Esikoinen 6v, toinen lapsi tulossa ja monet oudot asiat huolestuttaa... esikoisen huomioiminen yms

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja outolintuko
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

outolintuko

Vieras
Meillä siis tyttö 6v ja kesällä täyttää 7v. Keväällä laskettu aika ja toinen lapsi kauan toivottu. Tässä on kuitenkin kerennyt oppia ns. helppoon elämään esikoisen kanssa ja moni asia nyt pyörii huolena mielessä. Esikoinen on meillä tosi kiltti ja rauhallinen ihana tyttö.

Nyt murehdin että kuinka hän kokee sen että jää väkisinkin vähemmälle huomiolle. On lisäksi hyvin samanlainen kun minäkin, että tarvitsee "omaa rauhaa ja tilaa" aika paljon, mitenkä tämän käy. Asiat paisuvat mielessä outoihin mittasuhteisiin ja nyt jo murehdin sitä että onko toisen lapsen tulo ensimmäiselle suurinpiirtein kärsimystä kun on ehtinyt tottua ainokaisena oloon. Toisaalta lapsi itse odottaa kovasti vauvan tuloa.

Yhden lapsen kanssa kaikki on ollut kovin helppoa. On voitu kierrellä kaupoilla, kahviloissa, uimahalleissa, kylpylöissä, keilaamassa yms. tehty perheenä kaikkea kivaa. Tämä ainakin alkuun tulee taukoamaan, näitäkin asioita tulee ikävä.

Ymmärtääkö kukaan yhtään mitä tarkoitan ja onko ajatukseni ihan outoja?!
 
Miksi kivat asiat taukoisivat? Kaikki nuo mainitsemasi asiat voi tehdä myös pienen vauvan kanssa. Meillä nuorin oli ensimmäisen kerran kylpylälomalla vajaan kuukauden ikäisenä. Altaaseen ei tullut vaan nukkui matkarattaissa altaan vieressä. Keilahallit, kaupat, kahvilat onnistuu loistavasti aivan pienen vauvan kanssa.

Pieni vauva ei myöskään häiritse ketään, esikoisesi saa pitkään vielä olla ihan rauhassa. Toisaalta hänellä on jo korkea ikä myös tottua toisten aiheuttamaan häirintään. On todella raivostuttavaa kun lapseni luokalla oli tyttö, joka ei tykännyt metelistä, ei kestänyt toisia lapsia lähellään... Kaikki vanhempainillat kului tämän tyttölapsen vanhempien kitinää kuunnellen, kunnes kerran meni kouluavustajalla hermot ja hän sanoi vanhemmille suoraan, että teidän tyttärenne aiheuttaa hankaluuksia muille lapsille paljon enemmän käsittämättömällä itsekkyydellään ja että hän tekee koko luokan toiminnan hankalaksi marinallaan, säännöillään ja jatkuvalla kantelullaan.
 
[QUOTE="jippiii";29314169]Miksi kivat asiat taukoisivat? Kaikki nuo mainitsemasi asiat voi tehdä myös pienen vauvan kanssa. Meillä nuorin oli ensimmäisen kerran kylpylälomalla vajaan kuukauden ikäisenä. Altaaseen ei tullut vaan nukkui matkarattaissa altaan vieressä. Keilahallit, kaupat, kahvilat onnistuu loistavasti aivan pienen vauvan kanssa.

Pieni vauva ei myöskään häiritse ketään, esikoisesi saa pitkään vielä olla ihan rauhassa. Toisaalta hänellä on jo korkea ikä myös tottua toisten aiheuttamaan häirintään. On todella raivostuttavaa kun lapseni luokalla oli tyttö, joka ei tykännyt metelistä, ei kestänyt toisia lapsia lähellään... Kaikki vanhempainillat kului tämän tyttölapsen vanhempien kitinää kuunnellen, kunnes kerran meni kouluavustajalla hermot ja hän sanoi vanhemmille suoraan, että teidän tyttärenne aiheuttaa hankaluuksia muille lapsille paljon enemmän käsittämättömällä itsekkyydellään ja että hän tekee koko luokan toiminnan hankalaksi marinallaan, säännöillään ja jatkuvalla kantelullaan.[/QUOTE]

No juu varmasti näin, että paljon pystytään tekemään vauvan kanssa yhdessä asioita! NÄin toivon, on vaan tainnut tämä vauva-arki minulta jo vuosien saatossa unohtua... :D

Tuo viimeinen kappale ei kyllä millään muotoa päde minun lapseeni. Hän kyllä kestää hälinää ympärillään ja on hoidossa pärjännyt vallan hyvin. Lähinnä tarkoitan sitä kotona olevaa rauhallisuutta mitä meillä on nyt ollut.... tai ehkä se olen minä joka siihen olen tottunut...
 
Olet aivan oikeassa. Asiat ovat paisuneet mielessäsi outoihin mittasuhteisiin :)

Meilläkin on 1. ja 2. ikäerona reilut 6v. Eikä mitään ongelmaa esiintynyt silloin, kun perheeseen uusi vauva syntyi. Eikä ongelmaa esiintynyt silloinkaan, kun perheeseen syntyi kolmas lapsi. Ja neljäs.

