G:Jos olisit nyt valitsemassa kumppania, niin mikä/mitkä asiat olisivat tärkeimpiä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kaikki mukaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
K

kaikki mukaan

Vieras
Minulla on todella haastava ja raskas elämäntilanne. Olen palautunut työelämään yksinhuoltajana kolmen pienen lapsen kanssa. Tukiverkkoa ei ole ja työkin on todella vaativaa. Tunnen riittämättömyyttä.

Vajaa vuosi sitten olen tutustunut hienoon mieheen. En kuitenkaan koskaan ole onnistunut parisuhteissa, vaan aina on kumppani ollut ongelmainen, alkoholisti, syyllistävä, työtön jne. ja minä syyllistyvä uhri. Olen kuitenkin hakenut apua ja yritän kovasti kuntoutua. Minun on kuitenkin vaikea tunnistaa omia tunteitani ja mitä juuri itse haluan. Miehen kanssa on se ongelma, että elämä on jo lapsista, arjesta ja työstä ihan täynnä ja on vaikeaa löytää yhteistä aikaa, vaikka sitä (kai) haluaisinkin.

Mitkä asiat ovat miehessä kaikista tärkeimpiä? Minkälaisen miehen sinä valitsisit, jos valinnan hetki olisi nyt, viisaampaana ehkä? Ehkä olen ihan hoopo, kun tällaisia kyselen, mutta periaatteessa tässä voisi olla mies, jonka voisin nähdä keinutuolissa lapsenlapset sylissä kanssani (tosin yhteisiä lapsia meillä ei ole, eikä tule - hän ei missään tapauksessa enää halua, hän haluaa minut).

Kiitos kaikille!
 
Mitkä asiat siinä miehessä ovat niitä, joista pidät? MIKSI se mies on nyt sellainen, jonka näet loppuelämäsi kumppanina?
Yleensä sitä sokaistuu toisen vioille tai jotenkin painaa ne viat villaisella.
Kannattaa miettiä myös ihan käytännön asioita. Vaikka mies oliis ihana ja kultainen, mutta jos kuitenkin ihan se arki ja arkiset kiinnostuksen kohteet eroavat kauheasti, niin loppupeleissä se voi alkaa nyppimään.
Etene nyt ainakin hitaasti.
 
  • Tykkää
Reactions: Freiya
Minulla on uudehko kumppani (pitkä avioliitto takana) ja päällimmäisenä valinnassa nyt toisella kierroksella painoi se, että meillä on yhteiset kiinnostuksen kohteet, kuten urheilu. Toki lähtökohtaisesti mies on muutenkin hyvä ja kunnollinen, rehellinen ja muutenkin ihana.
 
No ensinnäkin miehen pitäisi olla ymmärtävä ja antaa mulle aikaa, eikä odottaa liikoja heti alkuun. Miehen pitäisi tulla toimeen myös mun lasten kanssa, niin että hänkin viihtyy lasteni seurassa eikä vain niin että lapset viihtyvät.
Mitäs muuta... Yhteisiä kiinnostuksen kohteita pitää olla, muttei liikaa. Samoin yhteisiä luonteenpiirteitä täytyy olla, mutta kunhan nyt ei ole ihan täysi kopio musta :D
 
Moi! Vastaanpa sinulle vaikken tiedäkkään auttaako se sinua vai ei.

Minä ottaisin oman mieheni edelleen. Otin hänet 8 vuotta sitten puolisokseni ja en haluaisi päästää irti ikinä. Vaaleanpunaiset lasit ovat menneet, mutta rakastan täysillä kultaani edelleen. Monet ovat ihmetelleet että ollaan vieläkin kuin vastarakastuneet.

Unelmamieheni/Nykyiseni:
Vakaa ja turvallinen mies. Ei tupakoi. Eikä käytä alkoa, kuin harvoin. Syy: Itsellä on ollut kovin hajanainen ja rikkonainen lapsuudenkoti. Perusarvot pitäisi olla samat. Mutta luonne voi olla paikoin erillainen. Itse olen impulsiivinen ja mieheni rauhoittaa minua/ tämä toimii niinkin päin että tuon mieheni elämään uusia jännittäviä kokemuksia/harrastuksia. Mieheni on kiltti ja erittäin lempeä. Tekee kaikkea lapsiemme kanssa. Tekee myös kotiaskareet pyytämättä. En nimittäin voi sietää sovinistisikoja. Seksinkin pitää sujua, mutta se ei ole pääasia (vaikka ihanaa se onkin). On omiakin juttuja. Mutta myös yhteisiä projekteja (niinkuin remppa, matkat, lautapelit, ruoka, elokuvat (jotkut ei mene yksiin mutta silloin tehdään niitä yksin), 2 harrastusta yms.). Joka päivä meillä on keskustelua facessa. Ja kotona. Yhdessä olemista ylipäätänsä paljon. Huomaan toki myös viat (eihän kukaan ole täydellinen) mutta ne eivät haittaa minua ylenmäärin. Kauan minulla meni löytää tämä "herra oikea". Hassuinta onkin että hän ei vastanut minun perusmies-makua ollenkaan, siis ulkonäöllisesti. Mutta pystyn olemaan hänen kanssaan täysin rentona ja avoimena.

