä on. Minun kokemukseni mukaan ihan turha painolasti ja rasite. Lapsuuteni silmin katsottuna ja ajateltuna vaihtoehto B.

Tää on teoreettinen kysymys, ei realistinen.

Etkös halunnut vastauksen "lapsen silmin" katsottuna. Minä en lapsena atvostanut isiä, joten edelleen vaihtoehto B.

Kyllä, lapsen silmin olettaen että onnellisuusaste on samanlainen molemmissa vaihtoehdoissa.

 

Mutta tuossahan puhutaan siitä että kaikki ei ole hyvin, kun lapset eivät saa tarpeeksi aikaa, huomiota jne..
Eihän se liity mitenkään tuohon sun kysymykseesi, jossa kaikki on hyvin.

 

a) tietysti. Sellainen lapsuus olikin. Välillä herää siihen todellisuuteen, että mullahan ihan oikeasti oli hyvä lapsuus. Vaikka mahtuihan sinne joskus jotain ikäviäkin juttuja.

Oikeestihan mä olisin varmaan halunnut olla prinsessa ja elää linnassa ja siel ois ollu sitten äiti ja isä ja prinssejä.

 

Tää on just sellanen asia mihin ei oo vain yhtä vastausta. Ei voi tehdä päätöksiä ja oletuksia sen perusteella että lapsella pitää olla ydinperhe ja piste.

Joka ikisessä perheessä ja parisuhteessa on omat ongelmansa, ja jokaisessa tapauksessa pitää (pitäisi) miettiä erikseen mikä on lapsille paras vaihtoehto.

 

Mutta tuossahan puhutaan siitä että kaikki ei ole hyvin, kun lapset eivät saa tarpeeksi aikaa, huomiota jne..
Eihän se liity mitenkään tuohon sun kysymykseesi, jossa kaikki on hyvin.

Tossa toisessa ketjussako?

Joo, niin monet puhuivat, ja silloin sanoin että tottakai lapsen on parempi asua silloin ainoastaan toisen vanhemman kanssa, jos perhe ei ole onnellinen.

Mä en vaan ymmärrä, miten kukaan voi kääntää asian niin, etteikö perhe johon kuuluu äiti, isä ja lapset, olisi lapsille paras vaihtoehto. Edellyttäen, että se perhe on onnellinen ja koti on turvallinen.

 

Mutta tuossahan puhutaan siitä että kaikki ei ole hyvin, kun lapset eivät saa tarpeeksi aikaa, huomiota jne..
Eihän se liity mitenkään tuohon sun kysymykseesi, jossa kaikki on hyvin.

Tossa toisessa ketjussako?

Joo, niin monet puhuivat, ja silloin sanoin että tottakai lapsen on parempi asua silloin ainoastaan toisen vanhemman kanssa, jos perhe ei ole onnellinen.

Mä en vaan ymmärrä, miten kukaan voi kääntää asian niin, etteikö perhe johon kuuluu äiti, isä ja lapset, olisi lapsille paras vaihtoehto. Edellyttäen, että se perhe on onnellinen ja koti on turvallinen.

Mutta silti, miksi lapsi ajattelisi tuollaista? Jos kaikki on hyvin, tuumiiko lapsi, että miten muuten olisi vielä onnellisempi?

 

Jos sulla ois ollu mahdollisuus elää lapsuutesi onnellisena hyvässä ja turvallisessa kodissa, niin olisitko tehnyt sen mieluummin

a) niin että molemmat vanhemmat (isä ja äiti) asuu saman katon alla

vai

b ) jomman kumman vanhemman luona.

Painotan tähänkin vielä, että esimerkeissä isä on tasavertainen vanhempi joka on läsnä lastensa kasvattamisessa ja elämässä. Parisuhde äidin kanssa on hyvä.

