Mihin valuvat Ylen rahat?
Sunnuntai 4.10.2009 klo 14.42
Yleisradio törsää surutta rahaa Tangomarkkinoihin, saippuasarjaan ja jättimäiseen henkilökuntaan.
Mikael Jungner sai viime vuonna palkkaa 190 000 euroa.
Mikael Jungner sai viime vuonna palkkaa 190 000 euroa. (JANNE AALTONEN)
fakta
Rahoitus muuttuu
Tällä hetkellä Yle saa tulonsa tv-maksuista. Yhden tv-maksun hinta on 224,30 euroa vuodessa. Maksu on eurooppalaista keskitasoa. Tv-maksuja maksettiin viime vuonna lähes kaksi miljoonaa kappaletta.
Tuoreen päätöksen mukaan Yleisradion toiminta rahoitetaan kuitenkin vuodesta 2012 lähtien jokaiselta kotitaloudelta ja yrityksiltä karhuttavalla Yle-maksulla. Sen tarkasta summasta päättää vasta seuraava hallitus, mutta Yle-maksun arvioidaan voivan olla 2012 jopa lähes 200 euroa vuodessa.
Toisin kuin tv-maksun, Yle-maksun joutuvat maksamaan myös he, jotka eivät omista televisiota. Yle-maksu on herättänyt suomalaisissa voimakasta kritiikkiä.
Yleisradion rahoituksesta on kiistelty tällä viikolla kiivaasti. Iltalehti selvitti mihin kaikkeen Ylen jättibudjetti oikein kuluu.
Ylen liikevaihto vuonna 2008 oli 380 miljoonaa euroa. Yhtiön kulut ja poistot olivat puolestaan yhteensä 400 miljoonaa euroa.
Henkilöstökulut olivat 190 miljoonaa euroa, eläkekulut 16 miljoonaa euroa, esitysoikeuskorvaukset 71 miljoonaa euroa ja muut kulut 114 miljoonaa euroa.
Jungnerilla kova palkka
Suurin menoerä olivat siis palkat. Niissä riittääkin maksamista, sillä vuoden 2008 lopussa Ylessä työskenteli täyspäiväisesti yli 3 200 ihmistä ja viime vuonna keskimäärin lähes neljätuhatta. Pelkästään toimitusjohtaja Mikael Jungnerin palkkapussiin kilahti viime vuonna 190 000 euroa. Muu johtoryhmä tienasi yhteensä noin 1,3 miljoonaa euroa.
Ylen henkilökuntamäärä on Suomen oloihin suhteutettuna suorastaan jättimäinen. Väestömäärään suhteutettuna esimerkiksi Britannian yleisradioyhtiö BBC on jopa puolet pienempi kuin mammuttitaudista kärsivä Suomen Yle.
Kun Yle ei saanut tällä viikolla toivomaansa neljän prosentin korotusta ensi vuoden tv-maksuun vaan ainoastaan kolmen prosentin korotuksen, Jungner hermostui ja väläytteli julkisuudessa reilun 300 ihmisen vähentämisellä. Kansainvälisesti vertailtuna Ylellä olisi siis kuitenkin varaa potkia pellolle pikemminkin yli tuhat henkilöä.
Outoja rahareikiä
Sekavasta organisaatiosta kärsivä Yle on täynnä toinen toistaan erikoisempia rahareikiä, ja miljoonia valuu omituisiin hankkeisiin. Tänä vuonna Yle otti esimerkiksi hoitaakseen Seinäjoen tangomarkkinoiden sponsoroinnin. Siihen uppoaa arvioiden mukaan noin miljoona euroa. Yle alkaa myös tuottaa uutta päivittäistä saippuasarjaa, joka kilpailee selvästi kaupallisten kanavien vastaavien kanssa.
Kun otetaan vielä huomioon esimerkiksi paljon kohuttu kauppa, jossa Yle osti esitysoikeudet amerikkalaisen kaapelikanavan HBO:n viihdesarjoihin, niin Yleisradio näyttää kilpailevan yhä selkeämmin kaupallisten kanavien kanssa ja unohtavan sivistävän tehtävänsä.
Esimerkkejä löytyy myös toisesta ääripäästä, sillä toisaalta Yle tukee isoilla rahoilla myös niin sanottua korkeakulttuuria. Esimerkiksi Radion sinfoniaorkesteri lohkaisee vuosittain noin 7 miljoonaa euroa Ylen rahoista. Televisiossa orkesteria nähdään keskimäärin kerran kuukaudessa.
Ruotsinkielistä törsäystä
Kohtuuttoman suuri osa rahoista valuu myös suomenruotsalaisiin ohjelmiin, kun varat suhteutetaan suomenruotsalaiseen väestöön saati sitten ohjelmia katsovien määrään. Peräti 15 prosenttia tv-kanavien kustannuksista palaa ruotsinkieliseen FST5-kanavaan, vaikka sen katsojaluvut rämpivät pohjalukemissa.
Ylen miljoonia palaa lähivuosina roppakaupalla myös surullisenkuuluisaan Musiikkitaloon. Ympäri Suomea asuvat tv-lupamaksun maksajat kustantavat siis korkeakulttuurin areenan pääkaupunkilaisille.
JUHO RISSANEN
juho.rissanen@iltalehti.fi