Hassua edes ajatella, että uusi lapsi toisi isosisaruksilleen kärsimystä...meillä se perheen vauva kun on aina isompien mielestä ollut ehkä parasta koko maailmassa. Ne kärsimiset alkaa vasta muutaman vuoden päästä, kun ne pikkusisarukset kasvaa vähän isommiksi ja alkaa sekoittamaan niiden isompien leikit :D

Me kierrellään perheenä edelleen kaupoissa ja ravintolassakin ollaan käyty jo kahdesti vauvan syntymän jälkeen (vajaa 3kk ikäinen nyt) koko perheen voimin. Uimahalliin ei kyllä olla reissua koko perheen voimin suunniteltu lähikuukausille, mutta se taitaakin olla ainoa paikka, jonne ei nyt hetkeen tule mentyä koko porukalla. Kaikki muu on edelleen mahdollista. Vauva (tai nuo muutkaan alle kouluikäiset) eivät estä koko perheen reissua pulkkamäkeen, luistelemaan, jäälle kävelemään ja eväitä syömään, Hop Loppiin tai vaikkapa Turun linnaan. Ja kunhan taas kesä koittaa, päästään käymään läpi kaikki kesäkohteet.
Nuo isommat lapset ovat ensimmäisenä kesänään (ikää 2-6kk) olleet vesibussireissulla, telttailemassa yön yli, kasvitieteellisessä puutarhassa, kotieläintilalla ja jos vaikka ja missä :)
 
joo, en tarkoittanutkaan, että toinen kappale olisi sinun lapsestasi, vaan että minun lapseni luokalla on tällainen tyttö ja että hänen käytös on käsittämätöntä. Tytössä ei ymmärtääkseni ole mitään vikaa, mutta vanhemmat ruokkii ko käytöstä.

Meillä lapsista keskimmäinen on tällainen rauhaa rakastava yksilö. Kotona usein menee omaan huoneeseensa puuhastelemaan. Meteli ei häntä haittaa, mutta se haittaa, jos sisko tai veli tulee leikin sotkemaan.

Hommaat alkajaisiksi kunnon rintarepun tai kantoliinan, niin pääset vauvan kanssa ihan mihin vaan haluat!
 
Ihan normaaleja ajatuksia (vaikka sanotaankin että ovat paisuneet outoihin mittasuhteisiin) ja ymmärrän että mietit kaikkea sitä. Sehän on ihan normaalia.

Voin kuitenkin vannoa että vauvan synytmän jälkeen teidän arki muotoutuu itsestään hyväksi ja kohta et enää muista aikaa ennen kahta lasta.
 
  • Tykkää
Reactions: chef
Olet aivan oikeassa. Asiat ovat paisuneet mielessäsi outoihin mittasuhteisiin :)

Meilläkin on 1. ja 2. ikäerona reilut 6v. Eikä mitään ongelmaa esiintynyt silloin, kun perheeseen uusi vauva syntyi. Eikä ongelmaa esiintynyt silloinkaan, kun perheeseen syntyi kolmas lapsi. Ja neljäs.

Hassua edes ajatella, että uusi lapsi toisi isosisaruksilleen kärsimystä...meillä se perheen vauva kun on aina isompien mielestä ollut ehkä parasta koko maailmassa. Ne kärsimiset alkaa vasta muutaman vuoden päästä, kun ne pikkusisarukset kasvaa vähän isommiksi ja alkaa sekoittamaan niiden isompien leikit :D

Me kierrellään perheenä edelleen kaupoissa ja ravintolassakin ollaan käyty jo kahdesti vauvan syntymän jälkeen (vajaa 3kk ikäinen nyt) koko perheen voimin. Uimahalliin ei kyllä olla reissua koko perheen voimin suunniteltu lähikuukausille, mutta se taitaakin olla ainoa paikka, jonne ei nyt hetkeen tule mentyä koko porukalla. Kaikki muu on edelleen mahdollista. Vauva (tai nuo muutkaan alle kouluikäiset) eivät estä koko perheen reissua pulkkamäkeen, luistelemaan, jäälle kävelemään ja eväitä syömään, Hop Loppiin tai vaikkapa Turun linnaan. Ja kunhan taas kesä koittaa, päästään käymään läpi kaikki kesäkohteet.
Nuo isommat lapset ovat ensimmäisenä kesänään (ikää 2-6kk) olleet vesibussireissulla, telttailemassa yön yli, kasvitieteellisessä puutarhassa, kotieläintilalla ja jos vaikka ja missä :)

Kiitos kovasti sinulle tästä! Täytyy ottaa kyllä tästä sinun asenteestasi nyt opiksi! Tapanani on paisutella asioita ja niin on tosiaankin käynyt nytkin :D :D

Kai se tosiaankin on vaan asennekysymys tuo reissaaminen vauvan kanssa ja muutenkin. Ehkä minäkin sitten käytännössä pikku hiljaa opin uuteen systeemiin :)
 
Ihan normaaleja ajatuksia (vaikka sanotaankin että ovat paisuneet outoihin mittasuhteisiin) ja ymmärrän että mietit kaikkea sitä. Sehän on ihan normaalia.

