Että voi olla ihminen poikki!

[Dynamiitti]

Päivät on yhtä taistelua tuon koululaisuhmiksen kanssa. |O Kaikkeen mitä pikkuveljensä sanoo tai tekee pitää karjua periaatteesta vastaan "eikä oo", "et sää sitä osaa" jne. |O :snotty: Hirveä häsläys koko ajan käynnissä ja se äänenvolyymi kaakossa tietenkin. Välillä ottaa hermoon lähteä minnekään puistoonkin kun tietää että poika hermostuu vähän väliä kaikesta ja ilmaisee sen tosi äänekkäästi. :/ Pikkuveljen suhteen melkein mistä vaan pitää vääntää hirveä tappelu. Semmoista härnäämistä ja ärsyttämistä ja jos huomautan asiasta niin karjutaan täyttä kurkkua takas. Kun en viiti kuiteskaan alkaa julkisella paikalla itsekään karjumaan pahemmin niin kihahtelee kyl vähän sisuksissa. :kieh:

Tän pallomahan kanssa raahautuminen alkaa olemaan muutenkin tuskallista niin tuntuu väsyttävän entisestään nuo puistoreissut kun tietää mitä ne aina on.

Onneksi ilahduttaa lukea open kirjoituksia reissuvihkoon että poika on tosi huolellinen ja hyväkäytöksinen koulussa. Ilmeisimmin kotona vain alkaa tuo venkuroiminen ja huomionhaku. Auta armias niitä aikoja vauvan synnyttyä. Noh, kaikkeen melkeinpä voi sanoa jo tottuneensa. Lehmän hermot senkus kehittyy.

Pakko oli avautua vaihteeksi. :ashamed: Ihanaa tämä hiljaisuus ja kahvihetki!

 

[Tallu -]

Se on sitä koulun mukanaan tuomaa stressiä, joka purkautuu kiukutteluna ja muuna ikävänä käytöksenä. Helpottaa, kunhan tottuu uuteen elämänrytmiin :hug:

 

[Dynamiitti]

Onneksi koulun jälkeen on usein niitä parhaita hetkiä kun yhdessä puuhaillaan jotain pöydän ääressä. Piirrellään tai maalaillaan. Siitä poika selkeästi nauttii ja itselläkin tosi hyvä mieli. Ja tänään poika oli ihan innoissaan kun opetteli ompelemaan ompelukoneella. Se oli pojan mielestä kuin autolla ajamista. Tein kaikkia "ratoja" joita poika sit huristeli läpi.

Mutta siis poika on sen luontoinen ettei oikein osaa itse keksiä tekemistä vaan miun pitäs koko ajan olla kehittämässä aktiviteettia. Välillä kun ei kertakaikkiaan repeä yksinhuoltajana kaikkeen niin sit alkaa se uhoaminen. :/ Kaikkeni koitan kuitenkin tehdä jotta poika saisi huomiota ja virikettä, mutta joskus iskee se riittämättömyyskin. Jotain kodin ulkopuolista harrastusta tosissaan olen pojalle miettinyt kun tuntuu että tarvii selkeästi jotain muutakin vastapainoa koululle ja minä en pysty tarjoamaan kaikkea.