esikoinen päiväkodissa, kuopus kotona

[LTO2]

Suhtautuisin kriittisellä otteella "päiväkotitädin" kirjoitukseen. Tekstissä on seikkoja, joita en itse työssäni käytä. Enkä myöskään katso hyvällä työyheisöä, jossa ei kohdata lasta ja tämän perhettä riittävällä tiedolla ja taidolla. Esim.

"Hoitoryhmissä voi myös olla ongelmalapsia (esim. ADHD, viivettä sosiaalisissa taidoissa, aggressiivisuutta), jotka vaikeuttavat koko ryhmän toimintaa. "

Ongelmalapsia ei ole olemassa. On lapsia jotka tarvitsevat erityistä tukea- ja ohjausta eri osa-alueilla. Lapsia joilla on selkeä diagnoosi (työryhmän tekemä) kutsutaan esim. erityislapsiksi. On ihmisarvoa alentavaa käyttää sanaa ongelmalapsi, joka on toiselle se maailman tärkein. Emme voi pitää toisen lasta ongelmana. Jotkut vain tarvitsevat enemmän huomiota päiväkodissa, sekä myöhemmin yhteiskunnassa. Ei ole olemassa täyd. lapsiryhmää ja ei tarvitse ollakkaan. Lapsen tulee oppia, että ihmiset ovat erilaisia ja heillä on erilaisia tarpeita. Jos ryhmässä on erityisen tuen tarpeessa olevia lapsia, on silloin päiväkodin ja kodin yhteistyöllä saatava asia hallintaan, eli arki toimivaksi. Ei kenenkään tarvitse pilata ryhmää. Liian suuri taakka pienelle lapselle. Näissä tilanteissa kysytään työyhteisön toimivuutta ja ammattitaitoa.

Tässä "vauva kotona, isompi hoidossa"-asiassa mielestäni tärkeintä on se, että vanhemmat muistavat ohjeen: päävastuu kasvatuksesta on vanhemmilla. Kun sen vastuun ottaa ja siitä pitää kiinni, niin itse varmaan ymmärtää mikä on parasta omalle lapselle. Tämän asian ymmärtää ne, jotka ovat sen vastuun ottaneet. Kaikkihan sitä ei suinkaan ota ja usein päivähoidosta puututaankin vanhemman ratkaisuihin. Esimerkiksi se, että lapsella ei ole koskaan lomaa päivähoidosta. Tämä on ollut taas kesällä kovasti pinnalla ja kuten joku jo mainitsikin, niin päiväkoti elämä on raskasta lapselle. Siitä tarvitsee lepoa.

 

[WHY ME??]

Täyttä asiaa tuo edellinen! Kuulostat hyvin vahvalta ammattilaiselta, joka tekee työtään myös sydämellään. Hienoa, allekirjoitan tekstisi täysin. Vanhempana yhdyn erityisesti siihen, että päävastuu kasvatuksesta on aina vanhemmilla. Heidän pitää huolehtia myös siitä, että jää tarpeeksi aikaa ja rauhaa olla lapsen kanssa kotona.

 

[WHY ME???]

Minulla myös 3-v tarhassa (10 pv kuukaudessa 5 tuntia) vaikka olen äitiyslomalla(kotona siis 2kk vauva). En halunnut antaa tarhapaikkaa pois(meidän kunnassa sitä samaa kun ei ainakaan välttämättä saa takaisin) koska tiedän että äitiysloman jälkeen menen takaisin töihin kuitenkin. Vauva jää sitten isän kanssa kotiin näillä näkymin. Ne 20 päivää, mitkä lapsi on kotona, saa kyllä kehittää mielikuvitustansa, sen verran tuo vauva vie aikaa eli roikkuu tississä suurimman osan päivästä. Kokoajan on isompi kärttämässä äitiä leikkimään ja tulee siihen "kiusaamaan" kun pientä syötän. Yritän aina ohjata leikkiin ja vähän leikinkin sen mitä pystyn mutta yleensä jossain vaiheessa tuo kärttäminen alkaa ja homma menee mahdottomaksi kiukkuiluksi. Meillä ei myöskään esikoinen nuku enää päikkäreitä, joten sekin rauha on pois, että itse saisi nukkua päikkärit noina päivinä kun iso kotona. Pihan muut lapset kaikki hoidossa. Meillä myös muu hoitoapu(isovanhemmat) vielä työelämässä. Mielestäni tällä palstalla on ihan turha kärttää tuosta päivähoito-oikeudesta, joka on kaikille suotu. Se on kunnan tehtävä järjestää niitä paikkoja, koska niin laki sanoo. Ja jos kerta voi helpomalla päästä niin minä tyttöhän aion helpomalla päästä; kyllä tämä sen verran rankkaa puuhaa on.

