G: Mikä raskain vaihe lapsen kehityksessä?

[gallupisti]

Eli mikä vaihe sinusta on ollut raskain lapsen kehityksessä/kasvussa?

Itselläni ehdottomasti ikä 1-2vuotta, kun mitään ei vielä ymmärretä/uskota.

 

[meillä]

Ehdottomasti ikä 0-1 vuotta. Kun ei saa kontaktia, huutaa jatkuvasti, ei nuku, syö huonosti, ei puhu. Kanniskelua, valvomista, laihtumista ja kuihtumista vanhemmille. Sen jälkeen kaikki on ollut ylöspäin.

No joo, oli siis raskas vauva-aika ja en vaan ole edes vauvaihmisiä. Nyt meillä asuu maailman ihanin 2-vuotias.

 

[muimai]

Mun mielestä taas 0-6kk oli raskainta aikaa. Kokoajan piti olla sylittelemässä ja ei ollu vielä sellasta selvää rytmiä että olisin tienny ees suunnilleee et monelta käy päikkäreille vai käykö ollenkaan.

 

[näin]

4-5v

 

[Alaston lohikäärme]

Noin rv 13-40+.
Sen jälkeen on vain helpottanut. Tietysti joskus on huonoja päiviä, mut ei koskaan kahta putkeen.

 

[modet hoi]

yök

 

[iu]

Ehdottomasti ikä 0-1 vuotta. Kun ei saa kontaktia, huutaa jatkuvasti, ei nuku, syö huonosti, ei puhu. valvomista, laihtumista ja kuihtumista vanhemmille.

Oota kun tulee murrosikään - tuo kaikki toistuu noin kymmenkertaisella volyymilla. <3

 

["vieras"]

6 kk-12 kk. Silloin olen itse ollut aina väsyneimmilläni, koska yösyötöt ja imetys jatkuneet jo pitkään ja meillä jostain syystä lapset nukkuneet juuri nuo kuukaudet huonommin kuin ennen/jälkeen. Lisäksi lapsi haluaisi kovasti oppia konttaamaan tai kävelemään tai jotain muuta ja kiukkuaa sitä helposti. Ja sitten ehditäänkin joka paikkaan ja kaatuillaan ja huutoa tulee.. Mulla helpottanut tähän asti aina, kun lapsi oppinut kävelemään ja sanomaan muutaman sanan. Sitten onkin jo kivempaa. En taida olla vauvaihmisiä..

 

[sikinsokin]

Ehkä 1-2v. Päätöntä menoa ja omien rajojen etsintää, eikä vielä sanat niin hallussa että kaikkea ymmärtäisi. Meillä vauva-ajat olleet suht helppoja, vaikkei suunnatonta uhmaa ollut myöhemminkään, mutta se vauhti ja kokeiluinto aiheuttaa harmaita hiuksia äidille


MUOKS! Pois tuo asiaton viesti!!!!

 

["vieras"]

Noihan on miehiä.

 

[Mummeliisa]

Se vaihe nuoren aikuisen elämässä, jolloin alkaa "viisastuminen" eli lapsi kohtaa sellaisia suuria suruja, joita ei voi ihmisvoimin muuksi muuttaa... ja kulkiessaan samassa surussa pitäisi vanhempana kyetä tukemaan lapsen tietä niin että hän valitsisi valon ja rakkauden katkeroitumisen sijaan.

Se on se vaihe vanhemmuudessa, jolloin tuntee itsensä kaikkein avuttomimmaksi.

 

[hgutht]

hah hah!

 

[Maira]

Missä helvetissä on modet?!?!

Mä olen jo muutamasta ketjusta ilmotellu asiattomista viesteistä tai tässä tapauksessa kuvista ja silti ne vaan näkösällä keikkuu..

 

[TriplaIsä]

Eiköhän se ala helpottamaan sitten kun lapset muuttaa kotoa pois.
Siihen saakka on aina jotain "vaihetta" menossa.

 

["jep"]

Ei kai niitä lapsia noin tehdä eiks noi molemmat oo miehia?

Eli asiaton ja epäoleellinen vastaus?

UGH

 

[meillä]

Oota kun tulee murrosikään - tuo kaikki toistuu noin kymmenkertaisella volyymilla. <3

Todennäköisesti. Mutta silloin edes saa itse syödä...

Oikeasti muistan pahimmasta vauva-ajasta vain sen oman nälän ja kun toinen rääkyy korvan juuressa sen 16 h vuorokaudessa...

 

[jhk]

1,7v mennessä 3vko-9kk. Jatkuvasti kannettana ja VIIHDYTETTÄVÄ.
Nyt tuntuu suht helpolta, ymmärtää paljon vaikkei puhu juurikaan. Elehtii "pesuhuoneseen ei saa mennä koska sukat kastuu" -niin hellyyttävää

 

["mä"]

13-16-v riippuu hiukan lapsesta, mutta aika tarkkaan noin. Alle 13-vuotiaina lapset on niin helppoja ja niiden kanssa jaksaa vaikka mitä, pystyt itse vielä siihen asti määräämään tahdin perheessänne!!

 

["vieras"]

Koska ei ole vielä murrosikäisistä kokemusta, vastaan että 6-7v. eli koululaiseksi kasvaminen on ehdottomasti ollut rankin vaihe. Siitäkin huolimatta, että lapsissa on ollut koliikkivauvaa, räiskyvää temperamenttia ja vaikeita allergioita.

 

[Keittiönoita]

Ap:n kanssa samaa mieltä eli ikävuodet 1-2 v. Jalat ja kädet liikkuu, mutta korvien välissä ei ole vielä juuri mitään.

 

[oih]

Mun mielestä taas 0-6kk oli raskainta aikaa. Kokoajan piti olla sylittelemässä ja ei ollu vielä sellasta selvää rytmiä että olisin tienny ees suunnilleee et monelta käy päikkäreille vai käykö ollenkaan.

Tämä meilläkin, ihan jokaisen lapsen kohdalla. Meillä on viisi lasta, iät 23, 20, 18, 15 ja 9. Monen ikäisistä on siis kokemusta, mutta kyllä tuo eka puoli vuotta on ollut kaikista pahin ja uuvuttavin.

 

[jassåå]

ensimmäinen vuosi... sitten helpotti- uhmakaan ei ole niin kamalaa kuin vauvan koliikki.

 

[kolmesta kokemusta]

Riippuu lapsesta. Vanhimmalla 2-3v oli jotain aivan hirveaa, nyt 6v ja vielakaan ei helppoa ole mutta rauhallista aiempaan verrattuna. Kaksi kolmesta ovat nukkuneet huonosti ekan vuoden eika muutoinkaan helppoja, mutta vauva ajan koen silti suht helpoksi koska kyseessa on vauva, joka on viela taysin riippuvainen vanhemmistaan eika osaa 'tahallaan' olla hankala. Keskimmainen on ollut aina perus tyytyvainen ja huomattavasti rauhallisempi luonteeltaan kuin muut, joten hanen kanssaan en ole kokenut mitaan aikaa erityisen hankalaksi.