Ettekö pelkää

että nuo koiranne joku päivä vielä raatelevat lepsenne? Vaikka kaikki omistajat vakuuttelevat ja vannovat, että "ei MEIDÄN koira koskaan mitään oo kellekään tehny", niin silti tapahtuu näitä kivoja, kun koira raatelee pikkuvauvan kasvot tai tappaa ulkoiluttajansa lenkillä.... Älkääkä väittäkö, että tuollaisissa tapauksissa koirat on aina huonosti koulutettuja ja vika omistajassa. Eräänkin kerran kuulin nimittäin koirafanaatikon pauhaavan, kuinka "mikään koira EI VOI olla luonnevikainen, vika AINA kouluttajassa" Pah pah ja vielä kerran pah :headwall: Kommentteja/puolustuksia!! -Kiittää-

 

ainahan voi jäädä myöskin bussin alle tai puu voi kaatua päälle tai salama iskeä tai naapurin koira hyökätä tai naapurin kissa tulla vaunuihin nukkumaan tai tai tai ja tai. Onhan näitä vaihtoehtoja ja tämä on elämää. Meillä pyritään opettamaan koirat ja kissa tulemaan toimeen lasten kanssa ja lapset eläinten kanssa, mutta koskaanhan ei voi tietää mitä huomenna tapahtuu. Ennaltaehkäistä voi, mutta mitä tahansa voi sattua, se on elämää

Anne

 

Mun äidillä on kaksi koiraa, enkä kyllä luota 100% siihen etteikö ne jotain tulevalle vaaville tekisi.. Tai siis en usko että ne nyt tuolta tulevat ja raatelevat ilman syytä, mutta ensim. kun pieni lapsi ei vielä tiedä miten eläimiä kosketellaan niin ne voivat ottaa liian kovaa kiinni ja koira voi hyvinkin purra...
mulle ei tulisi mieleenkään jättää pientä lasta samaan tilaan koiran kanssa kahdestaan, oli sitten kuinka luotettava koira tahansa...
Itse en koiria pelkää ja voin melkein mitä tahansa tehdä noille mun vanhempien koirille... (en siis tarkoita että repisin niitä hännästä)..
Mutta aina täytyy muistaa että koira on eläin!!!

 

meillä on kaks ja 'eivät varmasti tee mitään'! tottakai jokainen vastuullinen koiranomistaja tajuaa että koira on eläin joka vain muutaman sukupolven päästä sudesta.meillä on asioita joita koira saa tehdä lapselle( esim. ohimennessään nuolaista) ja asioita joita lapsi saa tehdä koiralle.ja on asioita joita koira antaa lapsen tehdä.mutta pitää muistaa se, että meillä esim. on toinen tosi vanha koira ja nukkuu aika sikeitä unia.eli sillon en päästä tyttöä lähelle, koska säikähtäen heräävä koira voi purra ketä vaan.ja silloin ihan syystä.
meidän koirilla on johtajuusasiat selvillä, ne väistää lasta ruokakupillaankin, vaikka pyrin siihen ettei tyttö pääse häiritsemään ja saavat syödä kiirehtimättä.
noita saa laittaa vaikka solmuun, ovat täysin lapasia mutta en silti koskaan jätä yksin koiran kanssa, koska tyttö on vielä pieni ja vaikka ovat pitkäpinnasia(korvista saa repiä, tosin minä kiellän) niin silti jossain on raja koirallakin.
asia on ihan simppeli kun asiasta ei tehdä ongelmaa ennen kuin se on sitä ja peruskoulutus on hanskassa.
täytyy sanoa että oon sitä mieltä että vika on 99 % aina hihnan toisessa päässä.ei tartte olla hieno tottelevaisuusvalio tms. kunhan perusasiat on kunnossa, nimenomaan se johtajuus.tosiaan aidosti luonnevikaisia koiria syntyy varmaan se yks miljoonasta-tyyliin.
meilläkään koirat ei osaa kun tavan käskyt arkipäivästä.ihan hyvin menee.

