G: Mikä parasta vauva-ajassa?

[BigM]

Eli laitetaanpa tähän pystyyn sellainen positiivinen ketju ja kerätään niitä asioita, jotka on ollut ihanaa ja parasta vauva-ajassa. Unohdetaan siis väsymys, koliikit ja yöheräämiset ja listataan niitä asioita, joista ollaan nautittu äitiyslomalla

Mun mielestä ihan parasta on ollut saada katsoa uuden ihmiselämän kehitystä ja kasvua. Ja ne hymyt joka aamu, niillä jaksaa herätä pimeäänkin aamuun ja jollain tavalla päivittäiset vaunulenkit jonka aikana vauva nukkui oli myös ihania nautinnollisia omia hetkiä jolloin sai ajatella ihan omia asioita kaiekssa rauhassa. Ja lapseni siis kohta 10 kk.

 

[Kuin lomalla]

No onhan tämä aika luksusta. Teen sellaisia asioita kuin tekisin lomallani tai arkivapaapäivänä eli näen ystäviä, kahvittelen, urheilen ja ulkoilen, luen, käyn näyttelyissä ja liikun paljon...

Ja kaiken lisäksi saan valmista just niin terveellistä ruokaa kuin haluan tai sitten hakea nepalilaista.

Parasta on ehkä se urheiluun ja ulkoiluun riittävä aika. Kun ei tarvitse olla konttorilla kahdeksaa tai yli tuntia päivästä.

 

[2kids]

Esikoisen kanssa olin tosiaan kuin lomalla myös. Sain nukkua hänen kanssaan aamukymmeneen, yhteentoista. Hän söi öisin vain enää yhden kerran 4-5kk lähtien. Kävin kaupungilla shoppailemassa, ja kahvittelin kavereiden kanssa.
Se oli tosiaan ihanaa!

Nyt kakkosen vauva-ajassa ihanat asiat ovat toisenlaisia: ihanaa on katsella, kuinka lapsoset kommunikoivat ja leikkivät keskenään (ne ovat harvinaisia hetkiä, kun isoveli yleensä lähinnä runnoo pikkusiskoa). .. Kun molemmat lapset istuvat syöttötuoleissaan kylvyn jälkeen ja naureskelevat toisilleen.

 

[mumms]

On ihanaa olla vaan kotona poissa oravanpyörästä! Ihana seurata lapsen kehitystä. Ihana ihailla omaa lastaan, joka on niiiiin suloinen, että sydän välillä pakahtuu. Ihana kuunnella lapsen naurua ja jutustelua. Ihania ovat myös perheen yhteiset hetket, kun ollaan kaikki lattialla tai kylvetetään vauvaa tai syötetään miehen kanssa yhdessä... Elämä on niin paljon parempaa kuin ennen lapsen syntymää (siitä koliikista ja valvomisista huolimatta)!

 

[Aamut]

Poikamme oli tosi hyvä nukkuja vauvana. Yöllä saatettiin syödä kerran ja sitten joskus seitsemän pintaan toisen kerran. Sen jälkeen mentiin vielä takaisin nukkumaan ja herättiin 10 maissa. Ai se oli ihanaa. Ja oli tosi iloinen veikko, kunnon itkemisiä ei ollut kuin joskus tosi harvoin. Ja olin niin valmistautunut rankaan vauva-aikaan. Hyvät etukäteispelot meni ihan hukkaan

 

[äiti ja lapset 5v ja 3v]

Esikoisvauvan kanssa oli mahtavaa . Kävin kahvilla kavereiden kanssa, shoppailemassa ja muutenkin oli aika helppoa olla menevä (vauva nukkui vaunuissa). Ihanaa kun aamuisin ei ollut mihinkään kiire! Oli rentouttavaa imettää vauvaa sohvalla löhöten samalla katsoen tyhjänpäiväistä saippuasarjaa .

Toisen vauvan kanssa olikin aika erilaista kun esikoinen pyöri jaloissa. Onneksi molemmat vauvat ovat olleet helppoja ilman iltaitkuja, koliikkeja yms.

 

[1111]

Tällä hetkellä vauvan ollessa 2kk voisin sanoa, että hymyt ja ne pienet hetket kun sylitellään.
Aika rankkana ja uutena tätä asiaa vielä pidän, etten ehkä vielä näe metsää puilta. Mulla ei kahvitteluja kavereiden kanssa, koska kaikki asuvat niin kaukana, juon kahvini kotona. Shoppailemaan en ole vielä vauvan kanssa uskaltautunut mutta ehkä sekin onnistuu kunhan hän vähän kasvaa.

 

[Mirri]

Ehkä ihaninta vauva-ajassa on leppoisuus. Musta on ihana tehdä päivittäin just sitä mitä jaksaa ja haluaa... Mulla on kolme lasta, vanhin 3v ja nuorin 4kk. Eli touhua riittää. Vauvaki vielä on vaativa ja huutaa ja itkee paljon. Paljon pitää kanniskella ja viihdyttää. Mutta ei se mitään. Ihana huomata, että olen näiden kolmen lapsen kanssa kasvanut niin paljon, että osaan jo ajatella, että kaikki helpottaa aikanaan. Nyt kuunnellaan kitinää ja kanniskellaan vauvaa, mutta se on vain hetki ja kohta se kuopuskin konttailee iloisena pitkin lattioita... Olen erittäin onnellinen ihanista lapsistani ja siitä, että yliväsyneenä aamulla mun ei tarvitse lähteä omaa kotia kauemmas, jos en halua.