Voin kuitenkin vannoa että vauvan synytmän jälkeen teidän arki muotoutuu itsestään hyväksi ja kohta et enää muista aikaa ennen kahta lasta.

Näinhän se varmaan onkin. Esikoinen on sitten jo niin iso, lähes 7 vuotta kun vauva syntyy, että tuntuu tosiaankin että kaikki alkaa aivan alusta ja olen jo monta asiaa unohtanut. Nyt kun asiaa mietin järjellä, niin tehtiinhän me ensimmäisenkin lapsen kanssa niitä reissuja kaupoille, kotimaanmatkoja yms kun hän oli aivan pieni, joten miksi se ei onnistuisi sitten seuraavankin kanssa. :)
 
[QUOTE="jippii";29314287]joo, en tarkoittanutkaan, että toinen kappale olisi sinun lapsestasi, vaan että minun lapseni luokalla on tällainen tyttö ja että hänen käytös on käsittämätöntä. Tytössä ei ymmärtääkseni ole mitään vikaa, mutta vanhemmat ruokkii ko käytöstä.

Meillä lapsista keskimmäinen on tällainen rauhaa rakastava yksilö. Kotona usein menee omaan huoneeseensa puuhastelemaan. Meteli ei häntä haittaa, mutta se haittaa, jos sisko tai veli tulee leikin sotkemaan.

Hommaat alkajaisiksi kunnon rintarepun tai kantoliinan, niin pääset vauvan kanssa ihan mihin vaan haluat![/QUOTE]

Joo ehkä meilläkin on niin että meteli ei tyttöä haittaa ja sanoikin itse viisaasti, että "onneks mää saan oman huoneen oven kiinni jos vauva alkaa huutamaan"... :D

Tuo rintareppu on varmasti kova sana kyllä, sellainen täytyy kyllä hommata sitten!
 
Älä pelkää, toisen lapsen kanssa viettää ihan luonnostaan aktiivisempaa elämää kuin ekan kanssa. Vauva kulkee mukana lähes missä vaan eikä siitä tee itsekään niin suurta numeroa. Meillä on kaksi lasta 3 vuoden ikäerolla ja vaikka minäkin olin jo ehtinyt tottua vähän "helpompaan" elämään, nyt uudestaan vauvan kanssa on mennyt tosi hienosti. Nautin ihan täysillä äitiydestä, osaan tällä kertaa ottaa tosi paljon rennommin ja minusta on oikeasti tosi hauskaa kun meidän isompi lapsi on myös uudestaan kotihoidossa ja pitää minulle ja vauvalle seuraa aamusta iltaan. 6- tai 7-vuotiaasta sitä seuraa on äidille varmasti vielä enemmän! Ihan vaan juttuseuraakin siis.

Ja kuten joku jo sanoikin, ei se vauva ole isolle sisarukselle mikään häiriötekijä vaan todennäköisesti maailman ihanin asia. Minusta tuntuu että tämä 3-vuotiaamme(kin) on jollain tavalla rakastunut vauvaan, niin hirmuisesti hänestä tykkää ja haluaa hoivata. Kriisejä tulee varmaankin vasta myöhemmin...

Muuten, hyviä vinkkejä ja muuta ajateltavaa löytyy tällaisesta kirjasta: "Kun kolmesta tulee neljä - Opas toisen lapsen saaville perheille".
 
Minusta on hyvä että mietit, mutta mieti enemmän sitä miten mahdollistat sen että liikutte ja teette asioita edelleen. Miten isomman sisaruksen ottaa mukaan siihen vauvan hoitoon. Siis ei niinkään niinpäin että sitten ei mitään tehdä eikä voida, vaan miten kaikki sitten voitaisiinkin tehdä. Meilläkin lapsista toinen kaipaa omaa rauhaa ja hän saa vetäytyä omaan huoneeseensa leikkimään. Pienempikin näkyy jo alkavan tarvita omia hetkiää ja hänkin vetäytyy välillä omiin leikkeihin.
 
Itse olin 6-vuotias, kun pikkusisarus syntyi. Se oli yhtä helvettiä. En pitänyt itseäni pienemmistä lapsista muutenkaan ja sitten sellainen putkahti sotkemaan muutenkin vaikeaa elämää. Meteli oli kauhea, äidistä tuli entistä väsyneempi ja kärttyisempi, minut laitettiin suurempaan vastuuseen siivouksista ja muista kotitöistä. Vihasin pikkusisarustani, sen aiheuttamaa meteliä, hajua ja yleensäkin olemassaoloa. Kasvettuaan sisarestani tuli oikea maanvaiva. Ärsyttävä, lellitty kantelupukki, joka sai minut aina ongelmiin syystä tai syyttä. Silloin todellakin vielä kuritettiin fyysisesti.
Nyt aikuisiällä tulemme todella hyvin toimeen keskenämme ja olen onnellinen, että en ottanut sisarustani hengiltä silloin pentuna, vaikka mieli teki monesti.
 

Yhteistyössä