Hei kaikille. Uutena täällä kirjoittelen. Aika pitkään oon käynyt lukemassa viestejä, mutta en ole aiemmin kommentoinut. Nyt on vaan olo niin huono, että pakko päästä johonkin purkamaan, mutta ensin hieman taustaa. Olen itse 32-vuotias ja mies on muutaman vuoden nuorempi. Jätettiin juhannuksen aikoihin ehkäisy pois ja nyt taitaa olla menossa yk5. Mulla on pitkä ja ajoittain epäsäännöllinen kierto, mutta yleensä noin 32-35 päivää.
En ikinä osannut kuvitella, että kokisin tän näin henkisesti raskaana. En edes koe olevani vauvakuumeinen (tosin ehkä hieman raskauskuumeinen jos niin voi sanoa) ja silti odotan ja petyn ihan suunnattomasti joka kierrossa. Meillä oli muutaman vuoden käytössä kuparikierukka ja sen aikana aloin tuntemaan ovulaation. Kierukan poiston jälkeenkin olen tunnistanut joka kierrossa ovulaation ovulaatiokivuista. Tässä kuussa kipuja ei kuitenkaan tullut siihen aikaan kun olisi pitänyt, eli noin 1,5 viikkoa sitten. Pari finniä sen sijaan ilmestyi jo noin viikko sitten. Normaalisti finnejä tulee ovulaation jälkeen. Noin kolme päivää sitten mulla alkoi oudot vähän kuukautiskipuja muistuttavat säryt alavatsassa. Tätä esiintyi lähinnä iltaisin ja rupesin tietysti jo toivoon, että ovulaatio tapahtuikin vaikka en sitä tuntenut ja nää kivut olisi ollut raskauteen liittyviä. No tänään sitten aamulla heräsinkin ihan selkeisiin ovulaatiokipuihin. Toispuoleista, liikkuminen sattuu ja vatsakin turvonnut niin kuin normaalisti ovulaation aikaan. Eli todennäköisesti ovuloin nyt. Valitettavasti vaan meillä ei oo ollut seksiä nyt viikkoon ja mies tulee kotiin vasta huomenna illalla.
Oon ihan älyttömän pettynyt, että ei nyt sit edes hyödynnetty tätä kiertoa joka taitaa venyä noin 44 päivää pitkäksi. Vähän vielä uskon, että voisinkin olla raskaana, mutta isompi osa musta on varma, että nyt on ovulaatio ja parin viikon päästä joudun siirtymään uuteen kiertoon. En halua miehelle kauheasti puhua näistä tunteista, koska en halua aiheuttaa hänelle paineita asian suhteen. Mies halusi ottaa tän asian rennosti. Valitettavasti multa se ei vaan taida onnistua.
Huh, kylläpäs kuulostan masentavalta
Tänään vaan on ollut vähän huonompi päivä, mutta eiköhän nää mielialat tästä taas kohene. Eihän meillä ole yritystäkään kuitenkaan kauheen montaa kiertoa takana.
Kuten sanoin, oon jonkin aikaa täällä käynyt lukemassa ja täytyy kyllä sanoa, että tää palsta on täynnä uskomattoman vahvoja ja myötätuntoisia naisia ja kauheesti toivon, että kaikki saatais se oma vauva. Plussaonnea kaikille