Että pystyykin jännittään näin paljon.

Usean vuoden kotona olon jälkeen, tänään aloitan opiskelut. Yön unisaldo on juhlavat 2 tuntia, kello soittaa vartin päästä ja väsymys on paha. Kaiken tämän päälle pitäisi vielä paniikkihäiriön vuoksi ottaa ennen lähtöä lääke, joka väsyttää lisää. Tuntuu muutenkin niin järjettömältä että olen monta tuntia vaan pyörinyt sängyssä saamatta unta. Mikä järki siinäkin on? Voi kun omistaisi tuon mieheni unenlahjat :(
 
Tiedän tuntemukset. Itse saan voimaa positiivisesta palautteesta/kokemuksista. Vuosien mittaan on menemiset helpottuneet paljon vaikka aikamoista "Jaakobinpainia" se oli joskus.
Pidän peukkuja sinulle!
Tiedän ettei kotiin jääminenkään tunnu sen paremmalta, vaikka se joskus on ollut ratkaisuni...
 
Puoli tuntia etuajassa, nyt odottelemassa luentosalin edessä ja sydän hakkaa tuhatta. Ei taas tiedä mitenpäin olisi :/ onneksi tiedän että ajan kanssa tämäkin tunne helpottaa mutta nyt tekee mieli juosta karkuun ja kovaa!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rähinä-Reetta;29018303:
Oletko koskaan kokeillut hengittää rauhallisesti ja syvään ja laskea samalla mielessäsi takaperin kymmenestä alaspäin? Toimii mulla joskus. :D
Tsemppejä!!
Olinkin unohtanut jo ton neuvon, kiitos. Aikanaan lääkäriltä sain noita hengitystekniikka ohjeita ja kyllähän ne vähän auttaa. Nyt on ensimmäinen tauko ja olot alkaa helpottaan :) Kun vaan vielä tämän haukottelun ja väsymyksen selätän
niin kiva olis.
 
yökukkuja
Mä en nukkunut viime yönä tuonkaan vertaa, ei vain taas uni tullut. Liekö pian täysikuu, se valvottaa aina. Kyllä sitä huilaantuu pötkötellenkin, ainakin enemmän kuin juhlien valvoen. Ihan hyvin pärjään päivän ja huomisen, vaikka saattaa mennä ensi yökin valvoen. Kokemuksesta tiedän. Onneksi olen muutenkin vähäuninen, 4-6 tuntia hyvää unta riittää. Siksipä ei vauvoistakaan koskaan ongelmia ja hyviä nukkujia mielestäni kaikki olleet.
 

Yhteistyössä