Etooko teitä edelleen jotkut asiat, jotka alkoivat raskausaikana oksettaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Kaiutin
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Kaiutin

Aktiivinen jäsen
20.12.2009
3 240
1
36
Mä olen ihmetellyt, että ekassa raskaudessa aloin todella inhota silloista hajuvettäni, ja sen käyttö oli pakko lopettaa. Nykyäänkin (13 vuotta tästä raskaudesta!) jos haistan vaikka kaupungilla sen hajuveden, tulee kuvotus ja sen pahoinvoinnin muisto vhvana mieleen.

Toisessa raskaudessani en pystynyt paistamaan jauhelihaa. Sika-nauta oli pahinta. Mies paistoikin sitten kaikki lihat silloin. Synnytyksen jälkeen kuvotus paistuvaa raakaa lihanhajua kohtaan vain jatkui, ja opettelin (kokit, älkää kritisoiko, tiedän...) maustamaan lihan jo raakana, jotta paistuessa tulee mausteinen haju.

Edelleenkin raa´an, paistuvan jauhelihan haju tekee pahaa, ja tästä raskaudesta, jolloin kaikki alkoi, on pian 8 vuotta.

Onko muilla vastaavia, "päälle jääneitä kuvotuksia" ?:D
 
Sianliha on mullakin jäänyt ällötyslistalle. Kaksosia odottaessa, en voinut edes syödä, kun se maku oli jotenkin ihan kamalan lantamainen. Nykyään sentään voin jo syödä ja valmsitaa, muta kyllä meillä silti nautaa suositaan.

Ennen ensimmäistä raskautta, musta oli ihan helppo juttu poistaa koirasta punkit paljain sormin kiepsauttamalla. Raskausaikana alkoi punkit ällöttää ja sain melkein hysteerisen kohtauksen, jos koiralla oli punkki :ashamed: Nyt olen taas siedättynyt (nuorimmat lapset 3v) ja pystyn punkkipihdeillä irrottamaan punkit, mutta ällöttävät edelleen ihan eritavalla kuin ennen raskauksia.
 
esikoista odottaessa ei ollut muuten pahoinvointia mutta timjamin tuoksu aivan yhtäkkiä puolessa välissä raskautta alko ällöttämään ja edelleen, vaikka lapsi on jo 8,5 vuotta, timjamin tuoksu aiheuttaa tietynlaisen ikävän ällötyksen. Jännää että näin kauan pysyy muistissa tuo ällötys, liekö jää loppuelämäksi?
 
Kyllä, moni juttu on jääny ällöttämään ainakin joksikin aikaa.
Esim. esikoista oottaessa söin pahoinvoinnin kourissa vihreitä omenoita, en halunnu 5 vuoteen syödä omenaa. Jauhelihan haju on jääny kestoällötykseksi. Ja kuopuksen raskauden aikana meillä oli jotain Palmoliven antiseptistä tms. käsisaippuaa, ja siitä lähtien sen pullon näkeminenkin on tehny huonon olon.
 
En siis olekaan mikään friikki (tässä asiassa) ! Lohdullista. Luulin, että raskausajan etomiset ovat puhtaasti hormoniperäisiä, ja raskaushormonien poistuttua verestä myös etominen loppuu.

Mekanismin täytyy olla jotenkin sellainen, että hajumuisti + tunne etomisesta jäävät, vaikka hormonit ovat tasoittuneet.
 
Kahvin haju ei okseta enää kuten raskaana teki, mutta Meiran tehtaan ympärillä leijaileva pohjaanpalaneen kahvin lemu etoo vieläkin, kuten silloinkin. Onneksi ei enää tarvitse mennä päivittäin siitä ohi, kun asutaan eri suunnassa.
 
Mä tykkäsin ennen raskautta kovasti inkivääristä, mutta pahoinvointiaikana sen hajukin sai oksennusreaktion aikaan. Lapsi melkein puolitoistavuotias enkä vieläkään pysty syömään inkivääriä.
 