Mäkin uskon, että lapsi ehtii kehittää mielikuvitustaan ja luovuuttaan omassa rauhassa kotona ihan tarpeeksi kun on viikon 168 tunnista kotona 156

Enkä mä sano, että esikoinen _pitäisi_ laittaa osa-aikaiseen hoitoon kun vauva syntyy. Monilla menee kotona kahden pienen kanssa ihan hyvin. Ja mullakin menee ja nautin suunnattomasti lapsistani, mutta silti ne kaksi päivää viikossa auttavat mua jaksamaan paljon paremmin.

Kyllä mä olen nähnyt niitäkin äitejä ihan tarpeeksi, jotka ajavat itsensä piippuun jääräpäisyydellään - "että mää en kenenkään apua tarvi".

Ei silti tarvitse kivittää, vaikkei itse laittaisi lastaan osa-aikahoitoon. Muita osa-aikaisia hoitomuotoja meillä päin ei ole, ja mieluummin lapsi tuttuun, hyväksi todettuun hoitopaikkaan kuin johonkin vieraaseen.

 

[Tuota:)]

Herää kysymys, että miksi kaikki päiväkodissa työskentelevät antavat myös sen esikoisen jäädä kotiin kuopuksen syntyessä... tosin hehän ovat lastenhoidon/kasvatuksen ammattilaisia ja ymmärtävät lapsensa edun.

 

[WHY ME???]

Herää kysymys, että miksi kaikki päiväkodissa työskentelevät antavat myös sen esikoisen jäädä kotiin kuopuksen syntyessä... tosin hehän ovat lastenhoidon/kasvatuksen ammattilaisia ja ymmärtävät lapsensa edun.

Jos tekee ammatikseen sitä, että on vastuussa koko ajan vaikka neljästä lapsesta, niin luulisi että kaksi kotona menee ihan iisisti siihen verrattuna. Eli se kokemus helpottaa elämää. Meille muille pulliaisille arjen pyörittäminen kahden lapsen kanssa on taas uuden oppimisen paikka kun aikaisemmin on ollut vain yksi lapsi. Jokainen tietää, että se on aika suuri elämänmuutos. Oppiminen ja sopeutuminen vie aikaa ja voimia ehkä enemmän kuin lastenhoidon ammattilaiselta. Etenkin vielä jos on vähän haastavampia lapsia.

Monilla ei myöskään olisi varaa maksaa osa-aikaisesta hoidosta (tai haluavat säästää nekin rahat muihin tarkoituksiin), joten osa-aikahoito ei ole edes todellinen vaihtoehto kaikille.

Kolmas juttu on se, että hoitoalan ammattilaisilla sosiaalinen paine on suurempi pitää esikoinenkin kotona vaikka väkisin ja vaikka olisi tosi poikkikin. Koska heidänhän pitää olla alan Ammattilaisia. Kyllähän Heidän pitää jaksaa ja osata. Eräs opettajaystäväni on hyvä esimerkki tästä. Kuopuksella oli kaikki mahdolliset allergiat, huonot unet jne. Samaan aikaan esikoinen tosi villi tapaus eikä nukkunut enää päiväunia. En yhtään kadehdi sitä, millaisessa kunnossa hän haahuili kotona lastensa kanssa. Kerran pyysi MLL:n hoitajan kotiin, mutta siitä oli enemmän vaivaa kuin hyötyä. Auttoihan mieskin minkä pystyi, mutta on siinä pitkä päivä välillä yksin lasten kanssa jos on pitkä valvomisputki takana.

Lapsen etu on olla kotona hyvin jaksavien vanhempien kanssa. Jos hoito parina päivänä edistää jaksamista, on se koko perheen etu. Ja niillä lapsilla, joilla hoito on mennyt hyvin, osa-aikahoito on myös mukava lisä (samanikäiset kaverit mm) perusturvalliselle kodille ja hyvälle kotikasvatukselle.

