Toggle sidebar

ex-teiniäidit/nuoret äidit, kokemuksianne..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja yx äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Y

yx äiti

Vieras
Miten te muut teininä/nuorena lapsenne saaneet tulette toimeen muiden "normaali-ikäisten" vanhempien kanssa?

Itse sain esikoiseni 16-vuotiaana, vajaa 10 vuotta sitten. Ennen mulla ei ole ollut minkäänlaisia ongelmia vanhempana olossa (missään tilanteissa), mut nyt kun lapsella on koulut ja harrastukset, on mun ollut jotenkin kauheen vaikea sopeutua muiden vanhempien joukkoon esim vanhempainilloissa ja harrastusten tiimoilla. Suurin osa lapsen kavereitten vanhemmista on jo keski-ikäisiä, ja minä itse siis kaksvitonen.. Poikkeuksetta tuntuu ettei mun mielipiteitä oteta vakavasti tai muuten koen alemmuuden tunnetta.
Ennestäänkin melko huono itsetuntoni ei näistä tilanteista saa ainakaan positiivista pönkitystä.
Varsinaisesti mulle ei oo mitään ilkeetä koskaan sanottu, mutta en ole saanut luotua suhteita toisiin vanhempiin, kun ei tunnu olevan mitään muuta yhteistä kuin samanikäinen lapsi.

onko kellään muulla samanlaisia ongelmia? ja vinkkejä miten tilannetta vois parantaa..?
 
Mä sain lapsen 18 vuotiaana. Mun mielestä nykyään monet vanhemmat on aika nuoria, joten ei musta oo tuntunut mitenkään kummalliselta vanhempainilloissa. En mä pyri ystävystymään muiden vanhempien kanssa, en tarvii lisää ystäviä. Käyn pakollisissa jutuissa ja lähden kotiin. Eniten kiinnostaa vuorovaikuttaa lasten opettajien tai hoitajien kanssa.

Kun ihmiset on mulle vieraita, ajattelen, että niiden ikä on täysin toisarvoinen. Vieraita mulle yhtäkaikki ja niin saa ollakin.
 
Sun pitää ottaa semmonen asenne, ettei sillä ole väliä mitä joku susta ajattelee. Ei sulla oo syytä mihinkään alemmuudentuntoon, ilet ihan aikuinen ihminen nyt.Osa sun fiiliksistä voi johtua vaan siitä, että olet tullut äidiksi nuorena ja tavallaa olet jäänyt omassa mielessäsi teiniäidiksi. Oot nyt aikuinen, eikä sillä ole merkitystä, onko ne muut aikuiset minkä ikäisiä. Ainakin itse tiedät, että sun mielipiteet on ihan yhtä painavia, kuin muiden.
 
Alkuperäinen kirjoittaja PölyEsteri;23620013:
Sun pitää ottaa semmonen asenne, ettei sillä ole väliä mitä joku susta ajattelee. Ei sulla oo syytä mihinkään alemmuudentuntoon, ilet ihan aikuinen ihminen nyt.Osa sun fiiliksistä voi johtua vaan siitä, että olet tullut äidiksi nuorena ja tavallaa olet jäänyt omassa mielessäsi teiniäidiksi. Oot nyt aikuinen, eikä sillä ole merkitystä, onko ne muut aikuiset minkä ikäisiä. Ainakin itse tiedät, että sun mielipiteet on ihan yhtä painavia, kuin muiden.
Click to expand...

kiitos kannustuksesta, itsetuntokuurille ryhdyttävä..
 
Mä oon kohta 22 ja muksut 3- ja 1-vuotiaat. Kyllä mäkin oon ajoittain saanut osakseni halveksintaa ja "minä tiedän sinua paremmin" asennetta. Mutta oon jotenkin onnistunut karistaan sellaset pois mielestäni. Useammin on kuitenkin niitä ihmisiä joiden mielestä mulla on harvanaisen kohteliaita, hyvätapaisia ja iloisia lapsia ja tiedän sen itsekkin joten miksi siis välittää niistä jotka ovat sitä mieltä että pilaan lasteni elämän olemalla nuori. Näen ja koenhan itse päivittäin kuinka teen oikein iästäni huolimatta. :)
 
Tiedän tasan miltä susta tuntuu. Itsekkin sain esikoisen 16v ja tosiaan hänen luokkakavereiden vanhemmat on ihan eri ikäluokkaa!

