G: Jos minä pystyn siihen, niin se tarkoittaa suoraan, että muutkin pystyy?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Moite
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Moite

Vieras
Onko täällä niin yksioikoista porukkaa, että olettaa tuon olevan totta.

Esimerkkejä:
- Jos minä olen parantunut masennuksesta ilman lääkkeitä, niin kyllä pystyy muutkin. Se vaatii vain oikeanlaisen mielentilan.

- Jos minä olen onnistunut opiskelemaan lapsikatraan kanssa, niin totta kai jokainen pystyy siihen

- Jos minä olen onnistunut tasapainottelemaan 2 työn, perheen ja pienten lasten kanssa, niin se jokainen pystyy siihen.

- Jos minä olen onnistunut olemaan kotona lasten kanssa pienillä rahoilla, kunnes he ovat olleet 3-vuotiaita, niin jokainen pystyy siihen.

Onko niin, että täällä on ihmisiä, jotka olettavat oman kokemuksensa olevan suoraan verrannollinen kaikkiin muihinkin?
 
En usko muiden pystyvän kaikkeen mihin minäkin. Usein kysymys on tällä palstalla esitetty niin, että "Onko mahdollista tehdä x, x ja x?", johon olen vastannut omalla kokemuksellani. Se, että jokin on mahdollista jollekulle ei tee siitä mahdollista kaikille muillekin. Ehdottomuus on ruminta maailmassa.

Ajoittain joku ihminen kaipaa rohkaisua ja sitäkin olen yrittänyt antaa. Voi olla, että joskus tulee tulkittua väärin, mitä ihminen haluaa ja kasattua paineita. Pahoitteluni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Non compos mentis:
En usko muiden pystyvän kaikkeen mihin minäkin. Usein kysymys on tällä palstalla esitetty niin, että "Onko mahdollista tehdä x, x ja x?", johon olen vastannut omalla kokemuksellani. Se, että jokin on mahdollista jollekulle ei tee siitä mahdollista kaikille muillekin. Ehdottomuus on ruminta maailmassa.

Ajoittain joku ihminen kaipaa rohkaisua ja sitäkin olen yrittänyt antaa. Voi olla, että joskus tulee tulkittua väärin, mitä ihminen haluaa ja kasattua paineita. Pahoitteluni.

Sinä osaat ajatella asioita hyvinkin moniulotteisesti. Turhaan anteeksi pyytelet.

Mutta täällä palstalla näkee monenmoista. Oman mielipiteen kertominen mielipiteenä erotuksena omanmielipiteen ylettäminen yleispäteväksi säännöksi on se ero, jota tässä mukistelen.
 
Kivasti taas vedetty kaikki tuolleen negatiivisesti esiin :headwall:

Mä käytän tuota "jos mä pystyn tähän, niin säkin pystyt" sanontaa lähinnä silloin kun puhun laihduttamisesta. Ja ei, se ei tietenkään ole mikään absoluuttinen totuus vaan tuossa kohtaa sen on tarkoitus olla sellainen tsemppaus ja uskon valaaminen, eikä mikään "minä kuljen nokka ylhäällä, kun olen niin helvetin hyvä kun tähän kykenin ja jos sinä tosiaan et tähän kykene niin olet paska jne".
 
Alkuperäinen kirjoittaja chef:
Kivasti taas vedetty kaikki tuolleen negatiivisesti esiin :headwall:

Mä käytän tuota "jos mä pystyn tähän, niin säkin pystyt" sanontaa lähinnä silloin kun puhun laihduttamisesta. Ja ei, se ei tietenkään ole mikään absoluuttinen totuus vaan tuossa kohtaa sen on tarkoitus olla sellainen tsemppaus ja uskon valaaminen, eikä mikään "minä kuljen nokka ylhäällä, kun olen niin helvetin hyvä kun tähän kykenin ja jos sinä tosiaan et tähän kykene niin olet paska jne".

Totta kai negatiivisesti esiin. Aamuherätystä ja miksei muutenkin vähän herätellä ihmisiä.

Tuossa on ero muuten kertoessa. "Minä pystyn, sinäkin varmasti pystyt" -tsempitys tulee vivahde erolla. Ja jos toinen ei ymmärrä, voi korjata viestinsä merkitystä kuulijalleen. Sävy on tärkein sanattomassa viestinnässä. Se voi tietysti koitua taakaksi kuulijalleen. Vastuu selittämisestä ja sen ymmärrettäväksi tekemisellä on aina viestin kertojalla
 
Mun mielestä se tarkottaa vaan että joku asia ei ole mahdotonta. Se on ihan tehtävissä. Se taas on totta myöskin että me kaikki ei olla ihan yhtä päättäväisiä ja motivoituneita.

Esim. vaikka tuo lapsiperheen äidin opiskelu. On aivan typerää sanoa että se on MAHDOTONTA. Apinakin tajuaa että se on paljon haastavampaa kuin lapsettoman opiskelu, mutta se on ihan tehtävissä. Siksi musta on älykkäämpää tiedostaa että kyllä, se on mahdollista jos mä haluan niin, koska sitten tulee pohtineeksi tarkemmin niitä syitä miksi se sitten ois "mahdotonta". Esim. se syy voi olla etten halua nähdä niin kovasti vaivaa, haluan viettää enemmän aikaa lasten kanssa, en oikeestaan oo niin kauheen kiinnostunu siitä tutkinnosta tms.

