G: kuinka usein itket?

Jos usein, oletko masentunut?

 

Mä itken tosi usein. En ole masentunut vaan erittäin herkkä.

 

aika tarkkaan kerran vuodessa itkeä tirautan.

 

Ehkä max. 1x kk

 

Pari kertaa viikossa. En ole masentunut, koska itkulleni on (hyvä?) syy. Jos en itke pitkään aikaan, kuukausiin niin yleensä sitten tulee katsottua jotain surullista ja pillitettyä sen takia.

Välillä itku on ihan tervettä ja osa ihmisyyttä. Joskus se, ettei osaa itkeä tai se ahdistaa, on enempi merkki pahoinvoinnista.

Sitten jos itkettää sellaiset asiat jotka kääntyy itseensä "olen kamala ihminen" tai se että elämä vain on niin tuskaa, ilman että on sattunut mitään traumaattista, niin sitten voi hakeutua lääkäriin juttusille.

 

Hyvin harvoin.. Ei mua vaan jostain syystä kovin helposti itketä, en tiedä miksi.. Enkä koe sitä itkemistä mitenkään helpottavaksi, jos/kun itku tulee.. Sitten vaan surettaa ja vituttaa ihan yhtä paljon ja tulee vielä bonuksena pää kipeäksi..
Viimeksi itkin varmaan silloin, ku mummo kuoli muutama vuosi sitten.. tai oikeastaan pari kk sen jälkeen, kun entiin käymään siellä mummon talolla ja mun taaperoikäinen poika etsi isomummoaan ihan ihmeissään eikä ymmärtänyt, että se mummeli on nyt mennyt eikä takaisin tule... Reppana

 

Pillitän nykyään melkein aina katsoessani Emmerdalea.
En ole masentunut. Mutta nessupaketti on oltava käsien ulkottuvilla kun Emmentaali alkaa.

 

Miltei päivittäin, ilosta, surusta, haikeudesta, mutta siihen on tällä hetkellä hyvä syy, nimittäin hormoonit ja tuo pieni paketti tuolla pinnasängyssä joka viime yönkin herätti tunnin välein kohta vois itkee taas vaikka väsymyksestä:'(

 

Lähes päivittäin. Olen ehkä masentunut.

 

Menkkojen aikaan parikin kertaa viikossa. Muuten saattaa mennä useampikin viikko ilman kyyneliä. Yleensä herkät elokuvat on sellainen mitä en kestä ilman kyyneliä katsoa.

Pillereiden aikaan saatoin itkeä jopa päivittäin ilman mitään järkevää syytä.

 

Tällä haavaa tulee itkeä tirautettua harvase päivä, huonona päivänä pariin otteeseen. Pienimuotoisia hermoromahduksia. Helpottanee kun vauva syntyy. En ole masentunut.

 

N. kerran vuodessa. Viimeksi isäni hautajaisissa.

Itseäni ärsyttää joka-asiasta pillittäjät.

 

Monta kertaa viikossa. Väsymyksestä ja turhautumisesta. Oikeastaan tosi harvoin liikutun kyyneliin vaan itken väsyneenä ja kiukkuisena.

En ole masentunut, en vaan ole nukkunut kunnolla pian vuoteen vauvan takia. Ja taas se on flunssassa ja nukkuu tavallistakin huonommin... huoh. Hampaat-flunssa-hampatt-flunssa.. sitä settiä joulusta asti.

 

Lähes päivittäin. En ole masentunut.

Lähinnä itkut tulee mukavista asioista, väsyneenäkin saattaa tippa tulla linssiin. Aina oon ollut tämmöinen.

 

Jos usein, oletko masentunut?

Masennusaikoina en jaksa itkeä. En myöskään oikein isoja suruja.

 

silloin tällöin, ehkä kerran, pari kuussa. Pms oireet aiheuttaa itkuherkkyyttä ja vanhempien syntymäpäivät sekä,haudalla käynti.
En ole masentunut.

 

Tippa tulee linssiin herkästi niin iloisista,herkistä kuin surullisista asioista.Mutta varsinainen itku ehkä kerran kaks kuussa.En mielestäni ole masentunut vaikka tässä aika koviakin on koettu.

 

Ennen lasta saattoi mennä vuosiakin ettei itkettänyt, mutta nykyään ehkä kerran kaksi kuussa on pikkasen paha mieli.

 

Itken usein. Huono itsetunto ja masennus syynä.

 

Liian usein. En ole masentunut.

 

Tosi harvoin. Oon tunnevammanen

 

Toissapäivänä itkin kaupassa, kun olin niin väsynyt ja kaiken lisäksi Kypros-teemahyllyn tsatsikipähkinät olivat leivitettyjä. Se otti liian koville

 

Aina kun käyn tällä palstalla. Ja silloinkin lähinnä raivonkyyneleitä.

 

Aika usein itken. Itken kohtaloani, sitä, kun minulla ei ole puolisoa eikä lapsia. Tänään itkuhana aukesi, kun kuulin radiosta Aale Tynnin runon "Puutarha":
"
Puutarhan pienen ja syrjäisen

sain haltuuni maailmasta,

ja latvojen alla tuulisten

nyt juoksee kaksi lasta.

Minun tyttärelläni poskessa

on kuoppa vallaton,

ja pienet kirkkaat kasvot

minun pojallani on.

Sen ilon, jota aina

minä eniten rakastin,

sen on taivas heille antanut

käsin yltäkylläisin.

Vaan turvattomana kaareutuu

nyt katto lapsuusmajan.

Oi haapa, sydämeni puu,

sinä kuuntele tuulta ajan!

Sano, näenkö poikani iloisen

minä saavan voimansa täyden

ja kasvaako tyttöni hentoinen

päin neidon vuosia käyden?

Oi haapa, sydämeni puu,

miten lehväs värisevät!

Minun ihmissilmäni sumentuu -

sano, syksykö on vai kevät?

Sinun laillasi levottomaksi saa

minut ankara tuuli ajan.

Voin lasten suojaksi rakentaa

vain lauluni lehtimajan."

 

Minä itkin viimeksi lähes kymmenen vuotta sitten, kun litran kossupullo putosi katuun ja meni rikki ja alkokin oli jo kiinni.