Tyttö totesikin itse yksi päivä että hänen ystävän äiti on samanikäinen kun tyttäreni mummo 48v =)
 
Et ole ainoa, minä olen lisäksi kiltti ja kohtelias, joten jäin usein paitsioon ja minulle puhuttiin kuin lapselle. Raivostuttavaa, sillä hoidin asiat hyvin enkä sortunut mihinkään "megavirheisiin", joista minua varoteltiin jatkuvasti. :(

Olen saanut voimaa mieheltäni, joka on hyvinkin jalat maassa-tyyppiä. Iän myötä karttuu myös usko omaan itseen, oikeuteen valita ja tehdä sellaisia päätöksiä, joita itse haluaa. Koska näen päätösten tulokset (= pelkkää hyvää), itsetuntoni on noussut siitäkin. :)
 
Mä sain esikoisen 23-vuotiaana. En nyt ollut mikään teiniäiti vaan ihan hyvän ikäinen mielestäni. Neuvolassa muhun suhtauduttiin ikävästi. Muuten en ole kokenut koskaan, että muhun olisi suhtauduttu huonosti tai muinäitiyttä olisi vähätelty. Koskaan. Itse asiassa oli hauskaa kun sain kolmannen lapsen, olin 28 mikä oli silloin Suomessa ensisynnyttäjien keski-ikä.... ja sairaalassa oli siis todella paljon ekan vauvan saaneita äitejä ja multa ihan kysyttiin neuvoja ja vinkkejä vauvan hoitoon :D
Mun äiti kaverit on aina olleet mua paljon vanhempia. 10vuotta ihan tavallisesti vanhempia. Vasta nyt kuopuksen kanssa olen saman ikäinen muiden äitien kanssa. :D
Hauskaa kun mun esikoisen kaverien vanhemmat alkavat jo jäädä eläkkeelle... tai juhlistavat 5kymppisiään ja mä en ole vielä edes 40!
 
Viimeksi muokattu:
Sain lapseni myöskin 16 vuotiaana ja nyt on koulussa. Ekat vanhemmainillat oli kyllä aikamoisia, mutta menin juuri sillä asenteella että ihminen minäkin olen ja lapseni äiti. Vanhimpiin äiteihin ikäero on n.20 vuotta, mutta mitäs sitten, ihmisiä hekin ovat ja lastensa äitejä. Siellä on tätä kermaa, joka ei sitten edes morjesta kaupassa nähdessä, mutta näitä mahtuu joukkoon onneksi vain pari. Asun siis pienessä kylässä, jossa kaikki luulee tietävänsä toisen asiat paremmin ja arvostelu on välillä kovaakin.

Sinne vaan ap =D , et ole sen huonompi kuin kukaan muu, kanna ylpeydellä ittes =D !

Alussa kun hain lasta koulusta niin kaverinsa kyselivät: "onks toi sun äiti vai sisko?"

Lapsikin vain naureskeli, nooh äiti =D !
 
Neuvolasta joo sen verran, että mua kyllä otti aivoon kun lapseni oli pieni niin meidät kutsuttiin neuvolassa sisälle " Tyttöjen vuoro! " ,lisäksi kun kerroin ekassa äitiysneuvolassa että aion pitää lapseni niin neukkarilta meinas tipahtaa silmät päästä.

Nooh on se nyt hieman vajaan 10 vuoden aikana loppunut ja itselläni on jo 3 lastakin, että on pari kertaa tullut siellä käytyäkin ja nykyään välit neukkariin ovat normaalit.
 
En kai ole vaan ollut niin kiinnostunut siitä mitä muut ajattelevat minusta, tai en vaan osaa kiinnittää huomiota, mutta en ole kokenut halveksuntaa tai vähättelyä vaikka nuori äiti olenkin. Mutta en olekkaan koskaan yrittänyt erityisemmin päästä samoille aaltopituuksille muiden vanhempien kanssa, vaan ne pituudet löytyy jos on löytyäkseen, enkä ole huomannut niinkään iän (vaan ihmisen persoonan) vaikuttavan siihen. Olen ystävystynyt kaiken ikäisten äitien kanssa, 15-vuotiasta sinne viisikymppisiin :) Olen siis 23-vuotias kohta kolmen lapsen äiti ja ensimmäinen syntyi kun täytin 18.
 
Itse sain lapseni 35-vuotiaana ja nyt 3-vuotiaan lapsen äiti. Olen lähipuistossamme tutustunut hyvin erääseen parikymppiseen äitiin ja meistä on tullut ihan oikeat ystävät <3

Olemme puhuneet juuri näistä asioista ja tulleet lopulta siihen lopputulokseen, että niitä "parempia" äitejä löytyy kyllä joka ikäluokasta.. joidenkin ihmisten on vain PAKKO päteä. Minäkin olen kuullut eräältä nuorelta usean lapsen äidiltä kaikennäköistä arvostelua, kun olen "vain" yhden lapsen äiti ja tämä ystäväni kuulee nuoruudestaan ja ties mistä muusta...

Onneksi myös hyviä ja mukavia ihmisiä (ja äitejä) löytyy ihan jokaisesta ikäluokasta! Antaa arvostelun mennä ohi korvien =)
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa