Esikoinen tulossa - epävarma äityli.

[epäilevä-äiti]

Eli rv 36 menossa, ja tuossa pari päivää sitten havahduin kesken unien ajatukseen että kohtahan sitä on ihan konkreettisesti äiti. Säikähdin oikeen, ja pää täyttyi ajatuksilla : Osaankohan olla äiti? Onkohan kaikki valmiina pikkuista varten, sekun saattaa ilmoittaa tulevansa hetkellä millä hyvänsä? Miten synnytys ?.. No.. KAIKENLAISILLA mahdollisilla kysymyksillä..
Tuli aivan valtavan epävarma olo, suorastaan paniikki. Koitin keskustella miehenikin kanssa, mutta hänellä ei tuntunut olevan hätä päivää.. Toki koitti minua lohdutella ja vakuutella, mutta paljon varmempi olo tuntui kuitenkin hänellä olevan..
Toivonkin teiltä kaksplussalaiset omia kokemuksia tuntemuksistanne synnytyksen lähestyesssä. Jospa se helpottaisi tätä omaa epävarmuuttanikin... Vai onko kaikilla muilla raskauden loppuaikakin sujunut vain vaaleanpunaisissa/-sinisissä haaveissa leijuen...?

 

[Tigrita]

Ei sujunut leijuessa missään! Oltiin epävarmoja jopa sen synnytyksen alkamisen suhteen. Hötkyiltiin joka suuntaan... Ehkä sinänsä hyvä, koska siinä ei hirveesti ehtinyt itseään vanhempana kyseenalaistamaan.
Lapsen synnyttyä on monta kertaa tullut olo, ettei tästä hommasta tule mitään, olen kovin huono äiti. (Olipas kannustavaa ) Mutta kyllä tuo pallero vielä tuossa näyttää pyörivän, ihan iloisena ja hyvinvoivana.
Jotenkin sitä osaa toimia oman vauvelinsa kanssa, vaikkei koskaan aikaisemmin olisi lasta sylissä pitänyt. Kyllä useimmilla on varmaan semmoinen äidinvaisto, joka ohjaa ja tyrkkii eteenpäin niinäkin hetkinä, joina epävarmuus iskee.
Hyvään äitiyteen riittää se, että pitää lapsensa kuivana, kylläisenä ja hellittynä. Siihen varmasti kaikilla riittää taidot. Vauva sietää virheitä, virheiden kauttahan me kaikki opitaan.
Nyt kyllä leijun vaaleanpunaisissa unelmissa: kun näkee lapsensa hymyn ensi kertaa, kuulee iloisen naurahduksen... sitä alkaa odottaa seuraavia kehitysaskelia malttamattomana. Ja samalla unohtaa ne kaikki ikävät asiat ja ajatukset, jotka mielessä saattoi ennen vauvan syntymää jyllätä! Ylipäätään koko raskausaika unohtuu...

 

[äiti]

Toi on ihan normaalia..mulla on kolme lasta ja vieläkin mietin välillä että osaanko olla äiti
Kyllä ne äidin vaistot sieltä sitten tulee kun vauva on syntynyt. Ja synnytys varmasti sujuu hyvin,nykymaailmassa harvoin mitään kummempia tapahtuu. Jos oot kipuherkkä niin kannattaa pyytää kaikki kivunlievitykset mitä saa. Pari kolme pv synnytyksestä oli mulla ne vaikeet päivät..maito nous ja hormoonit jylläs. Niin on monella muullakin,se maidonnousu saa pään vähän sekasin. Jos itkettää ja epäilyttää kaikki niin muista että on normaalia. Hormoonit ne vaan jyllää!
Kyllä se vauva elämän muuttaa..mihinkään ei lähetä tosta vaan ja hermot kireellä jos ei saa itse nukuttua. Mutta jos parisuhde voi hyvin ja muistaa vaan että sekin aika (siis valvomiset jne)on ohimenevää niin kyllä se siitä.
Otat nyt vaan iisisti ja lepäilet..kohta sulla on ihana nyytti sylissä

 

[H-a-n-n-e]

No, Kyllähän noita samoja asioita tuli mietittyä pari vuotta sitten mutta kun se vauva sitten syntyi niin ensimmäiset päivät sairaalassa meni ihan siinä huumassa ja ihastellessa uutta tulokasta. Kannattaa muuten olla sairaalassa niin kauan kuin he pitävät, sillä synnytyksen jälkeen olet kuitenkin hieman puoikuntoinen siellä he pitävät sinusta ja vauvasta hyvää huolta, esim kaikki ruuat tulee valmiina =) Kotiin päästyäni oli kieltämättä vähän epävarma olo ja tulikin aina ihmeteltyä millehän se vauva nyt itkee mutta nopeasti sen alkoi oppimaan että nyt sillä on nälkä ja nyt märkä vaippa.

Meillä on nyt täällä pian parivuotias pikkumies josta taitaa sittenkin tulla ihan kunnon kaveri äidin alkuaikojen suurista epävarmuushetkistä piittamaatta. Minun mielestäni minä kasvoin äitiyteen pikkuhiljaa lapsen mukana joten varmasti sinunkin epävarmuus häviää ajankanssa :hug: