Erotako..?

[nyt harmaa]

mitäs te mun housuissa tekisitte..eli jos mies väkivaltainen lyö n.pari kolme krt vuodessa..ainako antaa uudelleen anteeksi vai mitä tässä nyt tekisi..tyyli ei ole kohta 10vuoteen muuttunut.
En todellakaan enää tätä jaksaisi.itselläni väkivaltainen lapsuus ja muistissa kuin pahalta tuntui jos äitiin väkivaltaa kohdistui..
Muuten mainio isä ja ihmisenä noin yleensäkin mukava..mietin vaan että saanko enää sissimmässäni annettua anteeksi kun kivi sisällä ja ensimmäisenä tässä erojutussa pyörii nää käytännön asiat eli asunto menis myyntiin --vuoralle jne-..mutta onko tunteita oikein edes enää silloin jos vaan päällimmäisinä noi käytännön ikävät puolet??ja kun on "tottunut" toiseen..
sanokaas jtn muula ei enää päässä liiku mtn oon vaan niin väsynyt tähän

 

[NeitiNasu]

Vaikea se on sanoa, mitä sun pitää tehdä: tai helppo sanoa, mutta eriasia onko siitä mitään hyötyä, että muut sen sulle sanoo. Kyllä mä luulen että sä sen jossain alitajunnassa tiedätkin jo.

Kokemuksesta sanon että ne käytännön hommat hoituu yllättävän helposti, näin jälkikäteen ajatellen, kun pistää toimeksi vaan.

 

[lyömätön]

lähde heti tuollaisesta suhteesta, olen itse "tuollaisen" perheen kasvatti ja voit varmaan kuvitella mitkä arvet on tuo sisimpääni jättänyt. Jos et ajattele itseäsi niin ajattelisit lapsiaisi.

Voimia Sinulle tulevaan koitoksiin!!!

 

[minuun ei kosketa]

ajattele asiaa niin, että millaisen kuvan annat lapsillesi parisuhteesta? Onko ihan ok, jos toinen lyö? Vaikea tilanne varmasti, mutta kaikesta selviää kun sen vain päättää!!
Itse olen tehnyt miehelleni selväksi, että kun ensimmäisen kerran huitaisee, niin on myös viimeinen kerta. Tavarat odottaa sen jälkeen ovenpielessä. Arvostan itseäni sen verran, että kukaan ei minua tule lyömään!

 

[ap]

ajattele asiaa niin, että millaisen kuvan annat lapsillesi parisuhteesta? Onko ihan ok, jos toinen lyö? Vaikea tilanne varmasti, mutta kaikesta selviää kun sen vain päättää!!
Itse olen tehnyt miehelleni selväksi, että kun ensimmäisen kerran huitaisee, niin on myös viimeinen kerta. Tavarat odottaa sen jälkeen ovenpielessä. Arvostan itseäni sen verran, että kukaan ei minua tule lyömään!

tätähän just olen ajatellut kun oma äitini antanut tavallaan sen kuvan et se on vaan "painettava villaisella tai ns unohdettava"

mut ei haluais omille lapsille samoin opettaa..harmittaa vaan pirusti..mut kun miettii täs tätä kipeää kuhmua niin tulee niin pirun väsyny ja vittuuntunut olo..en tiiä mistähän ne voimat keräis..on tapahtunut niin useasti kuitenkin kokonaisuudessa ettei enää ole edes hirveemmin vihan tms tunteita on vaan väsy ja usko pois tähän..

 

[NeitiNasu]

Kyllä ne voimat löytyy siitä vitutuksesta. :hug:
Annat itsesi nyt oikein suuttua, ja sitten asuntohakemus vetämään. =)

 

[vieras]

tee niinku neitinasu eti äkkiä joku toinen mies ja eroo sitten,kato aika noloo jos jäät yh:ksi. ei tarvi olla mikään komee..rillipäinen käy hyvin.

 

[NeitiNasu]

tee niinku neitinasu eti äkkiä joku toinen mies ja eroo sitten,kato aika noloo jos jäät yh:ksi. ei tarvi olla mikään komee..rillipäinen käy hyvin.

