P
pässi narussa
Vieras
Se tapahtui taas... Se teki sen taas... Vaikka se lupasi, niin taas... Ja taas minä valvon yöni sen pas**n takia...
Minä pysyin vierellä kun mies murtui, joi ja joi ja joi... Minä jaksoin lohduttaa ja tsempata kun mies pelkäsi menettävänsä tyttärensä tapaamisoikeudet. Minä olin olkapäänä kun mies itki kännisenä paskaa elämäänsä... Minä annoin itsestäni kaiken, enemmänkin... Itse masentunut ja ahdistunut ihminen yritin tukea toista yhtä heikoilla olevaa.
Mies teki katoamistemppujaan, millon hirtti ryyppy päälle, millon ei muuten vaan "jaksanut" ilmoitella itsestään...
Jopa silloin kun mies viimein hakeutui hoitoon se teki sen kadoten. Pelkäsin jo hänen juoneen itsensä hengiltä kun hiljaisuutta kesti pitkään. Viimein suvaitsi ilmoittaa aloittaneensa katkaisuhoidon. Ja mitä minä tein... Minä olin taas vieressä ja autoin parhaani mukaan huonoista hetkistä ja pohja kosketuksista.
Autoin siivoamaan miehen asunnon joka oli kuin pahimmasta sillä siisti- ohjelmasta... Etsin miehen lemmikkikoiralle uuden kodin ja hoidin asiat kun miehellä ei ollut voimia keskittyä niihin asioihin.
Kun viina ei enää kuulunut arkeen luulin asioiden muuttuvan mutta miksipä se mitään muutti. Puhelimeen ei edelleen vastattu, kun oli kaupungilla "omaa aikaa" viettämässä, saattoi kuusikin tuntia kiertää kauppoja ja istua kahvilla. Ja "unohtaa" vain ilmottaa.
Ja nyt, kun taas mennyt aikaa hyvin, puhelimeen on vastattu ja ollaan rakastettu ja suunniteltu tulevaa. Itketty itkut yhdessä ja tuettu toinen toistamme. Nyt se tekee sen taas...
Kolmas päivä etten ole kuullut mitään miehestä. Ei vastaa puhelimeen, ei viesteihin, ei avaa ovea, lie kotonaankaan...
Pyysin ettei enää koskaan katoa, lupasi. Tässä se nähtiin taas...
Miten voin olla näin tyhmä ja itkeä taas öitäni sen perään... Ja tiedän JOS puhelin soi niin menen jos tarvitaan. Että olen tyhmä...
Minä pysyin vierellä kun mies murtui, joi ja joi ja joi... Minä jaksoin lohduttaa ja tsempata kun mies pelkäsi menettävänsä tyttärensä tapaamisoikeudet. Minä olin olkapäänä kun mies itki kännisenä paskaa elämäänsä... Minä annoin itsestäni kaiken, enemmänkin... Itse masentunut ja ahdistunut ihminen yritin tukea toista yhtä heikoilla olevaa.
Mies teki katoamistemppujaan, millon hirtti ryyppy päälle, millon ei muuten vaan "jaksanut" ilmoitella itsestään...
Jopa silloin kun mies viimein hakeutui hoitoon se teki sen kadoten. Pelkäsin jo hänen juoneen itsensä hengiltä kun hiljaisuutta kesti pitkään. Viimein suvaitsi ilmoittaa aloittaneensa katkaisuhoidon. Ja mitä minä tein... Minä olin taas vieressä ja autoin parhaani mukaan huonoista hetkistä ja pohja kosketuksista.
Autoin siivoamaan miehen asunnon joka oli kuin pahimmasta sillä siisti- ohjelmasta... Etsin miehen lemmikkikoiralle uuden kodin ja hoidin asiat kun miehellä ei ollut voimia keskittyä niihin asioihin.
Kun viina ei enää kuulunut arkeen luulin asioiden muuttuvan mutta miksipä se mitään muutti. Puhelimeen ei edelleen vastattu, kun oli kaupungilla "omaa aikaa" viettämässä, saattoi kuusikin tuntia kiertää kauppoja ja istua kahvilla. Ja "unohtaa" vain ilmottaa.
Ja nyt, kun taas mennyt aikaa hyvin, puhelimeen on vastattu ja ollaan rakastettu ja suunniteltu tulevaa. Itketty itkut yhdessä ja tuettu toinen toistamme. Nyt se tekee sen taas...
Kolmas päivä etten ole kuullut mitään miehestä. Ei vastaa puhelimeen, ei viesteihin, ei avaa ovea, lie kotonaankaan...
Pyysin ettei enää koskaan katoa, lupasi. Tässä se nähtiin taas...
Miten voin olla näin tyhmä ja itkeä taas öitäni sen perään... Ja tiedän JOS puhelin soi niin menen jos tarvitaan. Että olen tyhmä...