Joo no ainakin yks majoneesi, en voi ees sitä purkkia katsoa kun alkaa etomaan. Ja yks biisi, jota esikoinen kuunteli ahkeraan kun aloin kuopusta oottaa, sen jotenkin yhdistän vieläkin siihen etomisoloon.
 
kaurapuuro oli harvoja asioita mikä alku raskudessai pysyi sisällä ja söin sitä ilmeisesti niin paljon että se alkoi etomaan. Nyt 2v raskaudessa kaurapuuro oksettaa edelleen.
 
AP, et ole ainoa.

nyt on kulunut 4 vuotta siitä kun söin Kantolan suolakeksejä, enkä pysty niitä syömään, enkä mitään mausteita mitä kyseisissä kekseissä oli. Pakkauksen näkeminen tuo kuvottavan olon.

Kuljin raskaana ollessani Kotipizzan ohi töihin ja haju kuvotti. Minua kuvottaa edelleen Kotipizza ja kerran autossa kun kuljetin kaverille sen pitsaa laatikossaan, jouduin laittamaan sen peräkonttiin.

PAHIN on kuitenkin tämä: minusta otettiin pahimmalla pahoinvointiviikolla (siis 4 vuotta sitten) valokuva pihavaraston portailla.
Kun käyn tuolla mökin varastolla, varsinkin siihen samaan vuodenaikaan, minulla kuvottaa jonkin verran vieläkin se PAIKKA ja se KUVA.
 
Lisään vielä sellaisen, että minulla pahin kuvotus oli esikoisesta syyskuussa. Kuulostaa ihan hassulta, mutta kun nyt kun syyskuu taas pyörähti käyntiin, niin etova olo palasi kun näin kalenterissa sanan "SYYSKUU".
 
Mä olen huomannu että vanhemmuudessa tulee paljon tällaisia tunnemuistoreaktioita, ei vain pahoinvointi.

Kun mun lapsi siirtyi päiväkodissa 4-vuotiaiden ryhmään, niin eräänä aamuna huomasin siellä kaksi lasta, joilla oli hiustyylin vuoksi sellaiset "pulisonget". No, minullakin oli sellaiset 4-vuotiaana ja olin kerran kipeänä kuvassa, jossa mulla oli sellaiset (siis että sivutukka ei yletä tai pysy korvan takana). Mulle tuli heti tuona aamuna noista lapsista sellainen "negatiivinen fiilis", vaikka toki pystyn sen hillitsemään etten lapsille sitä ilmaissut. :)

Kerran lapsena pyysin isältäni että käytäiskö "kitskalla" (käytin sanaa ekan kerran). Isä tulistui heti ja sanoi, että "ei tuota sanaa saa sitten käyttää enää". Isäni sisko oli kaatunut mopo-onnettomuudessa yhden kioskin lähellä ja ensihoitajat oli jotenkin tylysti soittaneet isälleni ja sanoneet että "se löyty tosta kitskalta" (isän mielestä siis huonoa kieltä).
 
Helpottavaa kuulla, että tätä on muillakin. Luulin myös olevani ainut.

Pilaantunut ruoka saa minut yökkimään ihan kaksinkerroin. Kahvi (ei juoma, vaan ne jauhetut pavut) aiheuttaa vähän lievemmän reaktion, mutta sen verran pahan, että en pysty kahvia keittämään.
 
Mulla oli aikoinaan raskaana ollessa yhtä Benettonin hajuvettä, sen raskauden jälkeen en sitä enää voinut sietää. sit autossa oli yks tietty wunderbaum-hajukuusi, se oli aluksi aivan ihana mutta sittemmin sekin muuttui niin, että en vonut enää sietää sitä hajua :x Vuosia kulunut jo yli 20 ja edelleen ne hajut etoo.
 
Kaksosia odottaessani en voinut sietää marinoituja broilerinkoipia. Edelleenkään en syö niitä, ellei ole kohteliaisuussyistä pakko. Kaksoset täyttivät jo 16 vuotta.
 

Yhteistyössä