 

Hohhoijjaa

 

hih... vai taas koirakeskusteluja...?
meil kolme koiraa ja voisin melkeinpä 100% sanoo, et koirat ei tee lapsille- eikä lapset koirille mitään.
kaikki kauhistelee, et kuinkas nyt kun ne koirat on vielä jopa terrierejä...
kertaakaa ei oo kuitenkaa tarvinu "ojentaa" ketää vaikka muksut varsinkin pienempinä ottivat välillä kovastikin koirista mittaa... on vaan yritetty selittää muksuille et kuinka koirien kans ollaa ja kuinka niit kohdellaa ja kielletty heti jos siltä alkaa näyttää, kasvatuksen tulosta (kai/toivottavasti) niin muksuil kuin koirillakin. kaikki 5 kavereita keskenään...

 

Joop, Ossian yritti vissiin oikeesti herätellä kovaakin keskustelua, mutta ei tähän jaksa sanoa, kun että hoh, hoh ja

 

Noita koiria niin omia ku vieraittenki tuli koulutettua reilut 15 vuotta enkä kyllä kertaakaan ole törmännyt luonnevikaiseen koiraan, sitä vastoin erittäin moniin luonnevikaisiin koiran omistajiin.

Koira on eläin ja eläin on aina mahdollisesti myös arvaamaton, varsinkin seurassa missä ei ymmärretä sen eläimen käyttäytymistapoja. Koirakaan ei kykene loogiseen ajatteluun vaan toimii viettiensä, vaistojensa ja opittujen kokemusten perusteella kaikissa tilanteissa.

 

Tähän voisin vastata lyhyesti ja ytimekkäästi vaan että en pelkää.
Paljon enemmän pelkään kaikkia muita asioita nykypäivänä. :\|

 

\

Noita koiria niin omia ku vieraittenki tuli koulutettua reilut 15 vuotta enkä kyllä kertaakaan ole törmännyt luonnevikaiseen koiraan, sitä vastoin erittäin moniin luonnevikaisiin koiran omistajiin.


En ole kouluttanut koiria, mutta peesailen. Monesti vikaa etsitään väärästä päästä talutushihnaa..

 

Aina on se mahdollisuus että meidän koira puraisee tytyjä joskus..vielä se ei ole tapahtunut joten en pelkää

 

\

Joop, Ossian yritti vissiin oikeesti herätellä kovaakin keskustelua, mutta ei tähän jaksa sanoa, kun että hoh, hoh ja

Voi v****u että on oikeesti kamalaa, jos joku muu kun vakkarikävijät yrittää herättää keskustelua!! On muuten ihan tosi, että jos tuolla Mitäs nyt -palstalla esim. keskustellaan siitä, kuinka joku idiootti on lyönyt varpaansa pöydänjalkaan, niin se on HYVÄ keskustelu, mutta jos joku haluaa kommentteja asiasta, niin se alotus leimataan heti joksikin epätoivoiseksi yritykseksi. Kiitos!

 

En pelkää. Ollaan opetettu lapselle että kuinka koiraa käsitellään oikein. Nukkuvaa koiraa ei saa mennä sörkkimään, voi meinaan nappaista aikuistakin (tosin ei meidän koira koskaan...) jos säikähtää, eikä koira ole luonnevikainen tai 'kasvatusvammainen' vaan koira toimii niinkuin luonto sillähetkellä määrää.
Koiramme kestää kyllä peuhailuja mutta antaa kyllä selvän merkin kun haluaa olla rauhassa ja tyttö on sen myös tajunnut...

 

en pelkää, Meillä koira tietää paikkansa,mutta myös lapset tietää ettei koiraa voi kohdella miten tahansa.
Jos koiran mielestä lasten touhut rupee menemään liian hurjiks ja sitä rupee ottaa aivoon niin se huokasee syvään ja lähtee pois lasten luota ja menee yleensä sitten omaan nurkkaansa maate.

 

Ei kyllä ole tullut mieleenkään niin vahva sana kuin raatelu. Tyttö on muutenkin vielä sen verran pieni ettei yksin noiden koirien kanssa ole... Olen sitä mieltä (ja tytyllekin painotan) että koiran on myös saatava nukkua rauhassa,syödä rauhassa tms. Meidän koirat antaa kyllä ottaa esim luut pois tai ruuat,mutta musta niitä ei silloin kuulu "häiritä"...
Meni nyt vähän ohi asiasta.

 

Meillä koira ja pieni lapsi...
Vaikka koira kiltti onkin niin en täysin siihen luota, koira on aina koira, eikä siihen voi 100%luottaa...myöhäistä itkeä sitten kunjotain tapahtuu...keskenään koira ja lapsi ei koskaan ole. Ainakin portti välissä jollei itse ole ihan vieressä.