Ihan omalle kohdalles ajateltuna.

en osaa sanoa. isompana lapsena voisi olla kivakin jos olisi 2 eri paikkaa, jos toisessa alkaisi ottaa päähän toinen vanhempi, voisi mennä toiseen. jos siis olisi kaksi hienoa tavallista aikuista, jotka välittäisiviät minusta pyyteettömästi. ihan pienenä alle koululaisena olisi yksi koti paras. sen sijaan koululaisena en usko, että olisi haitannut, jos olisi saanut eri virikkeitä. eri tavat eri paikoissa tai vaihtelua. meillä 2 koululaista ja suurimman osan ajasta tosi tylsistyneitä. ei jaksa kehitellä vaihtelua tapeeksi heille.

olen itse eroperheen lapsi. mutta isä alkoholisti, joten tottakai ero oli parasta, mitä minulle on tapahtunut.

mutta mielestäni kysymys on hassu. elämä ei ole täydellistä, eivätkä ihmiset ole täydellisiä.
lErolapset tulevat usein läheisemmeksi isovanhemmille ja suvulle. esim. minulla näin. sain paljon eri virikkeitä ja kävin paljon kylässä sukulaisilla.sen sijaan meidän ydinperheen lapsia ei pyydetä kun emme me kai tarvitse apua. Eroperheen lapsia muistetaan jouluna jne. vaikka muita sisarusten lapsia ei muistetteaisi.

Koulussa sain sympatiapisteitä siitä että äitini hoiti yksin monta lasta ja olin heistä vanhin. Naapurin ydinperheen lapsi, jossa yhtä monta lasta, ja joka oikeasti teki kotona paljonenemmän hommia kuin oma äitini vaati minulta, ei saanut samoja sympatiapisteitä. (pieni paikkakunta)
Olin kiitettävä oppilas. Lukenut maisteriksi.

Ei voi ajatella, että eroperheen lapsena olisi automaattisesti huonompi elämä kuin ydinperheen lapsena.

 

Mutta tuossahan puhutaan siitä että kaikki ei ole hyvin, kun lapset eivät saa tarpeeksi aikaa, huomiota jne..
Eihän se liity mitenkään tuohon sun kysymykseesi, jossa kaikki on hyvin.

Tossa toisessa ketjussako?

Joo, niin monet puhuivat, ja silloin sanoin että tottakai lapsen on parempi asua silloin ainoastaan toisen vanhemman kanssa, jos perhe ei ole onnellinen.

Mä en vaan ymmärrä, miten kukaan voi kääntää asian niin, etteikö perhe johon kuuluu äiti, isä ja lapset, olisi lapsille paras vaihtoehto. Edellyttäen, että se perhe on onnellinen ja koti on turvallinen.

Mutta silti, miksi lapsi ajattelisi tuollaista? Jos kaikki on hyvin, tuumiiko lapsi, että miten muuten olisi vielä onnellisempi?

Tuskin miettii. Mutta nyt sä varmaan pystyt aikuisena miettimään, miten oisit lapsena halunnut elää.

 

mutta mielestäni kysymys on hassu. elämä ei ole täydellistä, eivätkä ihmiset ole täydellisiä.
lErolapset tulevat usein läheisemmeksi isovanhemmille ja suvulle. esim. minulla näin. sain paljon eri virikkeitä ja kävin paljon kylässä sukulaisilla.sen sijaan meidän ydinperheen lapsia ei pyydetä kun emme me kai tarvitse apua. Eroperheen lapsia muistetaan jouluna jne. vaikka muita sisarusten lapsia ei muistetteaisi.

Koulussa sain sympatiapisteitä siitä että äitini hoiti yksin monta lasta ja olin heistä vanhin. Naapurin ydinperheen lapsi, jossa yhtä monta lasta, ja joka oikeasti teki kotona paljonenemmän hommia kuin oma äitini vaati minulta, ei saanut samoja sympatiapisteitä. (pieni paikkakunta)
Olin kiitettävä oppilas. Lukenut maisteriksi.

Ei voi ajatella, että eroperheen lapsena olisi automaattisesti huonompi elämä kuin ydinperheen lapsena.

Ei tietenkään, itekin oon eroperheestä.

 

Mieluummin eläisin vain toisen vanhemman kanssa, koska parisuhteen jaloissa on kurja elää.