 

[FridayChild]

Pakko laittaa lusikkani tähän soppaan, kivittäkää vaan meikäläinen...

Edustan näemmä sitä "huono äiti"-kategoriaa, johon monet kaikki lapsensa kotona hoitavat äidit minut luokittevat. Minä haluan päästä helpolla elämässäni, ilman turhaa stressiä, vaivaa jne. Synnytystavaksi valitsin sektion, koska koin sen todella paljon miellyttävämpänä ja helpompana kuin alatiesynnytyksen. Miksi nykylääketieteen ollessa varsin edistyksellinen kenenkään pitäisi enää kärsiä alkukantaisesti vain siksi, että se on "luonnollista"? Minä maksan vuosittain veroja juuri siksi, että tarvitessani kunnan palveluja myös saan niitä juuri sellaisena kuin haluan. Minua ei kiinnosta pätkääkään, onko se joltakulta pois, minulla on niihin palveluihin verorahoilla lunastettu oikeus.

Lisätäkseni "huono äiti"-kategorian tunnusmerkkejä kuulun myös niihin hirviöihin, jotka menevät töihin aikaisin eivätkä jää rakasta pientä vauveliaan hoitamaan kotiin. Meillä jäi isi lähes puoleksi vuodeksi vauvan kanssa, kun minä palasin töihin (8h/pvä) lapsen ollessa 4,5kk. Mutta ähäkutti, imetinpäs lastani 10 kk ikään asti siitä huolimatta! Se kun on järjestelykysymys... Isin mennessä töihin vanhempainvapaan loputtua jäin uudestaan kotiin puoleksi vuodeksi hoitovapaalle. Nyt on lapsi menossa päiväkotiin ja itse jään osittaiselle hoitovapaalle, lapsi on 3 pvää/vko hoidossa 8-9 h/pvä. Kun seuraava lapsi toivon mukaan ensi vuonna syntyy, aion todellakin pitää esikoisen päivisin hoidossa. En kokopäiväsesti enkä 5 pvää vkossa, mutta sen verran, että saan itse nukkua kuopuksen nukkuessa päivällä, hoitaa asioita kaupungilla jne. Kun vanhemmat ovat sinut valintojensa suhteen, se huokuu kyllä lapsellekin. Kun vanhempi jaksaa fyysisesti ja henkisesti hyvin, myös lapsi voi hyvin.

En ymmärrä ollenkaan tätä äitimarttyyriasennetta, että hyvä äiti hoitaa lapset kotona kouluikään asti vaikka univelkaa olisi kymmenelle ihmiselle jaettavaksi, kärttyisyys ja huutaminen ainoat kommunikointitavat lapsille ja parisuhde rakoilee jatkuvan väsyneisyyden takia. On tässä reilun vuoden aikana tullut kuunneltua todella paljon hiekkalaatikko/muskari/perhekahvilatapaamisissa äitejä, jotka pelkästään valittavat väsymistään päivästä toiseen. Parhaimmassa tapauksessa omia kullannuppuja ei voida antaa kellekään hoitoon (edes isälle!), kun "minä itse tiedän mikä lapsilleni on parasta". Hei haloo! Siinäpä sitten kotihoitolapset nauttivat, kun äiti äärirajoillaan pinnistelee päivästä toiseen. Itselläni on ihan perushelppo/vaikea lapsi ja koko sinä aikana, kun hän on elämässäni ollut, en ole kokenut olevani väsynyt/masentunut tai muuta vastaavaa, koska mieheni hoitaa lasta todella paljon töiden jälkeen, jolloin voin levätä, mikäli yöllä on tullut heräämisiä tms. Pääsen myös lenkille/jumppaan iltaisin, jotta kuntoni on hyvä ja jaksan kotona päivät. Ja mikä parasta (hirviöäitihän näin tekee), minä tapaan ystäviäni, käyn heidän kanssaan viihteellä, festareilla, leffassa tai ihan missä vaan, samoin kuin ennen lasta. Samoin toki tekee mieheni, silloin vain minä olen vkl:sin lapsenhoitovuorossa. Pointtina on, että elämän ei kannata antaa pyöriä kotona lapsen/lasten ympärillä, kyllä itsestään välittävä äiti saa käyttää kaikki keinot siihen, että jaksaa olla hyvä äiti (hyvä äiti=pirteä ja iloinen lastensa seurassa, ei puolikuollut zombi). Jos tähän vaaditaan se, että laittaa esikkonsa päiväkotiin ja on kuopuksen kanssa kotona, niin kaikin mokomin!! Kun kodin tunnelma on kunnossa (=riidaton, vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsestaan jne) se on aivan sama jos lapsi viettää aikaansa myös päivähoidossa, vanhemmat sen kasvatuspuolen kuitenkin hoitavat, eivät päiväkotitädit.

