Oon yrittänyt miettiä, että miten voisin rohkaista teitä, jotka pohditte hoitoihin haukeutumista. Viimeiseen asti minäkin toivoin sitä luomuihmettä ja sitten sitä toivoi sen jälkeenkin, kun oltiin lääkärillä käyty. Vielä kun oli kuullut näistä, joilla oli tärpännyt sen jälkeen, kun lähete oli saatu ja stressi helpottanut, toivoi että meillekin kävisi niin. Mulle henkisesti kaikista raskainta aikaa oli se viime vuoden loppu.
Meillä oli ihan selvää, että me haetaan apuja, enkä muista, että oltaisko me koskaan varsinaisesti siitä keskusteltu, että ollaanko me valmiita lapsettomuushoitoihin. Se taisi olla sen jonkun mun kiukkuitku-purkauksen jälkeen, kun mies sanoi, että varaa se aika lääkäriin. Tässä joku aika sitten sanoin sitä miehelle, että entä jos me oltais vaan tyydytty siihen, että jos lapsia ei luonnollisesti tule, niin sitten ollaan kaksin, niin mies sanoi, että se on tienny sen aina ettei musta olis siihen.
Mun on ollu paljon helpompi olla sen jälkeen, kun päästiin hoitoihin, koska ne viimeset kuukaudet ennen hoitoja oli henkisesti tosi kuluttavia.
Yritä ottaa asia puheeksi sun miehen kanssa huupelson, sehän voi vaivata häntä myös, mutta jos hänkään ei ole uskaltanut ottaa asiaa puheeksi?
Toivottavasti nyt kanssa pääset lääkäriin hipeltäjä89! Mikä vaihe kiertoa sulla saattaisi olla silloin, kun menet gynelle?
Täällä vasta pp6 meneillään. Vähän mietin, että jos vaan uskallan, niin tekisin testin jo pääsiäismaanantaina, silloin olis pp12. Mitään oireita ei ole vielä suuntaan eikä toiseen, ainakaan sellaisia selviä.