mut mä toivotan kaikille voimia.silloin ku oli pahinta haluttomuutta, niin oli tosi vaikeeta,mulle ja miehelleni, vaikka ymmärtäväinen olikin.mutta vaikuttaa se miehenkin mielialaan huomattavasti jos ei saa.mut hengissä selvittiin!suosittelenkin kaikille seksuaaliterapeuttia,heti ongelmien alussa!!!!!!itse vasta nyt vuoden päästä menin, kun olin kauan kärsiny ja masentunu.vaikka ne halut ei silloin raskauden aikana olisi hormoonien takia yms. palautuneetkaan terapialla,niin masennukseen se olisi auttanut.ja raskauden jälkeen voi ottaa kaiken maailman hormooni lääkkeitä...ja ne osaa antaa kaikkeja niksejä, mutta aluksi juttelua ja ongelmien kartoittamista.minulla auttoi myös se, että en toivonut liikaa seksiltä,eli en suurut että ei toi tuntunut niin hyvältä kuin joskus ennen, tai että esim yhdyntä osuus ei taaskaan tuntunut miltään,vaan oli tyytyväinen ja onnittelin itseäni jokaisesta hyvästä kiihottumisen tunteesta.pakotin itseni keskittymään seksiin,enkä päästänyt ajatuksia harhailemaan..mutta raskauden aikana harrastin yhdyntää joskus hampaat irvessä mieheni takia,en suosittele, minulle tuli vain lisää ongelmia ja haluttomuutta.