Esikoinen on alkanut tehdä ihan uhallaan kaikkea kiellettyä, itkee ja huutaa, kiusaa vauvaa... koettelee hermoja...

["wella"]

Tälläkin hetkellä huutaa tahallaan, jotta vauva 1kk heräisi uniltaan. Alkoi huutaa vauvan vieressä ja äänitaso nousee sitä mukaa kun kielletään. Huutaa niin kovaa, että naapuriin asti kuuluu ihan varmasti ja kohta sieltäkin tulee joku valittamaan ettei heidän lapset saa nukuttua. On nimittäin ennenkin käynyt naapuri valittamassa tästä asiasta... Eikä nuku enää vauvakaan.

Välillä tuo 4-vuotias esikoinen on kiltisti, on jo "hyväksynyt" vauvan perheenjäseneksi, osoittaa sen käyttäytymisellään useasti päivässä, mm. pussailee vauvaa ja haluaa auttaa joka asiassa, mutta jostain syystä silti täytyy olla välillä niin tuhma ja ilkiö, ihan kauhukakara... huutaa, itkee, heittelee tavaroita ja uhmailee... ei välitä mitään siitä, jos sanotaan että ei saa kun vauva herää tms. ja ei auta se, jos yrittää keksiä jotain muuta tekemistä ettei olisi tuhma. Ei yhtään mitään.

Onko kellään muulla vastaavanlaista ja miten kauan se kestää vauvan kotiintulon jälkeen?

Kiitos kun sain purkaa tunteita!

 

[her]

Kuri ja järjestys.

 

[sama täällä!]

Paitsi että meidän esikoinen on 5v. Vauvaa ei varsinaisesti kiusaa, mutta pitää itseään "aikuisena" vauvaan nähden. Lapsen käytös sen sijaan on taantunut ajoittain johonkin 2v tasolle; saa hirveitä itkuraivareita jos kielletään tai komennetaan.
Kyllä tuntuu virheeltä että otettiin lapsi kotihoitoon päivähoidosta.

 

["hankey"]

Mustasukkaisuus kestää aikansa. Sitten lapsi huomaa, ettei hänen asemansa horju.

 

[erratic]

Joo. Hakee huomiota..

 

[Anatolia]

Huomiota hakee...1 kk on vielä tosi lyhyt aika pienellä ihmisellä tottua siihen, että talossa on vauva. Uutuudenviehätys on varmaan jo mennyt ohi ja lapsi tajunnut sen että hittolainen, tuohan on täällä pysyvästi!

Positiivista huomiota roppakaupalla, ylitseampuvasti. Kun lapsi on nätisti ja kohtelee vauvaa hyvin, kehukaa kovasti. Pyrkikää siihen, että ette palkitse lasta huomiolla kun hän käyttäytyy huonosti.

Näillä minä menisin, ja meninkin aikoinaan, mun esikoinen tosin oli 2 v kun kuopus syntyi.

Se periaate, että vauva voi odottaa, mutta isompi lapsi ei, on aika hyvä minusta.

 

[.......]

Minun mielestä taas isompi lapsi voi odottaa, vauva ei. Siis kun on 4-5v kyse!

 

["mä"]

Kyllä se siitä helpottaa Yritä antaa enemmän positiivista huomiota ja kääntää tilanteet niin, ettei tarvi koko ajan kieltää. Houkuttele ja hämää lapsi johonkin muuhun hommaan, jotta se kiusa unohtuu. Meillä luettiin usein imetyshetkinä kirjoja, alkuun nimittäin esikoinen kiikku sohvan nojalla/niskassa kun yritin imettää, mutta unohti sen pian, kun otin imetyspaikalle kasan kirjoja, joita luettiin silloin kun imetin.

Yleensä meillä ainakin nuo kiusat tehdään, kun ei ole mitään tekemistä, väsyttää, on nälkä tai on kiukkupäällä. Noita asioita on helppo ennalta ehkäistä, jolloin tilanteita tulee vähemmän.

Ja jos nyt tilanne on vaikka se, että lapsi alkaa huutamaan vauvan luona, niin kokeile vaikka niin päin, että osattaiskohan me kuiskailla oikein hiljaa nyt. Supsutat jotakin höpöä lapsen korvaan ja pyydät supsuttamaan takaisin ja niin edespäin. Meillä ainakin kieltäminen ruokki sitä huomionhakua ja homma vaan ylty..

Mutta kyllä se siitä helpottaa usko pois Ja sun pitää muistaa minkälainen ihanuus se lapsesi oli ennen vauvan syntymää, auttaa näkemään toisen pienenä ihanana lapsena, jolla vaan on paha olla, kun äiti on varastettu

 

[Anatolia]

Minun mielestä taas isompi lapsi voi odottaa, vauva ei. Siis kun on 4-5v kyse!

Juu, sillä lailla saa kivasti isomman lapsen tajuamaan että hän on kakkonen...