Eskarilaisen vinkeet

Hei!

Ajattelin ihan kysäistä että onko muut havainneet samanlaista vai olenko niinn tiukkis etten hyväksy tälläistä. Sukulaispoika on eskarissa ja joskus haen sen koulusta. Mutta silloin se alkaa aina juonittelemaan että miksi se ei tullu hakemaan jne.. Koko ajn sanoo vastaan ja vaikka pyytää anteeksi niin seuraavalla kerralla sama juttu. En jaksa tällaistä ja mun mielestä ei 6-vuotiaan pojan pidä määrätä sitä, että kuka hakee ja muutenkin siitä että menot menis hänen mukaansa. esim. jos sanotaan että nyt lähdetään niin eiköhän siitäkin pidä juonitella ja se saa loppujen liopuksi periksi ja eikä lähdetäkään. poika tietää että olen paljon tiukempi ja enkä anna periksi kuin mummo ja pappa joten eihän se minusta voi tykätäkkään. mutta mulla on periaate se etten lähde siihen mukaan että joutuisin ostamaan kaiken mitä poika haluaa.
antakaa vinkkejä ja kommetoikaa olenko tiukkapipo

 

Kuulostaa tutulta. Meidän poika käyttää näitä "vinkeitä" myös kotona. Poika yrittää määrätä aina mitä tehdään, mitä syödään ja kuka leikkii nyt hänen kanssaan. Minä olen ajatellut vaan että se on nyt sitä kasvamista, aikuiseksi opettelua. Meillä on kuitenkin aika tiukat säännöt miten missäkin tilanteessa toimitaan ja kyllä lapsetkin sen tietää, mutta ainahan saa yrittää..

 

Joo, näin myös meillä.Poika on eskarilainen kanssa.. Yrittää pomottaa ja määrätä, monelta hänet haetaan tarhasta yms mutta onneksi järki puheella pärjää jo tuon ikäisen kanssa melko pitkälle ja jos järki ei auta niin sit vaan totean että "nyt tehdään näin koska minä sanon niin ja minä olen aikuinen" tai jotain vastaavaa ja kyllä se yleensä siinä vaiheessa antaa periksi.. Mutta toisaalta annan pojankin joskus valita että esim mennäänkö kauppaan ennen vai jälkeen kirjastossa käynnin. Tälläiset pienet valinnat antaa ainakin meillä tosi hyvänmielen poitsulle,kun on saanut jotain vaikuttaa vaikkei niin paljoakaan kun kummassakin käydään kuitenkin.