 

[nilikki]

Vauvan nauru! Lapsentahtisuus, leikkiminen, ulkoilu ja kotonaolo. Järjetön määrä hellyyttä jatkuvasti. Maailman paras seura! Uudet ihanat ystävät leikkipuistossa ym.: lapset ja aikuiset. Miehen rakkaus lastamme kohtaan, joka on lähentänyt meitä entisestään. Uuden oppiminen, lapsen kehityksen seuraaminen ja tutustuminen häneen.

 

[MiiMaa80]

Se vauva!!!! 3 vuoden lapsettomuuden jälkeen tapahtui ihme joka ei pitänyt olla mahdollista. Ja siinä Hän nyt on, tuhiseva ihana käärö!

 

[Rollepa]

Se itse vauva - tai nyt jo taapero. Ja kohta uusi vauva.
Se uskomaton ilo ja innostus millä pieni ihminen suhtatuu uusiin asioihin. Se, kun ensi kerran kuuli sanan äi-ti oman lapsensa suusta. Se, kun saa pusun ja halauksia. Se, että tuntee itsensä niin tärkeäksi toiselle ihmiselle. Lapsen vilpittömyys ja hellyys.

Ja ihanaa on myös se, että ei ole minuuttiaikatauluja ja tuntuu että voi tehdä työtä "oikeiden asioiden" parissa.

 

[hipheihurraa,]

Äippälomassa parasta oli juuri se leppoisuus. Jos lapsi ei nukkunut öisin, sitten nukuttiin aina kun vauva nukkui... edes sen 30min. Nyt jos lapsi ei nuku niin sitten mennään töihin aamulla umpiväsyneenä ja toivotaan, että seuraava yö on parempi.

Toinen luksus vauva-arjessa on se, ettei tarvitse miettiä raha-asioita! Joku siis maksaa siitä, että minä saan olla kotona... Aivan luksusta. Yrittäjänä kun joutuu aina miettimään, että saa palkan maksettua .

 

[amélie]

Vauva on parasta koko elämässä ja meidän oma perhe! On ollut ihanaa olla pois oravanpyörästä ja riippumaton kellosta: tuntea, että elämällä on tarkoitus, nukkua sylikkäin, lykätä vaunuja säässä kuin säässä, antaa vauvalle kielipusuja, laulaa, lorutella ja tanssia, kantaa vauvaa, olla äiti, katsoa kauneinta maailmassa. Isän rakkauden kasvun seuraaminen on ollut myös uskomattoman hienoa.

 

[omia ajatuksia vauvasta]

Eli laitetaanpa tähän pystyyn sellainen positiivinen ketju ja kerätään niitä asioita, jotka on ollut ihanaa ja parasta vauva-ajassa.

Kun tohon toiseen ketjuin laitoin negatiivisia asioita, niin pitää tää tärkeämpi ketju saada sivulla ylöspäin Itelle koko vauva-aika oli paljon positiivisempi asia mitä oli odottanu. Jotenkin kaikki vaan varotteli siitä, että sit et nuku, oot väsyny, parisuhde on entinen, kroppa entinen, ei oo enää omaa aikaa jne.

Olin aidon yllättyny siitä, että synnytys oli inhimillinen kokemus: tottakai se sattui, mutta kyllä oon pahemmassakin paikassa ollu. Olin tietenki väsyny, mutta toivuin paljon nopeammin ku luulin. Ja ne kilotkin lähti imettäessä aika lailla itsekseen.

Niin se imetys, kyllähän se aluksi sattui, mutta ei sitten ollutkaan niin vaikeaa, oikeastaan helppoa. Ja mukavaa. Sitovaa, joo, mutta oon onnellinen, että sain imettää, ei tarvinnu lähteä korvikkeen kantamis + pullonpesemisrumbaan.

Vaikka meidän pieni itkeskeli pari ekaa kolme kuukautta joka ilta, niin kyllä siihen päivään mahtu paljon hyvää. Esimerkiksi aamut: sai ite nukkua pitkään ja heräillä rauhassa, ei kiirettä töihin. Ja se pieni ihminen jokeltelee sängyssä ja on onnessaan ku näkee taas äidin.

Niitä yöheräilyjä parin tunnin välein jatkui melkein vuoden ikäiseen asti, mut en voi sanoa, et olisin ollu väsyny. Oon paljon väsyneempikin ollu elämässäni, ja vaikka oon tottunu nukkumaan ilman herätyksiä kunnon yöunet, niin ne herätykset oli helppoja, kun nukahti sitten ite pian uudestaan.

Näin syksyllä on ihanaa, kun voi olla päivällä ulkona! Vaikken mikään ulkoilmaihminen ookkaan, niin oon nauttinu siitä, että välillä näkee aurinkoaki ja saa happea.

Parasta kaikesta on se rakkaus, mitä lapseen kokee. Ei se roihunnu siellä sairaalassa mutta nyt on paljon voimakkaampaa, mitä osasin etukäteen kuvitella. Melkein mitä vaan oisin tuon pienen eteen valmis tekemään ja sitä toista vaihtoehtoa, elämää ilman rakasta lasta, en halua enkä voi kuvitella.