tjena bönar!
Onpas tänne tullut paaaaaaaljon tekstiä. Kaikille plussanneille isot onnittelu :hug: , uusille tervetuloa :flower: ja paljon rutistuksia tädin yllättämille.
miracle: ihanaa, että kaikki on kunnossa! Kokemasi surun ja menetyksen jälkeen varmasti tajuaa oikein kunnolla miten iso ja ihana asia tuo on
Kesän aikana tässä on tajunnut olevansa enemmän tai vähemmän sen faktan edessä, ettei ole olemassa mitään 100% varmaa lupausta siitä, että tämä onnistuisi ja kaikki menisi hyvin. Välillä se on saanut epätoivoiseksi, katkeraksi ja erittäin surulliseksi sekä päähän "haluan uudelleen raskaaksi asap"-ajatuksia. Tällä hetkellä tuo fakta saa lähinnä nöyräksi. Stressaaminen tuskin ainakin auttaa tätä asiaa, joten tikuttelusta huolimatta mieli on kääntynyt jonkinlaisen tjottailun puolelle -siksi niin pitkä hiljaiselo täältäkin. En edes usko tässä kierrossa tärpänneen, vaikka se periaatteessa voisikin olla mahdollista (peittojen heiluttelua ovisplussaa edeltävänä iltana kun siipan piti lähteä toiselle paikkakunnalle)? Su/ma sen viimeistään näkee..hassua, mutta ei yhtään edes jännitä -ainakaan vielä.
Olen miettinyt myös sitä mahdollisuutta, mitä jos tätä ei onnistukaan aikoihin tai emme saakaan lasta ollenkaan. Elämässäni on paljon hyviä asioita, joista saan olla iloinen, kiitollinen ja onnellinen. Olen terve ja saan nautin liikkumisesta ja urheilusta aina kun haluan. Valmistun maisteriksi ja saan tehdä unelmatyötäni koulussa. Minulla on ystäviä, joiden kanssa jakaa iloja ja suruja. Minulla on ihana ja rakastava mies. Meillä on ihana koti. Häät tulossa. Kuitenkin elämisestä ilman lasta saa minut hyvin surulliseksi ja fiiliksen, että jotain tärkeää puuttuu. Huoh, menipä syvälliseksi
, tiedätte varmaan, mitä tarkoitan.
emiliana jolla siis
kp 25/28-33