Molemmat kyllä tykkäävät toisistaan hirmuisesti..koira nuolee ja tyttö kikattaa
Terve varovaisuus kuitenkin mielestäni viisasta
=)

 

En pelkää. Pelisäännöt on selvät koirilla ja lapsilla. Lapset ovat kuitenkin koirien yläpuolella arvojärjestyksessä. Jokaisen vanhemman velvollisuus on myös opettaa lapsilleen kuinka koiria/muita lemmikkejä kohdellaan. Kuin myös koirille kuinka lasten kanssa toimitaan.

Koiran on saatava ruokailla ja nukkua rauhassa, vaikka meillä koirat antaisivatkin pienimmänkin lapsen viedä ruokakuppinsa ihan vapaasti.

Kyse on kuitenkin eläimistä ja lapsista, joten pienintä en keskenään tietenkään elukoitten kanssa jättäisi.

Meillä on kaksi koiraa, kissa ja kani, lapsia kolme (9v, 7v ja 1v6kk) kaikki toinen toisilleen tosi tärkeitä Enemmän pelkään kodin ulkopuolella tapahtuvia asioita, liikennettä ja sekopäitä ihmisiä esimerkiksi

 

Meillä Mimmi puolentoistavuoden ja koira 1 vuoden ovat kun paita ja peppu, iltavellit Mimmi syö pitäen päätä koiran rinnalla ja päikkärit nukutaan pihalla vaunuissa koiran vahtiessa vieressä. Muitten koirien kanssa arastelen kun ei niistä koskaan tiedä, oma koira on tottunut pennusta asti olemaan 'riepoteltavana' eikä piittaa siitä, tosin väliin mennään jos menee liian villiksi, koira kun on 50 kiloinen ja 70 säkäinen. Ja jos ei koiraa huvita leikkiä se menee omiin oloihinsa. Kaikki on koulutuksesta kiinni eikä lapsia saa jättää elukoiden kanssa yksin, se on päivänselvää varmaan kaikille....

 

Joo samaa mieltä, että tässä maailmassa on paljon muutakin pelättävää ja mun suurin murhe niistä ei nyt ole "mitä jos koirani raatelee joskus lapseni"..

 

\

En pelkää. Pelisäännöt on selvät koirilla ja lapsilla. Lapset ovat kuitenkin koirien yläpuolella arvojärjestyksessä. Jokaisen vanhemman velvollisuus on myös opettaa lapsilleen kuinka koiria/muita lemmikkejä kohdellaan. Kuin myös koirille kuinka lasten kanssa toimitaan.

Koiran on saatava ruokailla ja nukkua rauhassa, vaikka meillä koirat antaisivatkin pienimmänkin lapsen viedä ruokakuppinsa ihan vapaasti.

Kyse on kuitenkin eläimistä ja lapsista, joten pienintä en keskenään tietenkään elukoitten kanssa jättäisi.

Meillä on kaksi koiraa, kissa ja kani, lapsia kolme (9v, 7v ja 1v6kk) kaikki toinen toisilleen tosi tärkeitä Enemmän pelkään kodin ulkopuolella tapahtuvia asioita, liikennettä ja sekopäitä ihmisiä esimerkiksi

Toi lasten opettaminen käyttäytymään eläinten kanssa valitettavan usein unohdetaan kokonaan.
vaaditaan kyllä eläimiltä vaikka mitä, jopa sitä loogista ajattelukykyä, mutta lapset saa käyttäytyä miten vaan eläintä kohtaan.
Seurauksina valitettavan usein sitten näitä puremistapauksia.

Meillä on myös aina ollut selvät pelisäännöt myös meillä vierailevilla lapsilla, eli elämillä on ollut omat paikat ja niihin ei ole lapsilla asiaa, myöskään eläinten ruokiin ei ole asiaa koskea edes sillä konttaavalla ja hyvin on toiminu homma täällä.

 

Mielestäni on väärin puhua luottamuksesta koiraan. Terve koira käyttäytyy lajinsa omaisesti ja myös lapsen tulee osata kunnioittaa sitä ja kohdella koiraa sen mukaan. En siis voi jättää pientä lastani koirieni kanssa täysin kahden. Kyse ei ole siitä, ettenkö luottaisi vaan siitä, että lapsi ei osaa lukea koiran lähettämiä viestejä. Eikä tosin suurin osa aikuisistakaan!

