(Ex-)Syömishäiriöisiä

[Marika rv20]

Onko täällä ketään muita (ex)-syömishäiriöisiä odottajia?

Itselläni on takana ahmimis-häiriöitä vuosien ajalta, jotka alkoi ensin anoreksian tapaisena. Viime vuodet on olleet tasaisia ja sairaalloisesta laihduttamisen halusta olen päässyt, mutta normaalipaino (160/58-59) on edelleen vaikea pitää hallinnassa.

Nyt raskauden myötä on ollut entistä vaikeampaa hallita syömisiäni ja etenkin viime viikkoina olen sortunut useaan otteeseen ahmimaan hillittömiä annoksia. Paino onkin noussut jo ehkä liikaakiin (nyt 65-66kg) ja pelkään että lihon aivan hillittömiin lukemiin tässä vielä. Raskausvkoja on nyt kasassa 20.

Onko teillä muilla samanlaisia huolia? Olis kiva kuulla muiden kokemuksia.

 

[anorektikko]

Hei,
Eka raskauteni meni kesken ja uutta yritetään..
Itselläni taustalla anoreksiaa ja bulimiaa=/ tämä alkoi kun olin 16 ja 10 vuoden aikana olen hieman päässyt lihottamaan itseäni. ennen 169cm ja 49kg, nyt 52kg. Tuon ajan kun olin raskaana söin kunnolla, keskenmenon jälkeen ei ruoka maistunut ollenkaan. Mielestäni olin lihava. Kaikkensa sitä yrittää, mutta kun ajatus on niin pinttynyt tuonne päähän, että on pakko olla laiha. En pelkää että tämä iskisi raskauden aikana, mutta sen jälkeen! Pelottaa että masennun kun huomaan paljonko olen joskus onnistuneen raskauden aikana lihonnut. Tiedän tämä kuulostaa sairaalloiselta.

 

[Onkelma]

Moikka! Mulla on ollut joitakin vuosia sitten kans kaikkia anorektisia laihdutuskuureja, bulimiaa ja muuta. Lihon todella helpolla ja ennen raskautta olin jo päässyt paisumaan vähän liikaakin. Raskaana sama homma jatkui ja neuvolan puntarilla käymisestä tuli helvettiä. En halunnut koko neuvoloihin enää, kun painosta vaan valitettiin...

Jos oisin ollut fiksu, olisin ehkä maininnut jotain menneistä syömishäiriöistä, koska ehkä se tausta herkisti lisää. En kuitenkaan kertonut ja kärsin todella paljon tosta painohommasta. Lääkärit valittivat mieheni kuullen usein, kuinka paljon läskiä olen kerännyt jne.. Niistä on kuulemma kovin vaikea päästä eroon(yli 30 kiloa hoikistuin kuitenkin puolessa vuodessa raskauden jälkeen!).

Nyt uudessa raskaudessa pelkään taas neuvoloiden vaakoja. Ehkä se ois otettu huomioon paremmin, jos oisin sanonut bulimiasta ja vaaka-ahdistuksesta. Viimeksi sillä painoasialla vaan nöyryytettiin, siis jopa mieheni kuullen. Noh, hengissä selvisin ja koitan jaksaa olla välittämättä nytkään niin mitä se vaaka näyttää. Kyllä ne kilot pois saa, sainhan viimeksikin

Tsemppiä sulle! kannattaa kertoa noista syömishäiriöistä neuvolassa, sitten ainakin (toivon mukaan) säästyt turhilta painonipotuksilta, jotka tuntuu TODELLA PAHALLE.

 

[rv22]

Mulla ei ""virallista"" syömishäiriötaustaa (joskin välillä on tuntunut, että sinne suuntaan voisi helposti lipsahtaa), mutta kovin olen lihomiseen taipuvainen, ja siksi seuraan painoa tarkasti. Siihen vaan haluaisin kommentoida, että ei tuo n. 7 kg painonnousu viikolle 20 mennessä kuulosta mitenkään pahalta, mulla on suht samoja lukemia.

Virallisia suosituksia en tiedä (olen yrittänyt niitä etsiä, kun raskauden aikana herkuttelu ei tunnu nostavan painoa niin herkäsi kuin yleensä, joten tulee aika useinkin herkuteltua) kokonaispainonnoususta, mutta sen tiedän, että alkuraskaudessa on muutama kilo ihan normaalia, ja noilla sun viikoilla käsittääkseni puoli kiloa viikossa alkaa olla ihan normaalia (korjatkaa jos olen väärässä).

Mulla ainakin kävi niin, että kun alkuraskaudesta oli pakko syödä (olon vuoksi), niin paino nousi pari-kolme kiloa. Sitten oli pitkään tosi hidasta nousua, ja nyt on pari viikkoa tullut se puolisen kiloa viikossa, niin, että ollaan 6-7 kilon kokonaispainonnousussa. Enkä osaa pitää sitä mitenkään pahana.