 

Mutta tuossahan puhutaan siitä että kaikki ei ole hyvin, kun lapset eivät saa tarpeeksi aikaa, huomiota jne..
Eihän se liity mitenkään tuohon sun kysymykseesi, jossa kaikki on hyvin.

Tossa toisessa ketjussako?

Joo, niin monet puhuivat, ja silloin sanoin että tottakai lapsen on parempi asua silloin ainoastaan toisen vanhemman kanssa, jos perhe ei ole onnellinen.

Mä en vaan ymmärrä, miten kukaan voi kääntää asian niin, etteikö perhe johon kuuluu äiti, isä ja lapset, olisi lapsille paras vaihtoehto. Edellyttäen, että se perhe on onnellinen ja koti on turvallinen.

Mutta silti, miksi lapsi ajattelisi tuollaista? Jos kaikki on hyvin, tuumiiko lapsi, että miten muuten olisi vielä onnellisempi?

Tuskin miettii. Mutta nyt sä varmaan pystyt aikuisena miettimään, miten oisit lapsena halunnut elää.

Anteeksi, en vaan saa ajatuksestasi kiinni, yritin kyllä

 

Mieluummin eläisin vain toisen vanhemman kanssa, koska parisuhteen jaloissa on kurja elää.

Siis hyvänkin parisuhteen?

 

Samanlaista eroperheen lasten suosimista sillä perusteella että ovat erossa kärsineitä, olen nähnyt nyt oman lasten päiväkodeissa. Eroperheen lapsille sallitaan esim. väkivalta muita kohtaan ksoka ovat nyt kärsineet siinä erossa ja pitää ymmärtää.

tietenkään ei voi yleistää. Mutta pointti siis se, että ei voi sanoa yksioikoisesti, että eroperheen lapsena kärsii ja ydinperheen lapsena ei.

 

Mieti tilanne, että toinen vanhempi on narsistisia piirtetiä omaava. kaikki pitää mennä hänen pillin mukaan.
kun tulee töistä, muun perheen oltava hissunkissun. lomalle mennään sinne, minne herra/rouva haluaa, ja muilta ei kysytä.

Ei voi sanoa yksioikoisesti että jompi kumpi on parempi. riippuu niin monesta seikasta.

 

Mieti tilanne, että toinen vanhempi on narsistisia piirtetiä omaava. kaikki pitää mennä hänen pillin mukaan.
kun tulee töistä, muun perheen oltava hissunkissun. lomalle mennään sinne, minne herra/rouva haluaa, ja muilta ei kysytä.

Ei voi sanoa yksioikoisesti että jompi kumpi on parempi. riippuu niin monesta seikasta.

En mieti, koska en hae tässä takaa sellaista. Ei mainitsemassasi tilanteessa narsistin kumppani ole onnellinen.

 

Mieti tilanne, että toinen vanhempi on narsistisia piirtetiä omaava. kaikki pitää mennä hänen pillin mukaan.
kun tulee töistä, muun perheen oltava hissunkissun. lomalle mennään sinne, minne herra/rouva haluaa, ja muilta ei kysytä.

Ei voi sanoa yksioikoisesti että jompi kumpi on parempi. riippuu niin monesta seikasta.

En mieti, koska en hae tässä takaa sellaista. Ei mainitsemassasi tilanteessa narsistin kumppani ole onnellinen.

Tuskin kukaan eroaa, jos on onnellinen?
Eli siis silloinhan kysymyksesi on täysin turha ja absurdi.

 

Yritän vielä tiivistää ajatukseni.

Jos on vaihtoehtoja erilaisiin perheisiin, on äiti yksin, isä yksin, kaks äitiä tai kaks isää, tai äiti ja isä. Jokaisessa vaihtoehdossa perhe on hyvä, lapsi kasvaa turvallisessa ja onnellisessa ympäristössä jne.

Niin eikö silloin paras vaihtoehto lapselle ole äiti ja isä? Vai eikö sillä ole merkitystä?

 

Yritän vielä tiivistää ajatukseni.