Kannattaa katsoa pintaa syvemmälle ja miettiä sitäkin että onko "joku tietty" hyväksi sinulle? Entä lapsille? Jaksatko katsoa samaa naamaa 30 vuoden päästä? Entä jaksatko katsoa jos kyseinen henkilö olisi vanhempi tai sairaampi? Rakastatko todella häntä vai oletko vain ihastunut? Aikahan sen näyttää. Mutta jos on jo tiedossa että esimerkiksi alko maistuu (tai että on väkivaltainen) niin itse en menisi vakavempaan suhteeseen (avioliittoon).
 
Yhteisiä harrastuksia pitäisi löytyä. Sekä osata kuunnella ja puhua. Että kotona olisi vain hyvä olla. En todellakaan toivoisi mitään ihmeellistä.

Oma mieheni on puhumaton ja vain itseään ajatteleva. Aina hänen omat harrastukset on ennen perhettä. Metsästys vain voi olla todella aikaa vievää.
 
Yksi asia on ihan ehdoton, mikä täytyy olla, nimittäin sanojen ja tekojen takana seisominen. Sitä piirrettä arvostan yleensäkin ihmisissä todella paljon. Mokat tunnustetaan niin kuin ne on eikä mitään tarvitse peitellä. Avoimesti ollaan sitä mitä sanotaan ja vastuu kannetaan kaikesta. Siis ihan kaikesta, mitä itse on tehnyt tai sanonut.

Tämä piirre löytyy miehestäni ja hänen vanhemmistaan ja arvostan sitä todella.
 
Ehdottomasti tärkein olisi hyväsydämisyys.
Seuraavana tulee se että miehen on arvostettava naisia, ei saa olla sovinisti. Pitää pystyä siivoamaan yhtälailla. Ei saa olla päihteenkäyttäjä, eikä ruikuttaja. Ei saisi olla itsekäs. Rehellinen. Ahkera.
 
Toivoisin että saisin pitää nykyisen, mutta erinäisten tapahtumien johdosta voi olla ettei niin tule käymään.

Mieheni on muuten juuri sellainen kun haluan, se mikä meidän suhteelta puuttui oli yhteiset mielenkiinnon kohteet. En ole virheetön, olisin voinut lähteä enemmän hänen harrastuksiinsa mukaan, mutta en niin tehnyt.

Miehen tulee olla hellä, halukas viettämään aikaa yhdessä, alkoholi ei saa kuulua kuvaan liian usein, oikeestaan todella harvoin. menot olisi yhdessä, ei erikseen. toki ystäviä kuuluu nähdä. samaan pitää minun pystyä.
keskustelu ja rehellisyys on suhteessa tärkeää, sanoo mitä ajattelee ettei se jää muhimaan.
kertoo rakastavansa, huomioi arjessa pienillä asioilla. en tarvitse romanttisia kynttilä illallisia, mutta kosketusta ja kuulla olevani jotain.
omiin virheisiin sokaistuu myös, ei vain kumppaninsa. olen oppinut että suhteen eteen täytyy tehdä työtä, harvoilla onnistuu ilman sitä.
 
Oletteko ajatelleet ettei se mies ole työtön tahallaan.
Katsokaapa arvon naiset työttömäksi voi joutua kuka tahansa, itse olen ollut työelämässä yli 20v ja sitten firma kaatui ja meitä jäi työttömäksi monta kymmentä. Tästä on kohta vuosi eikä missään ole hommia. Nyt en sitten enää kelpaa edes naisille.. synkäksi vetää..
 
  • Tykkää
Reactions: Ciervo
Läsnäolo silloinkun on paikalla. Toki joskus on omissa oloissaan, mutta nyt olen niin kypsä nykyisen "elän vain oman pääni sisällä" etten kestä! KAipaan keskusteluja, huomiota, hellyyttä ja naurua!
 