Osittain tuli kirjoitettua varsinaisen aiheen/kysymyksen vierestä, mutta se suotakoon, kun jokaisessa perheessä eri asiat vaikuttavat taustatekijöinä ratkaisuihin. En halua syyllistää kotiäitejä, jotka hoitavat kaikki lapset kotona, tehkää niin kunhan huolehditte, että otatte vastaan avun, kun sitä tarvitsette (eli lapset hoitoon jollekulle kun puolizombi olotila koittaa). Ja yrittäkää nyt hyvät ihmiset ymmärtää, että kaikki eivät halua elä hampaat irvessä kärvistellen, minä ainakin olen ylpeä siitä, että helpotan elämääni ja jaksamistani aina kun siltä tuntuu!

 

[Inarisakko]

Pakko laittaa lusikkani tähän soppaan, kivittäkää vaan meikäläinen...
Pointtina on, että elämän ei kannata antaa pyöriä kotona lapsen/lasten ympärillä, kyllä itsestään välittävä äiti saa käyttää kaikki keinot siihen, että jaksaa olla hyvä äiti

Kyllä minä ihan mielelläni annan elämän pyöriä lasteni ja kodin ympärillä, koska rakastan lapsiani ja haluan olla läsnä heidän ensimmäisten vuosien aikana. Silloin tapahtuu kaikista suurinta kasvua ja oppimista. Illat olen töissä jolloin mies hoitaa lapset. Yhteistä aikaa ei ole yhtä paljon kuin päivätöissä käyvillä vanhemmilla, mutta molemmat olemme halunneet näin. Haen päivätöitä, kun lapset ovat hieman isompia.

Mikä sinulla on sitä vastaan, että elämä VOI pyöriä kodin ympärillä? Se ei kuitenkaan kestä kuin muutaman hassun vuoden. Sen jälkeen kun lapset saavat kavereita ja pärjäävät jo yksin, niin heitä ei näy kotona. Minusta NYT juuri on aika nauttia lapsista. Minusta olen oppinut hirmuisesti tämän muutaman vuoden aikana ja kuitenkin päässyt tekemään töitä. Työnteko tapahtuu lasten nukkuessa tai iltaisin ja viikonloppuisin. Ehkä sinäkin tarvitsiti työn, jossa voi joustaa. Tällaisten vastausten jälkeen tekee mieli kysyä, miksi niitä lapsia ylipäänsä tedään jos ei heidän kasvuaan haluta nähdä? Ehkö sitä et tarkoittanut, mutta typeristä typerintä on mielestäni kirjoittaa niin kuin siinä tuossa lauseessa tiivistit ajatuksesi.

 

[kasva aikuiseksi]

Minusta on naurettavaa, että aikuinen ihminen pitää kynsin hampain kiinni siitä elämästä joka hänellä on ollut ennen lapsia. Jos elämän muuttuminen koetaan kamalana asiana niin miksi lapsia täytyy tehdä? Kuulostaa jotenkin teinimeiningiltä..

Ja hei, Suomessa ET saa sektiota pyynnöstä, ellet ole sitä tehnyt yksityisesti.

