G: Miten hyvin vastasi todellisuutta??

[pähkäilijä]

Eli ennenkuin saitte esikoisenne, oliko jotain kuvitelmia minkälainen isä miehestäsi tulee? Pitikö kuvitelmasi paikkaansa? Tai puhuiko miehesi esim."sitten kun se on plaaplaa niin sitten minä..." Pitikö miehen puheet paikkansa?
Kyselijänä esikoistaan odottava, joka kuvittelee ja jnka mies puhuu...

 

[Alaston lohikäärme]

No kuvittelin sen olevan aikalailla tommonen kun se onkin. Hyvä isä se on, tosin hiukan hidas...Ja ei se kyl puhu.

 

[TULKINNANVARAINEN]

mieheni ei puhunut että sitten sitä tai sitten tätä. se on toiminnan miehiä ja on ihan loistava isä lapsillemme! mulla ei kauheasti sellasia kuvitelmia ollut. en edes tiennyt millanen äiti musta tulee. kaverin mies joka aina paasas että sitten hän..plaa plaa. istui retku jatkuvasti kaljalla kun oli niin rankkaa töissä ja rankaa kotona kun siellä ol pieni vauva :headwall:

 

[Kutistunut]

Kyllä mä ajattelin, että isänä on loistava. Olin oikeassa :heart:
En muista että olisi raskausaikana puhunut vauvanhoidosta oikeastaan mitään, mutta täysin myyty mies se oli, kun vauvan ekaa kertaa syliinsä sai =)
Hyvin sujui vaipanvaihot, pyllypesut, vaatteiden pukeminen ja riisuminen. Mies hoiti kylvetyksetkin vallan.

Sunnuntaina sillon kotiuduttiin nyytin kanssa sairaalasta, ja jo seuraavana päivänä patisti mut lähtemään yksin kaupoille Hyvin pärjäsivät kahdestaan.

 

[ap]

Minä (siis ajattelen, varmuutta ei ole) luulen, että tuo mies on just semmonen isä kun mä haluaisinkin,on siitä monina vuosina puhuttu. Itsestäni tiedän että ei mull kauheen pitkä pinna ole. Mutta meidän historiaan kuuluu monta vuotta tahatonta lapsettomuutta, että nuo mun kuvitelmat vois käydä toteen..Ei se ole mikään pikkujuttu että nyt se vihdoin ja viimein meillekin tulee! Rakkautta lapselle on jo kerätty useita vuosia. Tuntuu vaan et haluais omia sen kokonaan mulle ja mun miehelle...se tosin ei oo hyvä juttu

 

[ap]

Kyllä mä ajattelin, että isänä on loistava. Olin oikeassa :heart:
En muista että olisi raskausaikana puhunut vauvanhoidosta oikeastaan mitään, mutta täysin myyty mies se oli, kun vauvan ekaa kertaa syliinsä sai =)
Hyvin sujui vaipanvaihot, pyllypesut, vaatteiden pukeminen ja riisuminen. Mies hoiti kylvetyksetkin vallan.

Sunnuntaina sillon kotiuduttiin nyytin kanssa sairaalasta, ja jo seuraavana päivänä patisti mut lähtemään yksin kaupoille Hyvin pärjäsivät kahdestaan.

Luulenpa et meillä en oikein nopeasti pääse yksin liikenteeseen, ku ei mies ole oikeastaan koskaan hoitanut vauvoja, mutta harjoitus tekee mestarin! Ja tuo vaipanvaihto...yökkii kun haistaa muiden vauvojen ulosteita. Ei koskaan ole kakkavaippaa vaihtanut, mutta lupasi tän kanssa totutella! Tapahtui se sitten pyykkipojan tai ilman kanssa! Haukoja hetkiä luvassa!

 

[Alaston lohikäärme]

=)
Hyvin sujui vaipanvaihot, pyllypesut, vaatteiden pukeminen ja riisuminen. Mies hoiti kylvetyksetkin vallan.

Sunnuntaina sillon kotiuduttiin nyytin kanssa sairaalasta, ja jo seuraavana päivänä patisti mut lähtemään yksin kaupoille Hyvin pärjäsivät kahdestaan.

Niin meilläkin, mut mun pemppu (ne tikin retaleet krinnas) ei oikein kestäny vielä niin paljon istumista, et olisin voinu ajella autolla kaupunkiin asti.