Sit kun on miettiny sen todellisen syyn niin on paljon helpompi hyväksyä päätöksensä ja porskuttaa eteenpäin, eikä vaan katkerana marista että "kyl mä muuten oisin opiskellu mutku se on lasten kanssa mahdotonta". Ei se oo. Se on oma valinta, ja sit voi elää sen oman valintansa kanssa tyytyväisenä eteenpäin.
 
<<Esimerkkejä:
- Jos minä olen parantunut masennuksesta ilman lääkkeitä, niin kyllä pystyy muutkin. Se vaatii vain oikeanlaisen mielentilan.>>

Jos yhtään lukee lehtiä & tutkimuksia, niin tietää, ettei masennus parane sillä, että jää kotiin makaamaan. Etenkin metsässä käveleminen auttaa, kuten liikunta yleensäkin.
MUTTA jos on ihan kunnolla masentunut, ei jaksa lähteä liikkumaan, jolloin lääkitys auttaa alkuun, että jaksaa lähteä lenkille - mutta pitää siis ottaa lääkkeen lisäksi itse vastuu omasta paranemisesta ja lähteä lenkille sen sijaan, että jää kotiin makaamaan ja odottamaan että pilleri päivässä tekee ihmeen.


>>- Jos minä olen onnistunut opiskelemaan lapsikatraan kanssa, niin totta kai jokainen pystyy siihen<<

Toi ei onnistu keneltäkään ilman vahvaa tukijoukkoa, lapsenhoitoapua ja läsnäolevaa miestä/ toista huoltajaa. Ja jotkut tarvitsevat enemmän unta ja omaa aikaa kuin toiset, jotkut oppivat yhdellä lukemisella ja toiset tarvitsevat enemmän lukuaikaa oppiakseen.


>>- Jos minä olen onnistunut tasapainottelemaan 2 työn, perheen ja pienten lasten kanssa, niin se jokainen pystyy siihen.<<

Täällä on kyllä niin paljon sankariäitejä, että taitaa olla enemmänkin mitalinsaajia äitienpäivän tienoolla. Itte huomasin sen, että jos tekee paljon töitä tai opiskelee ja on töissä samaan aikaan, niin sekä lapset, että parisuhde jäävät sivuun, aika ei vaan riitä. Mielummin mä ne lapset valitsen kuin työn/opiskelun, jos vaan raha riittää elämiseen normityön hoitamisella. Opiskella ehtii sittenkin kun lapset on isompia.


>>- Jos minä olen onnistunut olemaan kotona lasten kanssa pienillä rahoilla, kunnes he ovat olleet 3-vuotiaita, niin jokainen pystyy siihen.<<

Tää riippuu niin monesta asiasta. Ja puolison tuloista myös. Asuinkaupungista, asumismuodosta, asumistuesta jne.

Mä en ole törmännyt siihen, että täällä mestaroitaisiin muita asenteella "MÄ tein sen, SÄKIN pystyt siihen" vaan enemmänkin annetaan vaihtoehtoja ja tehdään ehdotuksia ja kysellään, että "mitä jos yrittäisit tätä" tai "olisko sulla mahdollista tehdä näin?"

Ja tosi monihan on porvoosta, se on huomattu.
Mutta mikäs siinä, jos siitä tulee elämään sisältöä. Antaa mennä vaan, on meillä muillakin mietittävää kun pähkäillään ratkaisuja keksittyihin ongelmiin ja pattitilanteisiin.
 
Täällä palstalla kun on melko paljon sellaisia lukijoita, että jos joku sanoo tehneensä jotakin tavalla x, niin heti oletetaan tämän jonkun tarkoittavan, että kaikkien muidenkin pitäisi tehdä asiat sillä samalla tavalla x. Se on mun mielestä tosi ahdistavaa ja usein jätän vastaamatta ihan siksi, että kommentti halutaan kuitenkin lukea väärin ja hypätään niskakarvat pystyssä puolustamaan itseään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ruttis:
Täällä palstalla kun on melko paljon sellaisia lukijoita, että jos joku sanoo tehneensä jotakin tavalla x, niin heti oletetaan tämän jonkun tarkoittavan, että kaikkien muidenkin pitäisi tehdä asiat sillä samalla tavalla x. Se on mun mielestä tosi ahdistavaa ja usein jätän vastaamatta ihan siksi, että kommentti halutaan kuitenkin lukea väärin ja hypätään niskakarvat pystyssä puolustamaan itseään.

Ehkä tämä kuitenkin liittyy myös moraalisiin kysymyksiin pitkälti. Kuten sanoin. Osa on oikeasti lohduttavia. Sen näkee viestin sävystä. Osa on hyvinkin saarnaavia, oikeutuksia sanomaan, ettei toinen voi olla hyvä, jos ei yllä samaan.
 

Yhteistyössä