Ihminen, joka kykenee huolehtimaan itsestään ja elää itsenäisesti. Sellainen joka ymmärtää, että voi kuulua elämääni tiiviistikin ja olla tärkeä ja rakas, mutta joka ei tule asumaan kanssani saman katon alla niin kauan kuin lapset ovat kotona, ja joka ei tule koskaan leikkimään isäpuolta lapsilleni. Kahdestaan voidaan tehdä vaikka mitä ja pitää hauskaa, tai olla vakavampiakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja työtön;29126640:
Oletteko ajatelleet ettei se mies ole työtön tahallaan.
Katsokaapa arvon naiset työttömäksi voi joutua kuka tahansa, itse olen ollut työelämässä yli 20v ja sitten firma kaatui ja meitä jäi työttömäksi monta kymmentä. Tästä on kohta vuosi eikä missään ole hommia.

Tämä on ihan totta ja jokaisen olisi hyvä muistaa se, että työttömyys voi kohdata ketä tahansa milloin tahansa. Mun mies on ollut muutaman vuoden työttömänä, yhtä lyhyttä työllistymiskautta lukuunottamatta. Ilman koulutusta on vielä vaikeampi saada töitä. Ja koulutukseenkin on ollut vaikea päästä. Yhteen koulutukseen pääsi, muttei se tie sitten työllistänytkään. Tuo tilanne syö miestä. Ja pelkään, että kohta ei enää edes ole työkykyinen, kun masennus valtaa mieltä vielä enemmän.

Siitä huolimatta mä en vaihtaisi tuota työtöntä miestä koskaan pois. 20 vuotta ollaan elämää eletty yhdessä. Mitä rakastamista se olisi, jos vastoinkäymisten iskiessä ollaan heti jakamassa lusikoita? Mun miehessä on edelleen niitä piirteitä, joita kuvitteellisessa uudessakin miehessä pitäisin tärkeimpänä. Uskollisuus, toisen huomioon ottaminen, ei luovuteta helpolla sekä yleinen luotettavuus.
 
No, mun mieheeni sopivat nämä, eli jos hän heittäisi veivinsä niin tällaista vaatisin uudeltakin mieheltä:

-Ehdottomasti leppoisa. Siis semmoinen joka suhtautuu ongelmiin ja elämään sopivalla tavalla rennosti. Olen nähnyt noin miljoona ura/komistus-äijää jotka ovat kireitä kuin viulunkieli ja joilla otsasuoni tykyttää niin että sen näkee kilsan päähän: milloin lapset muka melskaa liikaa auton takapenkillä, milloin vaimo vaatii muka liikoja kun haluaa mennä jumppaan, milloin nyt ura ei mene halutulla tavalla eteenpäin.
Leppoisuuteen kuuluu huumorintaju ja suhteellisuudentaju, ne suojaavat liialta hermoilulta.

- Arjenkestävä ja ahkera. Ei valita roskien viemisestä ja vauvan kakkapyllyn pesemisestä.
Arvostaa arkea ja lähimpiä ihmisiä, osaa nähdä tylsässä ja velvollisuuksia olevassa päivässä pieniä, hienoja juttuja: semmoinen joka EI ole pinnallinen ja ajattele että vain 2 viikon loma Tahitilla 5 tähden luksushotellissa, kaukana lapsista, on oikeaa elämää.

- Lämmin. Liittyy läheisesti tuohon ekaan eli leppoisuuteen. Tunne-elämä on kypsää, osaa antaa itsestään ja ajastaan muille, tulee ihmisten kanssa toimeen.

- Ei-addiktoitunut, eli kohtuus kaikessa -ihminen.

- Vastuuntuntoinen ja rehellinen.
 
Viimeksi muokattu:
Luonne ratkasis,ulkonäöllä tai lompakon paksuudella ei ole paskankaan virkaa.
Ihan sama olisko työtön vai ei,en edes ymmärrä miten työssäkäyminen mihinkään puoliskon valintaan voi edes vaikuttaa.
 
Samoja arvoja arvostan vieläkin eli

luotettava
huumorintajuinen
urheilullinen
ei alko-ongelmia, siis kohtuu käyttäjä
eikä liian mustasukkainen

Mieheni on juuri tälläinen ja olen vieläkin 13 vuoden jälkeen tyytyväinen valintaani :)
 

Yhteistyössä