 

[Kowalski]

Mieheni varoitteli, ettei oikein tykkää vauvoista, eikä osaa olla niiden kanssa. Lapsista tykkää, ja halusi lapsen, mutta se vauva-ajatus ei oikein innostanut. Vähän samaan tapaan kuin joillain taas on kamala vauvakuume, ja se vauva on ihana juttu, muttei sisäistetä sitä että vauvasta kasvaa isompi lapsi hyvinkin äkkiä. Sanoi, että ei ehkä ole kamalasti mukana vauvanhoidossa, mutta se ei vaan oo hänen juttunsa.

No, kun esikoinen sitten saapui maailmaan, mies hihkui ihan innoissaan että "kato, kato, nyt se synty, ihana, voi miten ihana, mun tyttö!" ja kun mä sain vauvan syliini niin mies känisi vieressä että "anna mulle, mä haluun pitää!". Kylvetti uunituoreen isän innolla, puki vauvaa, soitti koko suvun läpi ja hehkutti miten ihanan vauvan saimme...Seuraavana aamuna olin vessassa, mies oli sillä aikaa tullut osastolle meitä katsomaan, napannut vauvan sängystä, eikä antanut sitä mulle ennen kun pakotin :xmas: . Kotiin päästyämme valvoi vauvan kanssa useana yönä, ulkona ei antanut mun työntää vaunuja ollenkaan, vaihteli vaippoja, puki ja riisui, kylvetti, jäi vauvan kanssa ekaa kertaa kaksin kun vaavi oli 3 vrk ja oltiin juuri päästy sairaalasta...eli se siitä "en oikein tykkää vauvoista enkä osaa olla niiden kanssa"- jutusta

Ja nyt, kun meidän lapset on jo ns. isoja, ja mies väittää ettei hänellä oo vauvakuume, niin kuitenkin salaa lässyttää kaverinsa pariviikkoiselle vaaville :snotty:

 

[äidä]

Eli ennenkuin saitte esikoisenne, oliko jotain kuvitelmia minkälainen isä miehestäsi tulee? Pitikö kuvitelmasi paikkaansa? Tai puhuiko miehesi esim."sitten kun se on plaaplaa niin sitten minä..." Pitikö miehen puheet paikkansa?
Kyselijänä esikoistaan odottava, joka kuvittelee ja jnka mies puhuu...

No ei kauheesti ollut mitään mielikuvaa, millanen isä miehestä tulisi. Vauva-aikana olisin toivonut enemmän osallistumista ja aktiivisuuutta, eli että olisin saanut joskus nukkua pitkää, ja että myös hän olisi vienyt vauvaa ulos. Nyt kun lapset ovat leikki-ikäisiä, niin hän jakaa vanhemmuuden täysipainoisesti mun kanssa.

 

[ap]

Mieheni varoitteli, ettei oikein tykkää vauvoista, eikä osaa olla niiden kanssa. Lapsista tykkää, ja halusi lapsen, mutta se vauva-ajatus ei oikein innostanut. Vähän samaan tapaan kuin joillain taas on kamala vauvakuume, ja se vauva on ihana juttu, muttei sisäistetä sitä että vauvasta kasvaa isompi lapsi hyvinkin äkkiä. Sanoi, että ei ehkä ole kamalasti mukana vauvanhoidossa, mutta se ei vaan oo hänen juttunsa.

No, kun esikoinen sitten saapui maailmaan, mies hihkui ihan innoissaan että "kato, kato, nyt se synty, ihana, voi miten ihana, mun tyttö!" ja kun mä sain vauvan syliini niin mies känisi vieressä että "anna mulle, mä haluun pitää!". Kylvetti uunituoreen isän innolla, puki vauvaa, soitti koko suvun läpi ja hehkutti miten ihanan vauvan saimme...Seuraavana aamuna olin vessassa, mies oli sillä aikaa tullut osastolle meitä katsomaan, napannut vauvan sängystä, eikä antanut sitä mulle ennen kun pakotin :xmas: . Kotiin päästyämme valvoi vauvan kanssa useana yönä, ulkona ei antanut mun työntää vaunuja ollenkaan, vaihteli vaippoja, puki ja riisui, kylvetti, jäi vauvan kanssa ekaa kertaa kaksin kun vaavi oli 3 vrk ja oltiin juuri päästy sairaalasta...eli se siitä "en oikein tykkää vauvoista enkä osaa olla niiden kanssa"- jutusta

Ja nyt, kun meidän lapset on jo ns. isoja, ja mies väittää ettei hänellä oo vauvakuume, niin kuitenkin salaa lässyttää kaverinsa pariviikkoiselle vaaville :snotty:

IHANA! jospa mullekin... Kun vaan muistat joskus kiittä sitä miestäs et on noin ihana! *saako lainata, jos oma ei toimi!*