Heipä hei kaikille. Oon täällä kirjotellut 2017 marraskuusta viime huhtikuuhun, jolloin päätin että pakko pitää taukoa palstalta. Tää vei mut niin mukanaan ja yritys täytti muutenkin koko mielen. Kesän pidin taukoa ja nyt oon syyskuusta lähtien lueskellut teidän kuulumisia säännöllisen epäsäännöllisesti.
Meillä on siis yritys alkanut 10/17 ja jatkuu edelleen. Yk on jotain 13-15 en oo enää laskenut. Kaikkemme ollaan tehty ja huomenna mennään lääkäriin, lapsettomuushoitojen ensikäynnille. Mulla on tosi ristiriitaiset fiilikset.. Oon niiiiiiin surullinen, ja pettynyt, ja ahdistunut. Ja peloissani siitä, että tutkimuksissa selviää jotain mille ei mahda mitään. Toisaalta taas toiveet on tosi korkealla ja ajattelen, että nyt kun ite ollaan tehty mitä voidaan niin saadaan apua. Ja se apu alkaa jo huomenna. Eihän sitä tiedä kuinka rytinällä asiat alkaa etenemään. Ei nimittäin aavistustakaan mitä ensikäynnillä tehdään..? Että onko vaan pelkkää juttelua ja tulevaisuuden suunnittelua.. No, askel eteenpäin se ainakin on.
En oikeestaan tiedä, miksi mulle tuli näin vahva halu kirjottaa tänne tästä. Ehkä siksi, kun en halua kertoa kenellekään asiasta irl. Mies tukee 100% ja huolehtii, mutta onhan tää hänenkin suru. <3