 

[Äiti parka]

Miksi isien ei tarvitse kärsiä tällaisesta juupas-eipäs-vastakkainasettelusta

Äiti on AINA syyllinen

 

[kapeakatseista]

Mun mielestä FridayChildin kirjoitus oli hyvä esimerkki siitä että hyvän äitiyden voi hoitaa toisinkin kuin mikä "sääntö" on. Ainakin kirjoituksen perusteella heidän arkensa pyörii hyvin. Isä on ihan yhtä vastuullisena vanhempana lapsensa elämässä kuin äitikin. Ja niin pitää ollakin. Jos toi kirjoitus olisi isän kirjoitus, kukaan ei älähtäisi. Lähinnä kehuttaisiin sitä kuinka paljon hän osallistuu lapsensa hoitoon. Avartakaa hyvä äidit nyt vähän näkemyksiänne. Mutta en tiedä kalahtiko teitä sitten tässä omaan nilkkaan tuo zombieäitiys kuvaus, minkä vuoksi täytyi alkaa kivittä nimimerkkiä. Itse nimittäin paikoitellen myönnän olleeni juuri sellainen pahimman univelan aikaan. Mutta ei se minulta ole pois jos joku pystyy äitiytensä suorittamaan helpomminkin.

 

[kauhistunut nainen]

naiset, naiset! Ei kertakaikkiaan VOI OLLA TOTTA tällä vuosituhannella tällainen naisten välinen sota, ja toisten syyttely, arvostelu ja mollaaminen. Kyllä nyt joillain on vähän sellaista "ylennän itseni alentamalla muita" -mentaliteettia ilmassa, ja anteeksi jos nyt yleistän ja loukkaan jotakuta - tätä tuntuvat harrastavan kotiäidit jotka ovat NIIN pyhimyksiä ja täydellisiä hoitaessaan lapsensa kotona rippikouluikään saakka. Työssä käyvät ja lapsen hoitoon vievät äidit ovat sitten niitä julmureita, pyrkyreitä, kylmiä ihmisiä jne.

Olen aivan järkyttynyt siitä, että eikö naisilla ole mitään tarvetta tukea toisiaan, verkostoitua, antaa tsemppiä ja kannustaa toisiaan erilaisissa elämän ratkaisuissa? Työssäkäyvä äiti rakastaa lastaan ihan yhtä paljon kuin kotiäitikin! Hoitoon lapsensa vievä äiti - olkoonkin kuopus kotona ja äiti mammalomalla - rakastaa lastaan ihan yhtä paljon kuin se äiti joka pitää molemmat lapset kotona. Ymmärtäkää jo ihmiset että ei äitiyttä voi pisteyttää, vertailla, arvostella tai lajitella!! Mikä ihmeen kilpailu ja suorituskenttä äitiydestä on tullut?

 

[LTO2]

Herää kysymys, että miksi kaikki päiväkodissa työskentelevät antavat myös sen esikoisen jäädä kotiin kuopuksen syntyessä... tosin hehän ovat lastenhoidon/kasvatuksen ammattilaisia ja ymmärtävät lapsensa edun.

No en nyt ihan allekirjoittaisi tätä näinkään. Voin puhua vain omasta puolestani, mutta itse mielelläni pidän kaikki lapset kotona, jos itsekkin olen siellä äitiyslomalla. En siksi, että pitää pärjätä omillani, vaan siksi että minulla on ammatin vuoksi "huono omatunto omista lapsista". Tuo siitä, että hoidan ja kasvatan toisten lapsia päivät samalla kun olen vienyt omani hoitoon toiseen päiväkotiin. Tämä asia on tietysti osa ammattiani ja tätä olen halunnut, mutta se "huono omatunto" käy silloin mielessä kun omat lapset ovat päiväkoti ikäisiä. Tämäkin vaihe menee aikanaan ohi kun omat lapset kasvaa. Ei ole lainkaan sama asia kasvattaa toisten lapsia ja omia lapsia. Rooli on eri töissä ja kotona. Työssäkäyvänä kaipaan omien lasten seuraa. Lapset on kerran pieniä ja lapsuus on niin lyhyt, että haluan olla siinä mukana mahd. paljon. Tämä siis vain oma mielipiteeni, enkä puhu muun ammattikunnan puolesta. Kyllä välittävän vanhemman pitää ymmärtää oman jaksamisen rajat. Mutta pitää muistaa, että ei äidin tarvitse olla aina hyvällä tuulella ja pirteänä touhuamassa. Kyllä lapset selviää, vaikka äitiä välillä vähän väsyttää. Perushoidosta täytyy kuitenkin selvitä, että kotona olo on lapsen edun mukaista.

