Että noi on hauska pari, lapseni ja ystävänsä.

[nörde]

Oma lapseni on tiedollisesti pikkuvanha, sellainen hajamielinen professori. Sosiaalisesti kuitenkin on sellaisia jännityksen paikkoja, menee helposti lukkoon, jännittää ja sulkeutuu. Hänen ystävänsä taas on sosiaalisesti pikkuvanha, äärimmäisen kohtelias ja korrekti, hyvätapainen ja empaattinen, vaikka tiedollisesti omien sanojensa mukaan "tosi hönö". Leikkivät päivittäin yhdessä, luulen että kumpikin oppii toisiltaa jotain arvokasta Ala-astelaisista siis kyse.

Eilen kuuntelin, kuinka tämä ystävä selitti minun omalle lapselleni sitä, kuinka ystäville voi aina kertoa mikä mieltä painaa, eikä ystävät suutu, koska sellaista on ystävyys. Sellaisia asioita, joita mekin ollaan lapsen kanssa käyty paljon läpi, mutta luulen että ne menee paljon paremmin perille kun kuulee ne omalta ystävältään, eikä äidiltä Mun lapselle on niin vaikea puhua tunteista, ja osoittaminenkin on välillä vaikeaa, ihana nähdä kuinka ne ystävänsä kanssa jotenkin käyvät niin hyvin yksiin

Ja hassua muutenkin, kun tuo yksi meidän lapsista on niin tuollainen erilainen, kaksi muuta on paljon välittömämpiä, uskaltavat kertoa ja tuntea niin että mäet raikaa. Tämä yksi on sellainen hitaampi, avautuu hitaasti, sulkee asioita sisälleen, ottaa omaa tilaansa. Samanlainen kuin minä pienenä. Mutta hyvä siitä kasvaa, uskon ainakin