Kun ei ole itse syömishäiriötä kokenut, ei osaa varmasti kuvitella, kuinka rankkaa raskausaika häiriöiselle on (kun ne vartalon muutokset on rankkoja muillekin), mutta halusin vain tuoda sen näkökohdan, että ainakaan mulle ei ole neuvolassa sanottu vielä mitään, joten ei noissa sunkaan lukemissa liene ""virallisesti"" mitään vikaa.

Ai niin, itse olen 167cm, lähtöpaino 63-64, nyt 69-70.

 

[Fakta]

Normaalipainoisella suositeltava painonnousu raskauden aikana on noin 20% lähtäpainosta, hoikemmilla saa tulla ihan hyvin reilumminkin (esim. 15-18 kg), ja sit taas valmiiksi ylipainoisilla 6-10 kg on sopiva.
Hoikat tarvii vararavintoa imetykseen, silloin kun ei aina ehdi syödä tai ei maistu, vaikka imetyksen lisäenergiatarve onkin n. 500 kcal.

 

[tota]

Faktalle: just tommosia ei syömishäiriöisenä kiinnosta lukea... Jokaisella on omanlainen painonnousu, onneks meidän neuvolassa ymmärrettiin se heti alkuunsa! Mulla ainakin nousi viime raskaudessa paljon paino(yli 20 kiloa), mutta muutamassa kuukaudessa oli jo 11 kiloa hoikempi kuin ennen raskautta. Raskauden alkaessa olin ylipainoinen, sittemmin normaalipainoinen. Mutta noissa painon nousuissakin on eri taustoja, itellä raskausmyrkytys(turvotus) ja monen kuukauden vuodelepo, joten yksilöllisiä tilanteita on...Ai niin, enkä edes laihtunut imetyksellä, oli vaan niin kiirus pikkuneidin kanssa!

 

[Fakta]

Nyt Tota kyllä ymmärsit taas ihan päin seiniä, kun vaan joku sanoi ketjussa, ettei tiedä mitä paino sais nousta, niin tuohon kommentti että hoikalle ainaskin saa tulla ihan hyvin reilumminkin (esimerkkinä tuo 15-18 kg), ei mielestäni ollut mitenkään väärä kommentti, saa tulla sen veraan ja saa tulla enempikin, mutta voi tulla vähempikin. Tuo nyt oli vaan yksi esimerkki, ja jos sitä et pystynyt tuosta lukemaan, niin ongelma on ymmärrys- ei syömishäiriö.

 

[ap]

Kiitos kaikista kommenteista. Hyvä lukea etten ole ainoa jolle raskauskilojen kertyminen tuottaa tuskaa. Mullakin on niin, että ihan "" virallista"" syömishäiriö taustaa ei ole, mutta se kaikki alkoi sairaalloisella laihduttamisella joskus parikymppisenä, ja sittemmin lihominen on ollut entistä helpompaa ja tasapainoilen jatkuvasti pikadieettien ja ahmimisen välillä.

En kuitenkaan tavoittele enään sen alhaisempaa painoa kuin 55-56kg, mutta siihenkään en tunnu enään pääsevän. Nyt tuntuu vaan että viimeisen parin viikon aikana herkuttelu on paisunut ihan liialliseksi ja tuntuu etten millään saa katkaistua ""putkea"".

Eli mua siis pelottaa ensinnäkin se, että lihon liikaa taikka sitten toiseksi se, että tämän lihomisen pelon johdosta alan laihduttamaan raskauden aikana. On niin vaikeata, kun haluaa vauvalleen parasta mahdollista ja haluaisi syödä terveelistä, ravinnerikasta ravintoa riittävästi. Ja oma mieli on nostamassa taas näitä juttuja pinnalle..

 

[Vinkki]

Kokeilepa jos vaikka saisit itsesi noudattamaan tuota raskausdiabeetikon terveellistä ruokavaliota (ihan vaan siksi, että esimerkin mukaan voi olla helpompi syödä).
Koeta olla stressaamatta kiloista, se mikä tulee, se myös lähtee, jos ei päästä ahmimista päälle.

Ruokavalio:
http://www.espoo.fi/xsl_perussivu_alasivuilla.asp?path=1;606;610;4223;36004;51370;51396;51523

alareunassa esimerkkipäivä

Poista ylimääräinen %20, jos se osoiteriville ilmaantuu

Iloista ja stressitöntä odotusta !!!!!!!!

 

[sml]

Heips Marika

Kerron vielä omia kokemuksia tuohon painoasiaan, meillä on niin samankaltainen tilanne kanssasi. Varsinaista syömishäiriötä minullakaan ei ole ollut, mutta suhde ruokaan ja painoon ei ole välttämättä sieltä terveimmästä päästä. Tästä syystä painoa tulee vahdittua myös raskausaikana tavallista tarkemmin.