Jos on vaihtoehtoja erilaisiin perheisiin, on äiti yksin, isä yksin, kaks äitiä tai kaks isää, tai äiti ja isä. Jokaisessa vaihtoehdossa perhe on hyvä, lapsi kasvaa turvallisessa ja onnellisessa ympäristössä jne.

Niin eikö silloin paras vaihtoehto lapselle ole äiti ja isä? Vai eikö sillä ole merkitystä?

Ei ole merkitystä. Lapsi tarvitsee vähintään yhden pyyteettömän kiintymyssuhteen. Monet muut tekijät elämässä ratkaisevat. Moni muu asia on onnen kauppaa.

Täydellistä ihmistä ei ole.

 

Yritän vielä tiivistää ajatukseni.

Jos on vaihtoehtoja erilaisiin perheisiin, on äiti yksin, isä yksin, kaks äitiä tai kaks isää, tai äiti ja isä. Jokaisessa vaihtoehdossa perhe on hyvä, lapsi kasvaa turvallisessa ja onnellisessa ympäristössä jne.

Niin eikö silloin paras vaihtoehto lapselle ole äiti ja isä? Vai eikö sillä ole merkitystä?

Okei nyt ymmärrän mitä tarkoitat. Pitää vaan miettiä vielä, mitä mieltä itse olen

 

Yritän vielä tiivistää ajatukseni.

Jos on vaihtoehtoja erilaisiin perheisiin, on äiti yksin, isä yksin, kaks äitiä tai kaks isää, tai äiti ja isä. Jokaisessa vaihtoehdossa perhe on hyvä, lapsi kasvaa turvallisessa ja onnellisessa ympäristössä jne.

Niin eikö silloin paras vaihtoehto lapselle ole äiti ja isä? Vai eikö sillä ole merkitystä?

Ei ole merkitystä. Lapsi tarvitsee vähintään yhden pyyteettömän kiintymyssuhteen. Monet muut tekijät elämässä ratkaisevat. Moni muu asia on onnen kauppaa.

Täydellistä ihmistä ei ole.

Eli jos saisit valita perheeseesi sekä isän että äidin, niin sinä et sitä tekisi?

 

Yritän vielä tiivistää ajatukseni.

Jos on vaihtoehtoja erilaisiin perheisiin, on äiti yksin, isä yksin, kaks äitiä tai kaks isää, tai äiti ja isä. Jokaisessa vaihtoehdossa perhe on hyvä, lapsi kasvaa turvallisessa ja onnellisessa ympäristössä jne.

Niin eikö silloin paras vaihtoehto lapselle ole äiti ja isä? Vai eikö sillä ole merkitystä?

Eli siis mitä sä haet tällä? Että sinkkuäideille ei hedelmöityshoitoja vai että homopareille ei lapsia..?
Jos et mitään, niin mitä järkeä miettiä jotain teoreettista ideaalitilannetta?

 

Yritän vielä tiivistää ajatukseni.

Jos on vaihtoehtoja erilaisiin perheisiin, on äiti yksin, isä yksin, kaks äitiä tai kaks isää, tai äiti ja isä. Jokaisessa vaihtoehdossa perhe on hyvä, lapsi kasvaa turvallisessa ja onnellisessa ympäristössä jne.

Niin eikö silloin paras vaihtoehto lapselle ole äiti ja isä? Vai eikö sillä ole merkitystä?

Ei ole merkitystä. Lapsi tarvitsee vähintään yhden pyyteettömän kiintymyssuhteen. Monet muut tekijät elämässä ratkaisevat. Moni muu asia on onnen kauppaa.

Täydellistä ihmistä ei ole.

Eli jos saisit valita perheeseesi sekä isän että äidin, niin sinä et sitä tekisi?

Hei eihän lapsi tee sitä valintaa, hänhän on jo siellä onnellisessa perheessä, joka on sellainen kuin on. Miksi lapsi miettisi, että haluaisin tämän onnellisen perheen sijaan tuollaisen toisenlaisen? Anteeksi, kun jankutan, vaikka luulin jo ymmärtäväni.