ESKARILAISEN JÄNNITYS

Meillä 6v. poika joka on eskarissa. On ollut samassa paikassa päiväkodissa jo 2v asti, eli paikka on erittäin tuttu. Nyt kuitenkin eskarivuoden aikana on tullut lapsen jännitys voimakkaasti, mitä ei ennen ole ollut.

Eli poika jännittää eskariin menoa, varsinkin viikonlopun jälkeen ja sairaspäivien jälkeen. Pojalle ei maistu oikein aamupala kun jännittää niin ja osaa sanoakin et häntä jännittää.

Välillä jännitys ilmeisesti laukeaa eskaripäivän aikana, mutta välillä poika oksentaa päiväkotii´n päästyämme. TOSI KURJAA :'(

Poika on keksinyt että hän yrittää heittää jännityksen pois, jos sellainen tulee ja olemme keskustelleet kotona että on ihan normaalia joskus jännittää, mutta se ei haittaa. Kuitenkin tekee tosi pahaa nähdä kun toinen jännittää tosi paljon ja tuntuu ahdistuneelta. Eskarin hoitajien mukaan ei ole mitään syytä jännittää siellä, koska asiat hyvin siellä.

Onko kellään vastaavia kokemuksia ja neuvoja lapsen jännityksen lievittämiseen.?
Ollaan yritetty kertoa tarkkaa mitä eskarissa on päivän aikana ja ettei ole syytä jännittää, mut ei auta aina. Molemmat ollaan oltu kovia jännittäjiä myös. :'( :'(

 

Voisitko kuvailla millaisessa eskarissa lapsi on? Eskarit nimittäin eroavat menetelmissään ja tavoitteissaan tooooosi hurjasti toisistaan, joten vaikea kommentoida kun ei tiedä millaisessa eskarissa lapsesi on...

Onko eskarissa kohtuuttomia tavoitteita, kokeeko lapsi paineita oppia esim. lukemaan? Onko eskari tunnit järjestetty miten; onko pulpettimaiset pöydät, onko opetus "koulumaisesti"oppitunneittain?

Oma lapsi eskarissa, jossa ei opetella lukemaan tai laskemaan vaan harjoitellaan VALMIUKSIA oppia, jolloin mielestäni lapsella säilyy vielä päiväkotimaisuus niin vahvasti, etten voisi kuvitella, että rupeaisi erityisesti eskaria jännittämään.....

Mutta koska en tiedä ko. eskarista vielä mitään, en senkummemmin kommentoi sitä.

Mutta jännityksiä on niin hankala aina edes jäljittää; itse olen välillä kärsinyt jännittämisestä ja se tapahtui niin kummallisissa tilanteissa, joista oli vaikeeta eritellä mistä johtui. Mutta ehkä lapsesi jännitys johtuu vaikka sellaisesta, että on käsittänyt, että kohta tarhaelämä päättyy ja alkaa koulu, jolloin hänestä "pitäisi tulla" ns. iso?

 

Minunkin tyttö esikoulussa ja ollut samassa päiväkodissa myös 5-vuotiaana, jopa samassa ryhmässä. Ja nyt tullut tosi kova vastustus esikouluun menosta, olen miettinyt ja jutellut päiväkodissa asiasta, mutta siellä ei kyllä mitään ole huomattu. Lapseni selvästi jännittää sinne menoa lomien ja viikonloppujen jälkeen ja erityisesti myös silloin, jos edellisenä päivänä ei ole löytynyt leikkikaveria. Lapsille se on iso asiaa. Olen jotenkin myös lapseni puheista ymmärtänyt, että se lukemaan oppimisen yms.taitojen oppiminen taito on jokin kilpailun aihe, lasten keskuudessa siellä, vaikka hoitajat sanoo, ettei se totta. Mutta kyllähän se niin on että,itsekkin ENTISENÄ hoitajana voin sanoa,että ei kaikkea huomata tai aina välitetä huomata. Tämä ikä selvästi jotenkin vaikea lapselleni, kun tuntuu että pitäisi jo olla iso ja on kuitenkin pieni. Minä pidän lastani vielä pienenä, vaikka hän ei sitä haluaisi olla, mutta suorituspaineita on lapsillakin kun myös me aikuiset niitä asetamme koko yhteiskunnan taholta.

 

Meidänkin poika alkoi ennen eskarin alkua jännittää ihan tuttuja juttuja esim. kaverin synttäreille menoa tai alkoi itkemään ja halusi lähteä pois tuttujen juhlista .
Eskarissa jännitti myös pitkään kaikkia uusia tilanteita .
5-vuotiaana oli aivan reipas eli oisko jotenkin ikään liittyvä juttu .
On luonteeltaan semmonen että kaiken pitäisi sujua heti ja kaik osata ja sitten jännittää että osaako .Meni kyllä ohi melkein kokonaan sitten eskarin edetessä .