 

[minä vaan:]

Itselläni esikoinen vähän yli 2v ja kupus kohta 8 kk, kotona ovat molemmat lapset hoidossa. Sinänsä en halua moralisoida enkä ottaa kantaa muiden ihmisten asiohin mutta jäin vaan pohtimaan kun moni puhui jaksamisesta ja siitä ettei ole mitään tukiverkostoa lähellä ym. Meillä kyllä asuu isovanhemmat tosi lähellä ja muutkin kaverit ym mutta en ole kyllä kertaakaan näiden 8 kk aikana (mitä kuopus siis ollut olemassa) niin vienyt kumpaakaan lapsista päivällä hoitoon. En ymmärrä miksi olisin vienyt. Toki ekat kuukaudet oli aika haipakkaa kun kuopuksen rytmi ei ollut vielä muodostunut ja tuntui että koko päivän sai juosta vaan syöttämässä, vaihtamassa vaippaa, nukuttamassa kuopusta ym. Mutta ei se silloinkaan mitenkään ylirasittavaa ollut. Nyt kun kuopuksellakin on rytmi niin mikäs tässä on ollessa. Molemmat vielä heräävät tosi aikaisin (n. klo 6), mutta siihenkin tottuu.

Aamulla syödään aamupalaa ja siivoillaan kämppää, leikitään. Kun kuopus menee aamupäikkäreille, lähdetään puistoon tai pihalle missä esikoinen saa temmeltää (jos ei sada hirveesti vettä), Sitten syödään ja esikoinen menee päikkäreille. Sillä aikaa touhuan kuopuksen kanssa. Sitten taas välipalaa ja kuopus unille ja esikoinen ehkä pihalle. ja sitten mies tulee töistä. Siinähän ne päivät menee Välissä pyykinpesua, imurointia ym. Joskus käydään jossain kylässä, mutta harvemmin kun hankala noiden unien kanssa ajoittaa menemisiä... Kesällä kyllä kyläiltiin useamminkin mutta tuskin nyt syksyllä/talvella. Vähän aikaa sitten nukkuivat vielä yhdet unet samaan aikaan niin saatoin saada esim 1,5 h ihan omaakin aikaa

Kyllähän esikoisella alkaa tulla uhmaa ja joskus tuntuu että oon aika poikki kun mies tulee kotiin mutta toisaalta kyllä lapset leikkivät koko ajan enemmän keskenään niin mua ei ees niin tarvita koko aikaa

 

[outoa myös tämä]

Outoa on myös se, että jos hoitaa lapsensa kotona niin heti leimataan ns zombieäidiksi. Ja jos lapsi on hankala niin se tarkoittaisi heti, että äiti on väsynyt ja lapsi täytyisi kärrätä hoitoon joko päiväkotiin tai isovanhempien luokse.

 

[jskkks]

Outoa on myös se, että jos hoitaa lapsensa kotona niin heti leimataan ns zombieäidiksi. Ja jos lapsi on hankala niin se tarkoittaisi heti, että äiti on väsynyt ja lapsi täytyisi kärrätä hoitoon joko päiväkotiin tai isovanhempien luokse.

No ei mun mielestä kukaan ole ihan näinkään väittänyt. Mutta näitä zombieäitejä löytyy kotiäideistä paljon. Mutta niin löytyy niitäkin, jotka ns. pärjää ihan hyvin ilman hoitoapuja. Ja kaikki kunnia niille. Samoin kuin niillekin, jotka tajuavat apua pyytää kun liikaa väsyvät. Se enemmänkin tässä on pointti, että kun jotkut äidit eivät voi myöntää sitä, että tarvitsevat joskus apua jo pelkästään siitä syystä, että saisivat itse levätä. Kun vissiinkin luulevat, että kärsimyksellä kirkkaamaan kruunun saa.

 

[syökää vaikka lampaita]

No ei sitäkään kukaan ole väittänyt, että saa kirkkaimman kruunun jos yrittää liikaa. Nämä väärinkäsitykset johtuvat siitä, että kukaan ei tieä mitään vaan puolin ja toisin vain arvaillaan.

 

[WHY ME??]

Jotkut kärsivät zombieina hiljaa tai valittaen, jotkut jaksavat ihan hyvin koko äitiysloman, joillakin on ajoittaisesti raskaampaa, jotkut tuntevat tarvitsevansa apua, jotkut ottavat sitä apua vastaa, jotkut eivät apua saa vaikka haluaisivat, jotkut eivät voi ottaa vastaan apua vaikka olisi hyvä ratkaisu koko perheen kannalta. Meitä on moneen junaan ja laidasta laitaan. Turha tässä on yleistää mihinkään suuntaan sen perusteella, onko lapsi osa-aikaisessa hoidossa vai ei. Kaikkia noita kuitenkin löytyy äitien keskuudesta.

