Onko kukaan muu huomannut sitä, että rupeaa pitämään asioita, joita ei ennen olisi hyväksynyt, ihan normaalina käytäntönä näitä foorumeita lueskellessa? Esimerkkejä:
Vauvat eivät putoa vahingossa! Jokaikisessä vauvanhoito-oppaassa ja -kurssilla painotetaan sitä, että jo ihan pieni lapsi saattaa kierähtää hoitopöydältä ja tipahtaa, vaikka vanhempi olisikin kääntänyt selkänsä vain ihan hetkeksi. Miksi ihmeessä tämä ei pätisi sohvalla tai sängyllä ollessa?
Eikä se vaatteiden vaihtaminen ja naaman pyyhkiminenkään voi olla niin ylivoimaista. Kyse on kuitenkin tapakasvatuksesta. Ulos ei mennä sotkuisena. Ja miksi ihmeessä likaisen paidan vaihtaminen puhtaaseen on liikaa vaadittu, vaikka oltaisiinkin vain kotona? Sitäkään ei tietenkään opeteta, että sisälle tultaessa pestään kädet...
Mä en myöskään ymmärrä, että miksi jotkut antavat lastensa juosta, tonkia hyllyjä ja syödä kaupassa. Ja sitten pyydetään sympatiaa ja ymmärrystä sille, että kuskataan lapsia ostoskärryjen korissa ja karjutaa kurkku suorana, kun lapsi ei tottele.
Onneksi aina välillä puhun jostakin vastaavasta äitini kanssa, joka sitten saa tajuamaan ettei se todellakaan ole hyväksyttävää.
Vauvat eivät putoa vahingossa! Jokaikisessä vauvanhoito-oppaassa ja -kurssilla painotetaan sitä, että jo ihan pieni lapsi saattaa kierähtää hoitopöydältä ja tipahtaa, vaikka vanhempi olisikin kääntänyt selkänsä vain ihan hetkeksi. Miksi ihmeessä tämä ei pätisi sohvalla tai sängyllä ollessa?
Eikä se vaatteiden vaihtaminen ja naaman pyyhkiminenkään voi olla niin ylivoimaista. Kyse on kuitenkin tapakasvatuksesta. Ulos ei mennä sotkuisena. Ja miksi ihmeessä likaisen paidan vaihtaminen puhtaaseen on liikaa vaadittu, vaikka oltaisiinkin vain kotona? Sitäkään ei tietenkään opeteta, että sisälle tultaessa pestään kädet...
Mä en myöskään ymmärrä, että miksi jotkut antavat lastensa juosta, tonkia hyllyjä ja syödä kaupassa. Ja sitten pyydetään sympatiaa ja ymmärrystä sille, että kuskataan lapsia ostoskärryjen korissa ja karjutaa kurkku suorana, kun lapsi ei tottele.
Onneksi aina välillä puhun jostakin vastaavasta äitini kanssa, joka sitten saa tajuamaan ettei se todellakaan ole hyväksyttävää.