Jos lapsi ahdistelee koiraa ja tämä puree peloissaan/ahdistuksissaan kun muuta tietä ei enää ole, on kyse siitä, että ei osaa lukea koiraansa.

Terve koira ei hyökkää milloinkaan näyttämättä ensin merkkejä siitä, että tilanne on käynyt sille sietämättömäksi (esim katse, nuoleskelu ym. hyvin pienet merkit) ja viimeistään tässä vaiheessa pitää aikuisen puuttua peliin. Asialla ei ole siis mitään tekemistä luottamuksen kanssa.

 

en pelkää. koulutan koirani ja lapseni niin hyvin että perustottelevaisuus on kunnossa ja näin saavutamme yhteiskuntakelpoisuuden.
harvoin vika on koirassa, mutta onhan ihmisissäkin mielisairautta, niin sitä on myös koirissakin.

 

Mä pekään nykyjään. Meillä oli 9 vuotias lansu. Lempeä ja rauhallinen. Luottamisestahan ei pitänyt puhua, mutta mä luotin siihen koiraan toisaankin 100%. Koira rakaksti lapsia ja käytännössä hakeutuikin aina niiden seuraan, kunnes yhtenä kertana täysin arvaamatta ja minkään näköistä merkkiä antamatta puraisi silloin 3 vuotiasta tytärtäni päästä joka käveli koiran ohi. Mun mielestä oli täysin käsittämätöntä miksi koira teki niin. nykyään suhtaudunkin todella varauksella koiriin, (vaikka olisikin lauhkea kuin lammas)ja kehotan lapsia pitämään sopivan välimatkan ettei vastaavaa pääsisi enää ikinä tapahtumaan. Kyllä se sen verran säikäytti.

 

\

Mä pekään nykyjään. Meillä oli 9 vuotias lansu. Lempeä ja rauhallinen. Luottamisestahan ei pitänyt puhua, mutta mä luotin siihen koiraan toisaankin 100%. Koira rakaksti lapsia ja käytännössä hakeutuikin aina niiden seuraan, kunnes yhtenä kertana täysin arvaamatta ja minkään näköistä merkkiä antamatta puraisi silloin 3 vuotiasta tytärtäni päästä joka käveli koiran ohi. Mun mielestä oli täysin käsittämätöntä miksi koira teki niin. nykyään suhtaudunkin todella varauksella koiriin, (vaikka olisikin lauhkea kuin lammas)ja kehotan lapsia pitämään sopivan välimatkan ettei vastaavaa pääsisi enää ikinä tapahtumaan. Kyllä se sen verran säikäytti.

koira tekee kivusta arvaamattomia juttuja.tuttavan koiralla oli vastaavaa ja syykin selvisi.sillä oli luupiikkejä.asia hoidettiin ja koira lopetti käytöksen ja on tänä päivänä kuin ennenkin,lauhkea lammas.koira piikitetään liian hepposin perustein monestikin.mutta ympäristön paineesta on 'pakko' viedä koira piikille.kukapa viittii kuunnellakaan sitä että 'hulluja kun tapattavat lapsensa koiralla joka on luonnevikainen' vaikka todellisuudessa ei sitä ole.
tätä en kohistanu sitte mitenkään just tuohon edelliseen kirjottajaan vaan noin esimerkkinä käytin käytöksen muuttumisesta.
koira on aina helppo syyllistää vaikka se toimii vaan vaistonsa varassa.

 

En pelkää. Enkä tosiaankaan aio opettaa lastani pelkäämään eläimiä. Minusta nykypäivänä on paljon suurempiakin pelon aiheita kuin kotona asustavat koirat tai eläimet yleensä, kotona tai ulkopuolella.
Meillä on kaksi kultaistanoutajaa ja en varmasti jätä koiria ja lapsia keskenään. Koirat voivat olla arvaamattomia, ja lapset saattavat saada päähänsä jotain jonka vuoksi koiran on puolustettava itseään. Tietysti ainahan on mahdollista että jotain sattuu vaikka kuinka kyttäisi, mutta ei mitenkään pysty varautumaan kaikkeen ja pelkäämään kaikkea mahdollista, menee ilo koko elämästä jos ei voi yhtään ottaa rennosti.