Tämän keskustelun aiheena on ollut se, että miksi joku ottaa sen osa-aikaisen hoidon tuoman avun vastaan tai miksi jotkut eivät sitä hyväksy. Kaikki eivät sitä apua tarvitse ja se heille suotakoon, mutta kyllä ihmetyttää, että vielä tänäkin päivänä tällainen aihe on näinkin suuri "naisasia".

Osa-aikainen hoito voi olla hyvä lisäkin lapsen kehityksessä, kunhan vanhemmat ovat sitoutuneita kasvattajia ja huolehtivat siitä, että on riittävästi aikaa olla lastensa kanssa.

 

[WHY ME???]

...Itselläni esikoinen vähän yli 2v ja kupus kohta 8 kk, kotona ovat molemmat lapset hoidossa. Sinänsä en halua moralisoida enkä ottaa kantaa muiden ihmisten asiohin mutta jäin vaan pohtimaan kun moni puhui jaksamisesta ja siitä ettei ole mitään tukiverkostoa..

...Mutta ei se silloinkaan mitenkään ylirasittavaa ollut. Nyt kun kuopuksellakin on rytmi niin mikäs tässä on ollessa. Molemmat vielä heräävät tosi aikaisin (n. klo 6), mutta siihenkin tottuu.

...Vähän aikaa sitten nukkuivat vielä yhdet unet samaan aikaan niin saatoin saada esim 1,5 h ihan omaakin aikaa

Jos itse jaksaa, niin ei voi ymmärtää, että joku toinen ei jaksa tai että haluaa edistää jaksamistaan osa-aikahoidolla (ja kun kerran hoitopaikka on tuttu, turvallinen ja mieluisa lapselle erityisesti samanikäisten kaverien takia). Tämä on taas sarjaesimerkki näistä ihmisistä, jotka eivät osaa asettua toiden ihmisen asemaan:

"Molemmat vielä heräävät tosi aikaisin (n. klo 6), mutta siihenkin tottuu."

Huom, kaikki eivät vain totu. Meillä ihmisillä on kaikilla oma luontainen unentarpeemme ja unirytmimme. Keskimäärin unentarve on aikuisilla 7-9 tuntia. Joku voi selvitä 4-6 tunnilla, toinen taas tarvitsee unta kymmenen tuntia tai enemmänkin. Itse kuulun niihin ihmisiin, jotka tarvitsevat paljon unta ja univelka näkyy nopeasti kärttyisyytenä, itkuisuutena, hermostuneisuutena, muistihäiriöinä jne. Mulla vain on kaikki asiat huonosti kun olen tosi väsynyt. Ei se ole mistään tottumisesta kiinni, vaan jokaisen ihmisen omasta "sisäisestä kellosta", jota ei juuri pysty hämäämään tai muuttamaan.

Tähän kun lisää sen, että vauvat oppivat hyvin eri-ikäisinä nukkumaan kokonaisia öitä, niin ehkä voit ymmärtää, että jotkut eivät vain millään totu siihen, etteivät saa unta riittävästi. Meillä esikoinen nukkui ensimmäisen kokonaisen yön yli 1-vuotiaana, kuopus sentään "jo" 10-kuisena. Eikä siinä mitään, jotkut jaksavat hyvin yövalvomisetkin, toiset taas ei. Toisia ei väsymys haittaa, toisilla se taas heikentää elämisen laatua merkittävästi. Toiset myös kestävät sen elämänlaadun heikkenemisen paremmin, toiset taas haluaisivat, että olisi "paremmassa" kunnossa eikä kärttyisänä itkeskelevänä hormonihirviönä tai ihan zombiena jonka päivät menee sumussa. Mieluummin lepää enemmän niinä parina osa-aikahoitopäivänä jos sitten muina päivinä jaksan taas paljon paremmin ja nautin lapsistakin paljon enemmän.