Itse olin vielä lukiossa ylipainoinen (160cm/72-75kg), mutta laihdutin ylioppilaskirjoitusten aikaan ja seuraavana kesänä yli 15 kiloa. Siitä lähtien, nyt jo 10 vuotta, olen ollut normaalipainoinen (54-59 kg). Ongelmia onkin ollut siinä, että olen säännölllisesti sortunut ahmimaan ja syömään herkkuja määrättömästi ja painon noustessa ryhtynyt nälkäkuurille. Elimistölle hirveää rääkkiä siis.

Löysin tähän ongelmaan itselleni sopivan ratkaisun pari vuotta sitten ja samaa keinoa käytän edelleen nyt raskaana ollessani. Syön arkisin (ma-pe) mahdollisimman terveellisesti ja monipuolisesti ja vältän kokonaan rasvaisia&makeita herkkuja. Viikonloppuisin annan itselleni luvan herkutella vapaasti ilman huonoa omaatuntoa. Joskus herkkuja uppoaa kiitettävästi, joskus mieliteko ei edes iske. Tärkeintä tässä on itselleni ollut se, että syöminen pysyy näin paremmin normaalina ja vointi on huomattavasti parempi sekä fyysisesti että henkisesti. Puhumattakaan vauvan hyvinvoinnista.

Olen nyt raskausviikolla 33 ja paino on noussut 9 kiloa eli ihan normaalilukemissa mennään. Mielestäni vaakaa tärkeämpi mittari on kuitenkin oma olotila, toisillahan turvotus tuo keskimääräistä enemmän kiloja. Neuvolassa kannattaa myös jutella omasta suhteestaan painoon ja ruokaan, ehkä silloin turha ""lihomisesta"" syyllistäminen vähenee.

Jaksamista kaikille tuleville äideille ja pitäkää huolta itsestänne!

 

[***]

Laitanpa tänne jotain minäkin.Juuri tänään itsekseni tätä juttua ajattelin.Mulla on nyt neljäs raskaus menossa...olen onneni kukkuloilla, koska saan uuden pienen nyytin jota pidella ja haistella jajota ohjastaa elämään. Mutta, vaikka kyseessä on jo neljäs lapseni en nauti raskausajasta.En ole koskaan nauttinut.Ekaa odottaessa jattelin, että se johtuikaiken uutuudesta ja outoudesta, mutta sama toistui aina vaan... itselläni on myös takan erilaisia nurinkurisia suhtautumisia ruokaan ja omaan kehoon...lukioaikoina laihdutin rajusti ja pidin kirjaa syömisistäni tyyliin : aamu; vettä, lounas; omena, kotona; omena ja ananasta... hullua...pääsin siitä eroon... kun sitten laspia oli jo kolme ja tuli ero miehestä kuvioihin tuli mässäily..laitoin ipanat nukkuman illalla ja juoksin alakerrassa olevaan kauppaan 5 minuuttia ennen sulkemisaikaa voidakseni ostaa mahdollisimman paljon kaikkea hyvää..vedin ne naamaani telkkarin edessä ja menin oksentamaan...lopetin senkin ..päättäväisesti.. kaiken tämän keskellä on ollut kausia jolloin rääkkään kehoani mahdollisimman paljon...3 tunnin lenkkejä...aamu-ja iltalenkkejä... punttisalia, jumppaa..mitä vaan ja samalla tietysti vahditaan mitä syödään... no, otin itseäni niskasta kiinni ja opettelin oikeat ruokailutottumukset ja liikuntatottumukset ja selvitin sen todellisen enrgiatarpeeni ja pidin siitä huolen..monta vuotta meni hyvin ( lue:ajoittain ahdistuin syvästi, kun kuvittelin, etten tee tarpeeksi ja kohta olen ryhävalas)... Nyt neljäs vauveli kasvaa ja kehittyy hienosti masussa ja minua ahdistaa..en pidä siitä miltä näytän peilissä..mahani on kauhistus itselleni... ONNEKSI ahdistus ei ole kokoaikaista ja saattaa mennä useita päiviä,etten edes ajattele koko asiaa ja järki luistaa sen verran, että syön normaalisti..ja kun pieni myllertää masussa muistan kuitenkin aina mistä tässä on kyse...ihana pieni uusi ihminen kasvaa sisälläni ja se on minulle etuoikeus... odotan kuitenkin päivää kun saan kehoni takaisin itselleni ja vauva on vihdoinkin ulkona maailmassa... hyviä vointeja kaikille ja koetetaan unohtaa ne vaa´at ja peilit ja uusi koko housuissa..