Kuule mä en mitään miestä etsinyt.

 

[hilma]

Noi tommoset miehet pitäis saada hoitoon, mut se on varmasti vaikeata jos itse ei tajua tilannetta. Just luin lehdestä juttua kahdesta miehestä jotka lyöneet vaimojaan jo useamman vuoden, menivät sitten hoitoon ja tilanne oli parantunut, ei kai vielä ihan loppunut. Miten joku voi kestää väkivaltaa vuosia, voi hitto sanon minä. Lähtisin käveleen ja käskisin ukon mennä hoitoon!

 

[vieras]

mutta oisit jäänyt hakattavaksi ennemmin ku yh:ksi...

 

[vieras]

Parisuhdeterapiassa voi oppia väkivallasta eroon. Olen nähnyt lehdissä sellaisia ilmoituksia. Itse todennäköisesti ottaisin eron. Naisella on muutakin tekemistä kuin tehdä jostain miehestä itselleen elinikäinen projekti. Jos lapset ovat alle murrosiän, olisi ehkä hyvä erota. Murkkuikäiset eivät oikein sulata vanhempien eroa, mutta pienemmille on helpompi saada asia selitetyksi.

 

[Pellervo]

Olen täysin ja 100% sitä mieltä että kaikki väkivalta on pahaa ja väärin. Eroa, se kirpasee ja jopa sattuu- mutta pidemmällä ajalla paljon vähemmän kun se että joudut elämään väkivallan uhan. Kyllä sä pärjäät!

 

[NeitiNasu]

mutta oisit jäänyt hakattavaksi ennemmin ku yh:ksi...

Niin oliko tää nyt mulle?

Mä en osannut lähteä todellakaan. Ei ollut tietoinen valinta etten halua yh:ksi vaan olin vaan kertakaikkiaan niin lyttyyn lyöty. Ja väkivaltainen suhde on kiero: sitä ehkä saa turpaansa, mutta kun anteeksi pyynnön aika tulee se väkivallan uhri on lähes aina niskan päällä. Voi pyytää vaikka kuun taivaalta ja toinen hakee, kun on ensin tehnyt pahasti. Ei ole niin yksioikoinen asia tämä.

Sä voisit kokeilla elämää mun ex miehen kanssa, tule sitten tänne kiekumaan. Niin kauan kun et, sulla ei ole varaa.

 

[minuun ei kosketa]

etkö voisi pyytää päästä vaikka neuvolan kautta psykologille tai yrittää saada sieltä kautta muuten apua? He ehkä osaisivat parhaiten neuvoa, mistä lähteä liikkeelle ja aloittaa.. Ne tarvittavat voimat löytyy varmasti kun vain päätät tehdä asioille jotain. Kenenkään ei pidä alistua moiseen! Ajattele vaikka lastesi etua!!

 

[ap]

etkö voisi pyytää päästä vaikka neuvolan kautta psykologille tai yrittää saada sieltä kautta muuten apua? He ehkä osaisivat parhaiten neuvoa, mistä lähteä liikkeelle ja aloittaa.. Ne tarvittavat voimat löytyy varmasti kun vain päätät tehdä asioille jotain. Kenenkään ei pidä alistua moiseen! Ajattele vaikka lastesi etua!!

on aikanaan käyty terapiassa jaa oon käynyt juttelee varmaan kaikille alan ammattilaisille..ja mies kyl pyytää aina anteeksi ei vaan muuta se mitään enää..
kun ei kuitenkaan tule sitä viimeistä kertaa..ja en niinkään pelkää vaan inhoan sitä halveksin ja väheksyn ihmistä joka lyö..voimat vaan pitäis jst repiä kaikkeen tähän
lapset ei ollu kotona onneksi..ja kun mies lyö on krapulassa..
no pitänee laittaa asunto myyntiin ja alkaa miettiä halvempaa asumisen muotoa ja uutta koulua lapselle jne