"Vähän aikaa sitten nukkuivat vielä yhdet unet samaan aikaan niin saatoin saada esim 1,5 h ihan omaakin aikaa "

Ja tässä taas yksi juttu. Kun unet eivät aina osu yksiin, ei saa edes niitä päikkäreitä otettu, jotka auttaisivat univajeeseen. Sinulle se taas oli ihan ok, mutta ei kaikille, jos pystyt ymmärtämään.

Lisäisin tähän vielä synnytyksestä toipumisen, että sekin on tosi yksilöllistä ja vaikuttaa erityisesti alkuvauva-ajan jaksamiseen. Esim. verenhukka vaikuttaa paljon. Itselläni oli molemmista raskauksista anemia ja suuri verenhukka (melkein litra toisesta). Lisäksi olen pienikokoinen, joten noin suurella verenhukalla on suuri vaikutus. Ja se väsyttää ja heikottaa, kuten varmaan tiedättekin.

Siinä vaiheessa kun vauvamme alkoi nukkua kokonaisia öitä, en tuntenut enää osa-aikahoitoa niin tarpeelliseksi, ja esikko olikin siellä vain silloin tällöin. Nyt jo kahden kanssa pärjää ihan mainiosti kotona kun itse on voimissaan.

 

[empatiaa empatiaa]

Jos itse jaksaa, niin ei voi ymmärtää, että joku toinen ei jaksa tai että haluaa edistää jaksamistaan osa-aikahoidolla (ja kun kerran hoitopaikka on tuttu, turvallinen ja mieluisa lapselle erityisesti samanikäisten kaverien takia). Tämä on taas sarjaesimerkki näistä ihmisistä, jotka eivät osaa asettua toiden ihmisen asemaan:

Tuossa juuri avainlause tän ketjun, ja ylipäätään tän palstan kiistoihin: kun ei osata asettua toisen ihmisen asemaan. Todennäköisesti tämä nimettömänä kirjoittaminen vielä kärjistää asioita, mutta mun mielestä on ihan pelottavaa se, että ei ymmärretä sitä, että se mikä toimii minulla, ei välttämättä toimi toisella. Miten ihmiset voivat olla noin empatiakyvyttömiä?

Jollekin toiselle sopii kotiäitiys kuin nyrkki silmään. Good for her. Joku toinen taas tarvitsee työelämää äitiyden rinnalle jaksaakseen paremmin. Hyvä niin. Joku toinen jaksaa unettomia öitä ja täysin lapsikeskeistä elämää paremmin kuin toinen. Kumpikaan ei ole oikeassa tai väärässä. He vain elävät erilaista elämää eikä kukaan voi tulla sanomaan kumman elämä on parempi.

Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että lause "ihminen on ihmiselle susi" on oikeasti niin, että "nainen on naiselle susi". Ja kun näitä palstoja lukee, niin ajatus vain vahvistuu.

 

[näihin ei riitä ymmärrys]

Mä tiedän kaksi tapausta, joissa esikoinen on jatkanut täyttä päivää hoidossa vauvan tultua taloon. Molemmat kehtaavat valittaa siitä kuinka rankkaa on. Kummallakin käy siivoojat joten edes sitä ei tarvitse itse tehdä. Toinen vielä kehtaa huonosti nukutun yön jälkeen soittaa äidilleen, että nyt heti kuopusta hoitamaan että saan nukkua -esikoinen siis samaan aikaan päivähoidossa täyttä päivää.

 

[WHY ME???]

Mä tiedän kaksi tapausta, joissa esikoinen on jatkanut täyttä päivää hoidossa vauvan tultua taloon. Molemmat kehtaavat valittaa siitä kuinka rankkaa on. Kummallakin käy siivoojat joten edes sitä ei tarvitse itse tehdä. Toinen vielä kehtaa huonosti nukutun yön jälkeen soittaa äidilleen, että nyt heti kuopusta hoitamaan että saan nukkua -esikoinen siis samaan aikaan päivähoidossa täyttä päivää.

Taas toiseen ääripäähän kärjistetty esimerkki. Tässä ketjussa puhuttiin osa-aikahoidosta, ei kokopäivähoidosta. Löytyy kotiäideistäkin esimerkkejä, joissa kunta maksaa vuokran, elämisen, kotisiivoukset ym. Kyllä näitä harvinaisempiakin tapauksia on, mutta onneksi vähemmän.